Tienhaarassa?

JormaKKorhonen

Mielestäni sosialidemokratia on poliittisista aatteista jaloin. Siinä ei ole mitään sellaista, jota en voisi pitää hyvänä ja kannatettavana. Ranskan vallankumouksen aikoina 1700-luvulla ei vielä tunnettu nimeä ”sosialidemokratia”, mutta sen tavoitteet ”Liberté, Égalité, Fraternité” (Vapaus, veljeys, tasa-arvo) ohjaavat myös sosialidemokratian pyrkimyksiä.

Sosialidemokraattien ensiksi julkituomia tavoitteita ovat omaksuneet myös useimmat porvarilliset puolueet kautta maailman. Meidän kaikissa puolueissamme on sellaisia elementtejä, että jos joku 1900-luvun alun intomielinen sosialidemokraatti – vaikkapa Oskari Tokoi tai Matti Paasivuori – voisivat tulla nykypäivän Suomeen he ihmettelisivät, että kaikki pääpuolueemmeko nyt ovatkin sosialidemokraattisia. Sosialidemokraatiksihan tunnustautui myös Urho Kekkonen vuonna 1978, jonka kertoo Kalevi Sorsa muistelmissaan ”Kansankoti ja punamulta”.

Myös Neuvostoliiton loppuaikoina Gorbatshov halusi pitää puolueensa vallassa kehittämällä sitä sosialidemokraattiseksi puolueeksi (näin on itse sanonut) ja kommunistisessa Kiinassa on julkituotu selvästi sosialidemokraattisia tavoitteita, joskin aidon kommunistiseen tapaan siellä vain yksi puolue saa päättää, miten niihin parhaiten päästään.

Aatteen siis täytyy olla hyvä, kun siitä halutaan ottaa oppia niin oikealla kuin vasemmalla. Eikä syyttä: suuret ovat sen aatteen saavutukset maailmassa. Niin meilläkin. Suomi on rakennettu tällaiseksi lähinnä sosialidemokraattisen idealismin mukaan. Sosialidemokraatit – asevelisosialistit – olivat avainasemassa ns. vaaran vuosina 1947- 48 kun maa pelastettiin joutumasta ”Tshekkoslovakian tielle”. Neuvostoliiton ikeen alta päästyämme meille pian palautettiin normaali demokratia ja parlamentarismi ja meidät suunnattiin tielle, joka johti Eurooppaan ja jopa sen ytimiin. Sosialidemokraattiset toimijat olivat tässäkin pääosassa.

Eikö nyt sitten kaikki ole juuri niin kuin olla pitääkin? Mikä tai kuka on nyt tienhaarassa? Minä olen.

En ole koskaan ollut mitenkään sitoutunut sosialidemokraatti, vaikka kerran olen ollut puolueen listoilla sitoutumattomana ehdokkaana kuntavaaleissa, melko hyvällä menestykselläkin, joskaan en läpi mennyt. Olen äänestellyt monia muitakin puolueita, kuten nuoruudessani kansanpuoluetta ja myöhemmin myös kokoomusta ja eräitä muitakin. Sosialidemokraatteja kai kuitenkin eniten. Kepua ja kommunisteja en koskaan.

Sydämeni on ollut aina kallellaan sosialidemokratiaan syistä, joita edellä tuon esille. Edelleen pidän sosialidemokratiaa aatteista parhaana. Historian harrastajana tunnen aatteen saavutukset. Monia sosialidemokraatteja ihailen. Väinö Tanner on heistä suurin ja Paavo Lipponen viimeinen. Kun Paavo nyt jättää politiikan, lienee aika minunkin jättää henkilökohtaisen vaatimattoman tukeni antaminen aatteelle, jota tietysti tulen ihailemaan kuolemaani asti. Mutta mielestäni nykyisessä sdp:ssa ei Lipposen väistyttyä ole aatteen ja sen historian arvoisia poliitikkoja.

Kykyjä siihen varmaan olisi muutamilla, esim. Erkki Tuomiojalla, mutta ei ole haluja. Hän näkee liian monien asioiden tärkeysjärjestyksen toisin kuin minä ja minun ihailemani sosialidemokraatit ovat nähneet. Käsityksiini eniten kielteisesti vaikuttava on hänen näkemyksensä turvallisuuspolitiikastamme.

Mielestäni sdp:n politiikka yleensäkin on painottunut viime aikoina väärällä tavalla. Siitä on tullut aivan liikaa yhden työmarkkinajärjestön, SAK:n sivukonttori. Olen vanha yhdistysmies ja pidän palkansaajien etuja ajavia järjestöjä kuten muitakin työmarkkinajärjestöjä hyvin tarpeellisina. Mutta poliittisella puolueella pitäisi olla muitakin ulottuvuuksia. Varsinkin sosialidemokraattisella puolueella, joka on yleispuolue ihan toisin kuin eräät sellaisiksi itseään mainostavat. Sillä pitäisi olla enemmän ja parempaa idealismia!

Sen pitäisi huomata kaikki kansalaisryhmät ja heidän tarpeensa, myös vähemmän tuottavat ihmiset kuten lapset ja eläkeläiset, vanhukset ja sairaat. Minulle on tullut käsitys, että sdp kuten toinenkin päähallituspuolue varsin vähän noista välittää. Johtavan puolueen pitäisi pyrkiä näkemään kauas tulevaisuuteen ja ottaa toimintansa suuntaviivat sen mukaan. Sen pitäisi huolehtia maamme ja meidän kaikkien suomalaisten ulkoisesta turvallisuudesta, joka pitäisi nähdä vähän pitemmällä sihdillä kuin mitä nyt tehdään.

Totta kai arvostan kansalaisryhmistä eniten työväestöä, joka tekee työtä koko maan ja kansan hyväksi samalla kun elättää sillä itsensä ja läheisensä, osin jopa meitä eläkeläisiä, jotka olemme myös oman panoksemme aikanamme antaneet heidän nykyisyytensä hyväksi. Työväestön käsitän laajasti: kaikki, jotka tekevät työtä, myös ne, jotka haluaisivat sitä tehdä, mutta yhteiskunta ei pysty sitä heille tarjoamaan.

En ole enää varma, onko juuri sdp paras mahdollinen puolue nykyisillä johtajillaan ja nykyisellä politiikallaan toteuttamaan minun parhaaksi näkemääni politiikkaa. Eikö Sauli Niinistön markkinoiminen työväen presidenttiehdokkaana ollutkaan vain vitsi? Harmi vain, että kansanedustajaehdokkaaksi jälleen asettunut Sale ei ole ehdokkaana täällä Stadissa, jotta voisin häntä äänestää.

Mutta enköpähän ehdokkaani löytäne. Voisiko hän olla vaikka keskustan Mari Kiviniemi, hyvän näköinen ja järkevän tuntuinen naisihminen? Tuskin kuitenkaan, sillä hänen hyvät ominaisuutensa päässevät huonosti oikeuksiinsa siinä puolueessa. Olen siis tienhaarassa.

Tämän tarkoituksena ei ole korostaa omaa tärkeyttäni, sillä tajuan toki, että olen vain yksi äänestäjä mille tahansa puolueelle, mutta kun olen täällä – enemmän muilla saiteilla kuin täällä – politiikkaakin puhunut ja joskus ollut mielipitrissäni varmempikin, niin haluan vain tuoda tämän esille.

6

382

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Uusi-Ukki

      Todistan ensimäisenä avaajan mielipiteet täysin oikeaksi, Ystävämme jaba tuolla toisaalla valittaa SOS-demien rahanjakoa ilman työvelvoitetta, kysynkin Jabalta, jos työtä ei ole, kyllä meidän on huolehdittava myöskin työttömistämme, se on SOS-demien tehtävä muut puolueet eivät sitä tee.

      • sonnimies

        Sinä poloinen olet justiinsa kuin ennen laestadiolaisten seuroissa joomies. Jorma on saarnmies joka lukee tekstin, ja sinä raukka alat todistamaan sitä oikeaksi. Lueppas Päätalon kirjoja, niin tiedät mikä on joomies.


    • Vihtahousu

      Oletkohan nyt ymmärtänyt alkuunkaan, että mitä on vapaus?
      Vapaus, veljeys, tasa-arvo kuulostavat pikemminkin libertaaleilta arvoilta vai ?

      • demarilady

        Tasa-arvoa, vapautta, terveyttä, työtä ja rahaa on riittänyt. Syy hyvän olooni on se, että ahneuden tauti ei ole demarina päässyt iskemään. Kun ei kuuseen kurkota, niin ei sitten katajaankaan kapsahda.


    • Kylmasen.Usko

      mutta on asioita, joista en ole samaa mieltä kanssasi. Ne asiat tosin ovat keskustelemisen arvoisia. Minun mielestä. Sinä näet asiat hiukan
      liian suppeina. Puhuessasi esim. SAK ja SDP välisestä yhteistyöstä. Oletat tyhmyyttäsi, - että
      työnanatajaliitot eivät tee yhteistyötä kokoomuksen kanssa. Tai esim. MTK kepun kanssa.
      Tai vihreät jopa terroristi järjestöksi muodostuneen Luonnonsuojeluliiton ja Grinbeacen kanssa. Kaikilla puolueilla on omat taustajärjestöt, joita käytetään tehokkaasti mm. vaalityössä! Monesti jopa samat henkilöt ovat puolueen ja taustajärjestöjen palkkalistoilla tai niiden johdossa! Olet todella tietämätön asioista!
      Olet todella eksyneenä ja tiedottomana tienhaarassa. Et tiedä lähdetkö valheen poluille vai mihin!

    • On oN

      Tämmöisiä ne on Kykypuolueen todelliset kyvyt!
      Nyt kun Vilen ei saanut sitä hakemaansa kansainvälistä OECD:n virkaa, hän joutunee asettumaan ehdolle eduskuntavaaleissa. Pitää mennäkin sen vaalitilaisuuteen paikan päälle kysymään, missä ministeri on oppinut noin hyvin valehtelemaan. Näytteen Vileen taidoista saimme liki nelisen sitten TV:sta nähdä. Korvat ei siis heiluneet.

      Kaiken törkeyden huippu on tämä illalliskutsu Suomalaisuuden Liitolle, jossa rahaa kerätään Kokkareiden vaalityöhön! Kaikkihan tietää, että silloinen ministeri Itälä lakkautti SL:n ainoan valtionavun, eli ns. liputustiedottamiseen annetun 20 000€ vuodessa, VAIN RKP-SFP-SKP:n pyynnöstä ja toiveesta. Nyt ne sitten kerjää rahaa vaalityöhönsä samalta järjestösltä! Todellisia idiootteja nuo kokkareet; olleet ennen ja ovat näemmä nyttenkin.

      Hävetkää saatanan isänmaattomat lierot! Valehtelijoita on ministereinä asti ja sama linja näyttää jatkuvan Suomalaisuuden Liiton valtionapu -asiassa!

      Kokoomus on ikuinen kykypuolue ja sellaiseksi jää. Itälä ja Vilen, siinä kaksi pahinta limboa sitten stallari Kanervan!

      http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000108&posting=22000000021645465&view_mode=flat

      Kokoomuksen seminaari
      Kirjoittanut: heikki_tala 27.11.2006 klo 18.34

      http://www.kokoomus.fi/eduskuntaryhma/suora_linja/

      Laittakaahan palautetta Kokoomukselle, minä jo laitoin.

      Vileenistäkö OECDeen apulaissihteeri!
      Kalevassa kerrottiin Villeenin lopulta myöntäneen hakeneensa virkaa, mutta rannalle jäi.

      Ja mitenkö tämä on kielipolitiikkaa? NO Vileeni on poliitikko ja varmasti puhuu kieliäkin. :=)
      Nyt vaan se englannnin kieli taitaa jäädä vähemmälle kun äijää ei tuonne virkaan valittu.

      Pilailiko hallitus tai mitä tuo nyt oikein oli.

      Ja Vilen tietenkin heti suostui.

      Kyllä täytyy olla huonosti asiat kokoomuksessa ja samaten koko maan poliiittisessa elämässä, kun punamulta näkee jo jopa Vileninkin sellaisena uhkana ja ilmestyskirjan petona, että hänet on siirrettävä johonkin muualle häiritsemästä punamullan rauhaa.

      Vaikka onhan Vilen hyvin ahkerasti ja aktiivisesti osallistunut politiikkaan, jos tuollaista pelkkää asioihin ja päivänpolitiikkaan reagointia nyt politiikaksi yleensä voi kutsua, vaikka parempihan sekin on kuin ei mitään - tai sitten ei.

      --

      http://209.85.135.104/search?q=cache:VgGddj2EfjoJ:www.oulu.fi/dokumentit/Vilen-selvitys.pdf vilen-selvitys.pdf&hl=fi&gl=fi&ct=clnk&cd=1&lr=lang_fi

      http://www.oulu.fi/dokumentit/Vilen-selvitys.pdf

      1
      Selvitys KM Jari Vilénin pro gradu -tutkielmaan sisältyväksi väitetyistä lainauksista, niiden
      luonteesta sekä tutkielman tarkastus- ja hyväksymismenettelystä.
      Yleistä
      Jari Vilénin pro gradu -tutkielma on hyväksytty Oulun yliopiston kasvatustieteiden
      tiedekunnan tiedekuntaneuvostossa 4.4.1989. Tutkielman tarkastajina ovat toimineet
      professori (hyväksymishetkellä vs. yliassistentti) Simo Skinnari sekä professori (hyväksy-
      mishetkellä lehtori) Esko Kalaoja. Skinnari on toiminut myös työn ohjaajana (työn
      alkuvaiheessa ohjaajana on toiminut Leena Kurki).
      Joulukuun alussa 2001 Kajaanin opettajankoulutusyksikön johtaja professori Juhani
      Suortti toimitti Jari Vilénin tutkielman, johon oli jo yksilöity tutkielmassa olevia
      lainauksia, joita ei ollut asianmukaisesti merkitty viittein, Oulun yliopiston etiikkatyö-
      ryhmän puheenjohtajalle, vararehtori Liisi Huhtalalle. Tutkielman osalta oli esitetty
      epäily, että se olisi erityisesti sen alkuosaltaan lainausta vuonna 1986 julkaistuun
      Simon kirjaan sisältyneistä artikkeleista, jotka olivat kirjoittaneet Eija Niskanen ja
      Päivi Ukkonen. Simon kirjan ovat toimittaneet Hannu Heinänen ja Mauno Hiltunen.
      Vararehtori Liisi Huhtala toimitti pro gradu -tutkielman edelleen yliopiston rehtori
      Lauri Lajuselle. Rehtori Lauri Lajunen kutsui kokoon alustavan esiselvityksen tekemistä
      varten neuvottelun, johon hänen lisäkseen osallistuivat vararehtori Liisi Huhtala
      (oli paikalla vain osan aikaa), professori Juhani Suortti, professori Esko Kalaoja,
      kasvatustieteen dosentti (alana: erityisesti kasvatuksen historia), lehtori Reijo Heikkinen,
      hallintojohtaja Hannu Pietilä sekä lakimies Essi Kiuru.
      Selvitys
      Huomioiden esitettyjen epäilyjen vakavuus, asian luonne sekä eri osapuolten
      oikeusturvaan liittyvät näkökohdat asiassa katsottiin aiheelliseksi suorittaa tarkempi
      selvitys. Lopullisen kannan ottaminen asiaan edellytti myös asianosaisten kuulemista.
      Asian selvittämiseksi rehtori päätti pyytää esitetyistä väitteistä asiantuntijalausunnot
      kahdelta yliopiston ulkopuoliselta kyseisen pro gradu
      -tutkielman edustaman tieteenalan asiantuntijalta. Asiantuntijoina rehtori päätti käyttää
      professori Martti T. Kuikkaa Helsingin yliopistosta ja KT Juhani Lassilaa.
      Asiantuntijoita pyydettiin antamaan lausuntonsa mahdollisten lainausten laajuudesta ja
      niiden luonteesta. Lausuntopyynnössä todettiin nimenomaisesti, ettei heiltä odoteta
      työn uudelleenarviointia, mitä ei pidetty mahdollisena. Asiassa on lisäksi kuultu KM Jari
      Oulun yliopiston selvitys Jari Vilénin pro gradu-työstä 2.1. 2002
      1. Noin puolet tutkielman tekstistä lähes samasanaista lainausta ilman asianmukaisia
      lähdeviitteitä
      2. Tekstistä vastuu aina tekijällä; tarkastajien toiminta moitittavaa, tiedekuntaneuvoston
      huolimatonta; syynä osin puutteelliset perinteet 80-luvun lopulla
      3. Tutkielman hyväksymispäätökselle ei laissa purkuperusteita

      2
      Viléniä, tutkielman ohjaajaa ja tarkastajaa professori Simo Skinnaria, työn tarkastajaa
      professori Esko Kalaojaa sekä tutkielman hyväksymiskokouksessa tiedekuntaneuvoston
      puheenjohtaja toiminutta professori Jaakko Luukkosta.
      Kokonaiskuvan saamiseksi asiasta varsinaisessa selvitystyössä on pidetty välttä-
      mättömänä tarkastella myös ohjaajan, tarkastajien sekä tiedekuntaneuvoston roolia,
      menettelyjen eettisiä näkökohtia sekä pro gradu -työn luonnetta opinnäytetyönä ja
      lainvoimaisena hallintopäätöksenä.
      Asiantuntijoiden lausunnot
      Molemmat tarkastajat ovat laatineet noin kaksisivuisen yhteenvedon havainnoistaan ja
      sen lisäksi yksityiskohtaisemmat tarkastushavainnot sisältävät liitteet.
      Professori Martti T. Kuikka toteaa lausunnossaan omana lähtökohtanaan mm.:
      ”Tieteelliseen tutkimukseen kuuluu argumentoinnin vaatimus, tekijän tulee osoittaa se
      lähdeaineisto, jonka pohjalta hän rakentaa tutkimuksensa. Tieteelliseen opinnäytteeseen
      kuuluu tutkijan itsenäisyys. Siihen sisältyy tieteen eettiset säännöt. Tiedeyhteisön
      on voitava luottaa, että tutkija tekee tutkimuksensa rehellisesti ja kantaa siitä
      vastuun.Tieteellisen etiikan sääntöihin kuuluu, että käyttäessämme toisten tutkimuksia
      me ilmoitamme avoimesti tutkijan nimen, hänen julkaisunsa tarkkoja lähdeviitetietoja
      myöten. Jos toisten tutkijoiden tekstejä julkaistaan ilman näitä tietoja, jolloin teksti
      luetaan ao. kirjoittajan omaksi tekstiksi ja oman tutkimuksen tulokseksi, on kyseessä
      plagiaatti. Historian ja kasvatuksen historiassa tämä on erittäin tärkeää, koska
      lähdeaineiston kokoaminen monista eri arkistoista on aikaavievää puhumattakaan sen
      analysoimisesta tieteelliseksi tekstiksi”.
      Varsinaisista tarkastushavainnostaan Kuikka toteaa: ”Olen suorittanut vertailun ko.
      tutkielman ja em. artikkeleiden välillä. Tarkempi analyysi edellyttäisi arkistoaineistoihin
      perehtymistä. Vertailu osoittaa, että sivuilla 3-25 ja 30-31, 79-80 tutkielman teksti ja em.
      artikkeleiden tekstit ovat pääosin samat (liite 1). Sama koskee myös lähdeviitteitä, joissa
      tekijä ei ilmoita Niskasen eikä Ukkosen nimeä. Näin ollen oma käsitykseni on, että tekijä
      ei ole noudattanut em. tutkielman kohdissa niitä eettisiä sääntöjä, jotka kuuluvat niin
      tieteen tekemiseen kuin julkaisemiseen. Tutkielman luonne muuttuu, kun tekijän teksti
      jatkuu sivulta 32 sivulle 45. Loput sivut 47-84 koostuvat lähdeviitteistä, lähdeluetteloista,
      liitteistä ja koulujen kuvista. Toisaalta olen pohtinut, ettei minulla ole käytettävissä tietoja
      siitä, millaisia suullisia tai kirjallisia ohjeita tutkielman tekijä on saanut koulutuksen
      aikana koskien tutkielman laajuutta, kriteereitä esitystapaa etc. Onko kyseessä tutkielma
      osana laajemmasta projektista?
      Kokonaisuutena voisin todeta, että ko. syventävien opintojen tutkielman alkuosa viittaa
      samanlaisuudessaan niihin näkökohtiin, jotka ovat plagiaattilainaukselle ominaisia. Ko.
      artikkelit on sisällytetty lähdeluettelon kohtaan 4, ts. tekijä on tuntenut ne.”
      KT Juhani Lassila toteaa lausunnossaan mm.: ”Varsinaisen työn tekstiosa sivuilla 3-45
      jakaantuu kahteen selvään kokonaisuuteen. Viisi ensimmäistä päälukua (s. 3-26) ovat
      varsinaisesti Simon koululaitoksen historiaa ja luvut VI-X (s. 27-45) käsittelevät yleensä
      koulutukseen liittyviä asioita, kuten esim. kunnan koulutoimen hallintoa, oppilashuoltoa,
      peruskouluun siirtymistä ja koulun kasvatustyötä, ja niiden toteutumista ja toteuttamista
      Simon kunnassa.

      3
      Liitteestä 1 ilmenee, että viisi ensimmäistä päälukua koostuvat pääasiassa Simon
      kirjasta Päivi Ukkosen ja Eija Niskasen koulutusta koskevista artikkeleista plagioiduista
      teksteistä..... vain sivun verran on kyseisissä luvuissa yhteensä sellaista, jota ei ole otettu
      Ukkosen ja Niskasen kirjoituksista.”
      Pienet poikkeamat, joita tekijä on tehnyt Ukkosen ja Niskasen teksteihin Lassila toteaa
      merkinneensä erilliseen sanalliseen selvitykseen. Selvityksen mukaan nämä poikkeamat
      ovat mm. yksittäisten sanojen muutoksia, sanajärjestysmuutoksia, yksittäisten lauseiden
      poisjättämisiä ja kappalejaon muutoksia. Edelleen Lassila toteaa, ettei Ukkosen ja
      Niskasen artikkeleita ole mainittu tietolähteinä yhdessäkään viitemerkinnässä.
      Lopputoteamuksenaan Lassila toteaa: ”Näissä viidessä ensimmäisessä pääluvussa noin
      95 prosenttia tekstistä on lähes täydellisesti plagioitu viitemerkintöineen pääasiassa
      Simon kirjasta”. Lassila toteaa ”plagiointia” esiintyvän myös eräissä muissa luvuissa.
      Kokonaisarvionaan Lassila arvioi ”plagioitujen” kirjoitussivujen varsinaisessa tekstiosassa
      olevan koko tutkielman osalta noin puolet. Edelleen hän toteaa puutteita löytyvän myös
      viitemerkintöjen luettelosta ja liitteistä.
      Asianosaisten kuuleminen
      KM Jari Vilén toteaa, että hänen tutkielmansa vahvuudet ja heikkoudet on todettu
      työn varsinaisessa arvioinnissa 3.4.1989, jolloin lausunnon allekirjoittajat totesivat: ”työn
      alkuosaa rasittaa kuitenkin lähes suora lainaaminen jo aiemmin julkaistusta Simon
      kirjasta”. Hänen mielestään Simon kirjan käyttötapa tutkielman lähdeaineistona ja
      käytön määrä on siis todettu vuoden 1989 tarkastuksessa ja silloin myös arvioitu. Uusi
      arviointi ei tuo hänen mielestään mitään uutta tietoa kirjan käyttötavasta.
      Vilén toteaa tutkielmaa tehdessään toimineensa avoimesti ja vilpittömästi silloin
      saamiensa tutkielman teko-ohjeiden, ohjauksen sekä esitarkastajien kanssa käymiensä
      keskustelujen mukaisesti.
      Vilén toteaa edelleen esittäneensä vuonna 1989 tutkielman esitarkastuksessa sekä
      nykyiselle professori Esko Kalaojalle että professori Simo Skinnarille valmiutensa tehdä
      muutoksia tutkielmaan. Hänen mukaansa missään vaiheessa tutkielman esitarkastusta ja
      keskusteluja ei ole myöskään tuotu esille mahdollisia tutkimuseettisiä ongelmia. Tällä
      tiedolla hän kertoo jättäneensä tutkielman tiedekuntaan. Hänen mukaansa opiskelijan
      on, jo yksin opiskelijan oikeusturvan kannalta, voitava luottaa ohjaajiinsa, tutkielman
      tarkastajiin, tiedekuntaan ja heidän työhönsä.
      Vilénin mukaan hänen tutkielmaansa nyt kohdistetut epäilyt kyseenalaistavatkin
      erityisesti Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan silloisen ohjaus- ja arvostelu-
      järjestelmän. Hän katsoo, että 12 vuoden takaiset tapahtumat ja hänen toimintansa
      tuolloin tutkielmaa tekevänä opiskelijana ja hänen tekemänsä tutkielma tuleekin sijoittaa
      koko tuolloiseen ohjaus- ja tarkastusprosessiin. Hän pitää lisäksi mahdottomana, että
      hänen työnsä uudelleenarviointi voitaisiin suorittaa 12 vuoden jälkeen siten, että
      noudatettaisiin toisia arviointiperusteita ja arviointiskaalaa kuin tiedekunnassa tuolloin
      oli käytännössä.

      4
      Tutkielman ohjaajana ja tarkastajana toimineen Simo Skinnarin mielestä epäily
      plagioinnista on hänen nähdäkseen aiheeton, mutta syntyneen kohun takia hän pitää
      kohtuullisena, että asia selvitetään mahdollisimman objektiivisesti. Skinnari toteaa Vilénin
      tulleen hänen graduryhmäänsä lähes valmiin työn kanssa. Hän oli tehnyt työn suunnit-
      teluvaiheen toisessa ryhmässä, eikä hän siten voinut tietää Vilénin tuossa ryhmässä
      tekemiä suunnitelmia ja silloisen ohjaajan kanssa käytyjä keskusteluja.
      Edellisen graduryhmän ohjaajan kanssa hänen käymiensä keskustelujen mukaan ei ole
      ollut mitään syytä epäillä, etteikö Vilén olisi hankkinut materiaalia samoista arkistoläh-
      teistä kuin jonkin verran ennen Vilénin gradua ilmestyneen Simon kunnan historiikkia
      laajemmin tutkineet tutkijat. Skinnari toteaa opiskelijoiden rakentavan tutkimuksensa
      aikaisemman tiedon varaan. Simon kouluhistoriaa tutkinut Vilénkään ei siten ole
      voinut olla tässä suhteessa kovin omaperäinen. Kun sen lisäksi Simon kouluhistoriaa
      käsittelevää aiempaa kirjallisuutta ei ole juuri tarjolla, on luonnollista että harvoista
      lähteistä lainaaminen muodostuu varsin runsaaksi.
      Puutteita lähdemerkinnöistä (erityisesti tekstin sisällä) Skinnarin mukaan löytyy, mutta
      syynä tähän ei hänen mielestään ole ollut vilpillisyys. Skinnari toteaa edelleen, että
      runsas lainaaminen on myös sanottu selvästi toisen tarkastajan kanssa allekirjoitetussa
      lausunnossa tutkielman arvosanaa laskevana asiana. Hän korostaa sitä, että oli tulkinnut
      mainitun lainaamisen referoinniksi, ei plagioinniksi.
      Skinnarin mukaan oleellista on kasvattaa opiskelijat arvioimaan itse omaa
      työskentelyään. Tällainen ”kasvatustyö” toimii hänen kokemustensa mukaan parhaiten
      luottamuksen ja esimerkin kautta, ei kontrollia tiukentamalla. Skinnari katsoo,
      että nyt uudelleen tarkasteluun otetussa Vilénin tutkielmassa on myös tarpeeksi
      tekijän kiistattomasti itsenäiseksi osoitettavaa osuutta. Hänen mielestään tutkielman
      arvioiminen tänä päivänä ei ole sama asia kuin sen arvioiminen vuonna 1989 silloisessa
      Oulun opettajankoulutuslaitoksessa. Vaikkakin tieteessä on jotain pysyvyyttäkin,
      esimerkiksi tutkielmien arviointikriteerit saattavat muuttua yllättävänkin nopeasti.
      Skinnari toteaa vielä, että ottaen huomioon silloisen historiallisen tilanteen, hän katsoo
      silloisen lausunnon ja työn hyväksymisen olevan hyvin perusteltua. Sekä Jari Vilénin,
      tutkielman tarkastajien että Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan, joka työn
      lopullisesti hyväksyy, Skinnari katsoo toimineen silloin parhaan ymmärryksensä mukaan.
      Työn toinen tarkastaja Esko Kalaoja toteaa pyrkineensä hoitamaan toisena tarkastajana
      toimimisen huolellisesti ja vastuullisesti jo opiskelijoiden oikeusturvan vuoksi.
      Tutkielman toinen tarkastaja, joka ei ole ohjannut työtä, ei hänen mukaansa ole
      työn ohjaajan tavoin perehtynyt työn tematiikkaan. Tällöin käytetyn tutkimusmetodin
      ja tutkittavan alueen lähdemateriaalin riittämätön tuntemus tuottaa usein arvioin-
      tiongelmia. Varsinkin historian tutkimusmetodilla tehdyn työn lähdeaineiston
      argumentoinnin verifiointi vaatii runsaasti aikaa ja voimia.
      Kalaoja kertoo tutkielman arviointiprosessin aikana saaneensa käsiinsä Simon kirjan.
      Hänen havaintojensa mukaan tutkielman alkuosa pohjautui lähes sanatarkasti Simon
      kirjasta julkaistuun kahteen artikkeliin, Eija Niskanen oli kirjoittanut aiheesta ”Kunnan
      koulutoimi ja kirjasto” sekä Päivi Ukkonen aiheesta ”Itsenäisen seurakunnan vaiheet”.
      Vaikka artikkelit kirjoittajineen on merkitty tutkielman lähdeluetteloon painettuihin
      lähteisiin, tutkielman tekijä on ottanut omiin nimiinsä mainittujen artikkelien kirjoittajien
      tutkimuslöydökset. Tutkielman alun teksti sivulle 27 saakka on Kalaojan mielestä

      5
      mainittujen artikkeleiden lähes sanatarkkaa otsikkojen, tekstin ja lähdeviitteiden
      jäljentämistä. Tekstin lähdeviitteissä ei mainita artikkeleiden kirjoittajia. Tiedon Simon
      kirjan ja Jari Vilénin pro gradu -tutkielman yhtäläisyyksistä Kalaoja kertoo välittäneensä
      työn ohjaajalle Simo Skinnarille ja tutkielman kirjoittajalle Jari Vilénille. Hän myös kertoo
      keskustelleensa henkilökohtaisesti molempien kanssa lausunnon kirjoittamisprosessin
      aikana ennen tiedekuntaneuvoston kokousta.
      Kalaoja toteaa edelleen vaatineensa Simon kirjasta lainaamisen mainitsemista tutkielman
      lausunnossa. Lisäksi hän oli vaatinut tutkielman arvosanaa alennettavaksi. Tiedekunta-
      neuvostolle jaettu uusi lausuntoversio sisälsikin paitsi cum laude approbatur -arvosana-
      ehdotuksen myös seuraavan maininnan: ”Erityisesti työn alkuosaa rasittaa kuitenkin
      lähes suora lainaaminen jo aiemmin julkaistusta Simon kirjasta (toim. Heinänen ja
      Hiltunen). Tekijän itsenäisempi osuus alkaa vasta sivulta 27.” Kalaoja toteaa edelleen
      Jari Vilénin opinnäytetyön lausunnon arvosteluineen olleen eräänlainen kompromissi
      kahden lausunnonantajan kanssa. Hänen nähdäkseen työn ohjaaja katsoi tilannetta
      toisesta näkökulmasta kuin toinen tarkastaja. Hänen mielestään toisena tarkastajana
      toimivan on verraten vaikea muuttaa työn ohjanneen käsityksiä ohjaamastaan työstä.
      Professori Jaakko Luukkonen käy omassa lausunnossaan läpi tutkielmien tarkastuksesta
      ja arvioinnista lukuvuoden 1988-1989 aikana voimassa olleita määräyksiä ja toteaa
      tiedekuntaneuvoston käsitelleen kokouksessaan 4.4.1989 mm. Jari Vilénin tutkielman
      noudattamalla ko. periaatteita. Myös Luukkonen lainaa lausunnossaan jo aikaisemmin
      todettua lausunnon kohtaa, jossa mainitaan työn lainaamisesta. Hänen mielestään
      kyseistä lausunnon kohtaa ei tiedekuntaneuvosto kytkenyt plagiointiin. Koska
      arvosanehdotus oli vielä kohtuullisen korkea (cum laude approbatur) ja arvosanaa
      perusteltiin joillakin myönteisillä seikoilla työssä, ei tiedekuntaneuvosto epäillyt
      plagiaatiota.

      6
      Arviointia Pro gradu -tutkielman luonteesta ja sen laatimiseen liittyvistä vastuista
      Pro gradu -tutkielman vaatimisesta osana kasvatustieteen maisterin tutkinnon
      syventäviä opintoja, sen laatimisesta ja sisällöstä on määräyksiä ja ohjeita
      kasvatustieteellisistä tutkinnoista ja opinnoista annetussa asetuksessa (1978/530, tullut
      voimaan 1.8.1979, kasvatustieteiden tiedekunnan tutkintosäännössä (tullut voimaan
      1.8.1979) sekä kulloinkin voimassa olevissa opetussuunnitelmissa. Seuraavassa eräitä
      keskeisiä määräyksiä ja ohjeita.
      Kasvatustieteellisistä tutkinnoista ja opinnoista annettu asetus
      12 §
      Syventävissä opinnoissa opiskelija keskittää opintonsa johonkin asianomaisen
      ammatillisen tehtäväalueen kannalta keskeiseen, tieteellisesti ja yhteiskunnallisesti
      merkitykselliseen ongelmakokonaisuuteen.
      -------------
      Opiskelu syventävissä opinnoissa on olennaiselta osin tutkimusluontoista
      ongelmakeskeistä opiskelua, johon sisältyy tutkielman laatiminen ja johon voidaan
      liittää opetus- ja muuta harjoittelua.
      Kasvatustieteiden tiedekunnan tutkintosääntö
      11 §
      Syventäviin opintoihin kuuluva tutkielma laaditaan siltä tieteenalalta, jolla koulutus-
      ohjelmassa on mahdollisuus saavuttaa jatko-opintokelpoisuus. Tutkielman tulee
      osoittaa valmiutta tieteelliseen ajatteluun, tarvittavien tutkimusmenetelmien
      hallintaa, perehtyneisyyttä tutkielman aihepiiriin ja valmiutta oman tieteenalan
      tieteelliseen viestintään.
      Tutkielma voidaan laatia myös kahden tai useamman opiskelijan yhteistyönä
      tai osana laajempaa tutkimusprojektia. Tällöin on kunkin opiskelijan osuus
      tutkielmasta pystyttävä osoittamaan ja arvioimaan.
      Kasvatustieteen syventävät opinnot v. 1988-89 opintosuunnitelmassa
      Projektiopinnot ovat tutkintosäännön edellyttämä syventävien opintojen organi-
      saatiomuoto. Projektiryhmällä on pääsääntöisesti yhteinen aihepiiri ja ongelmako-
      konaisuus. Opiskelijat laativat aihepiirin alalta yksin, parityönä tai pienryhmänä
      tutkielman, johon voi liittyä myös muuta tuotosta, esim. oppimateriaalin
      valmistamista. Tutkielman tulee osoittaa perehtyneisyyttä projektin ongelmako-
      konaisuuteen ja tieteelliseen viestintään kasvatustieteen alalta. Projektiryhmään
      kuuluu ohjaaja, avustaja, konsultoivia asiantuntijoita ja 8-12 opiskelijaa.
      Vuonna 1989 voimassa olleiden määräysten ja ohjeiden mukaan pro gradu
      -tutkielmaa ei voida pitää näin itsenäisenä tutkimuksena vaan ensisijaisesti projektityös-
      kentelyn muodossa ohjaajan johdolla syntyneenä opinnäytetyönä. Pro gradu -tutkielman
      laatimisen keskeisenä tavoitteena on valmentaa opiskelijaa tieteelliseen työhön ja
      mahdollisiin jatko-opintoihin.

      7
      Pro gradu -tutkielma osana luokanopettajakoulutusta oli vuonna 1989 vielä
      varsin uusi opiskelumuoto. Se tuli pakolliseksi osaksi luokanopettajakoulutusta
      vasta vuonna 1979 aloittaneiden opiskelijoiden osalta. Ensimmäiset pro gradu
      -tutkielmat hyväksyttiin Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa osana
      uudistettua luokanopettajakoulutusta vasta vuonna 1983. Pro gradu -tutkielmien
      laadinta- ja hyväksymiskäytäntöä vuonna 1989 voidaan pitää vielä vakiintumattomana.
      Tutkielmien tarkastuskäytäntöjä ja töiden tasoa ei voida verrata kaikilta osin nykyisiin
      käytäntöihin ja vaatimustasoon.
      Ensisijainen vastuu pro gradu -tutkielmaan sisällytettävän tekstin aitoudesta ja yleisesti
      tiedossa olevien eettisten tai juridisten periaatteiden noudattamisesta on katsottava
      olevan työn tekijällä. Tarkastus- ja hyväksymismenettely ei tätä vastuuta poista. Sillä
      voi olla kuitenkin merkitystä työn hyväksymisen jälkeiselle arvioinnille ja hyväksymispää-
      töksen juridiselle pysyvyydelle. Ohjauksen yhtenä keskeisenä tehtävänä on selkiyttää
      edellä mainittujen eettisten ja juridisten periaatteiden noudattamista ja tarvittaessa
      puuttua niistä poikkeamiseen. Kuluneesta ajasta johtuen enää ei ole luotettavasti
      selvitettävissä millä tavoin nämä periaatteet on tuotu esiin ohjaustyön kuluessa.
      Kasvatustieteiden tiedekunnalla ei ole ollut työn laadintavaiheessa tutkintoasetusta ja
      -sääntöä eikä opintosuunnitelmaa ja opinto-opasta tarkempia pro gradu -tutkielman
      laadintaohjeita ja näin erityisesti ohjaajan asemaa on pidettävä keskeisenä.
      Lukuvuoden 1990-91 opinto-oppaasta löytyy jo varsin yksityiskohtaiset tutkielman
      arviointikriteerit, mistä voi saada yksityiskohtaisempia ohjeita tutkielmien sisällöllisistä
      ja muodollisista vaatimuksista.
      Ohjaajan ja toisen tarkastajan työn arviointia
      Opinto-oppaan 1988-89 mukaan tutkielman päätarkastajana toimii tavallisesti projektin
      ohjaaja (poikkeustapauksessa projektin apuohjaaja). Projektin ohjaaja ja laitoksen
      johtaja tekevät tiedekunnan dekaanille esityksen toisesta tarkastajasta. Dekaani nimeää
      tutkielman tarkastajat em. esityksen perusteella.
      Tarkastajat antavat kirjallisen lausunnon tutkielmasta ja tekevät kasvatustieteiden
      tiedekunnan tiedekuntaneuvostolle esityksen tutkielman hyväksymisestä ja annettavasta
      arvolauseesta tai hylkäämisestä. Lopullisen päätöksen hyväksymisestä ja arvolauseesta
      tai hylkäämisestä tekee kasvatustieteiden tiedekunnan tiedekuntaneuvosto.
      Erityisen suuri vastuu tarkastustyön asianmukaisesta hoitamisesta on katsottava olevan
      työn ohjaajalla, joka voi seurata ja on myös velvollinen ohjaamaan tutkielman laadintaa.
      Ohjaajan velvollisuutena on myös seurata ja ohjata lähdeaineiston käyttöä, johon toisella
      tarkastajalla ei ole samanlaista välitöntä mahdollisuutta. Ohjaajan tehtävänä on niinikään
      valvoa tutkielmaan sisällytettyjen lähdeviitteiden asianmukaista käyttötapaa. Näin tässä
      tapauksessa ei ole menetelty siitäkään huolimatta, että ennen työn hyväksymistä on
      selvinnyt ainakin pääosiltaan lainauksen laajuus Niskasen ja Ukkosen artikkeleista. Tähän
      on voinut osaltaan vaikuttaa ohjaajan vaihtuminen kesken projektin.
      Myös toisen tarkastajan olisi tullut puuttua asiaan lainausten merkinnän
      puutteellisuuden huomatessaan. Tarkastajien ei olisi tullut esittää tutkielmaa
      hyväksyttäväksi ennen siihen ainakin lähdeviittausten osalta tehtäviä korjauksia.

      8
      Tarkastuslausunnossa olisi tullut saattaa tiedekuntaneuvoston tietoon tutkielman
      sisältämät puutteellisuudet nyt esitettyä yksityiskohtaisemmin. Tarkastuslausunnon
      merkitys tässä tapauksessa korostuu erityisesti sen vuoksi, etteivät tarkastajat olleet
      tiedekuntaneuvoston jäseniä eivätkä näin voineet osallistua tutkielmasta käytyyn
      keskusteluun tiedekuntaneuvoston kokouksessa. Tarkastajat ovat menetelleet työssään
      näin moitittavasti. Erityisen moitittavaa menettely on ollut ohjaajana toimineen
      tarkastajan osalta, jolla on ollut toista tarkastajaa paremmat mahdollisuudet tutustua
      yksityiskohtaisesti tutkielman sisältöön ja sen asianmukaisuuteen.
      Tiedekuntaneuvoston työn arviointia
      Lopullisen päätöksen pro gradu -tutkielman hyväksymisestä ja arvolauseesta
      tai hylkäämisestä tekee tiedekuntaneuvosto. Tehtävän luonteesta johtuen
      tiedekuntaneuvoston jäsenten ei ole käytännössä mahdollista tutustua yksityiskoh-
      taisesti jokaiseen tutkielmaan (esim. kokouksessa, jossa Jari Vilénin tutkielma
      hyväksyttiin, hyväksyttiin muiden asioiden ohella 12 muuta pro gradu -tutkielmaa).
      Tiedekuntaneuvoston jäsenet joutuvatkin tukeutumaan tutkielman arvioinnissa
      ensisijaisesti tarkastajien lausuntoon.
      Tarkastajien Skinnarin ja Kalaojan keskeiseksi nousseessa lausunnon osassa todetaan:
      Tekijä on onnistunut luomaan työstän varsin yhtenäisen kokonaisuuden.
      Erityisesti työn alkuosaa rasittaa kuitenkin lähes suora lainaaminen jo
      aiemmin julkaistusta ”Simon kirjasta” (toim. Heinänen ja Hiltunen). Tekijän
      itsenäisempi osuus alkaa vasta sivulta 27. Tarkastuslausunnosta ei ilmene, että
      lainauksia ei olisi merkitty asianmukaisesti viitteillä. Käytetystä ”lainaus” ilmaisusta
      päätellen tiedekuntaneuvostolla on ollut syytä olettaa asianmukaisten viitteiden
      olemassaolo ja tutkielman perustuminen alkuperäisten lähteiden käyttöön.
      Huomioiden ”lainausten” runsaus sekä se, että tiedekunnan kokoukseen oli jaettu
      pöydälle uusi esitys tarkastuslausunnoksi, olisi tiedekunnan tullut kuitenkin perehtyä
      normaalia yksityiskohtaisemmin tarkastettavaan työhön. Tältä osin tiedekuntaneuvosto
      ei ole ollut riittävän huolellinen ja toiminut siten hyvän hallintokäytännön vastaisesti.
      Tiedekunnan olisi myös tullut tarkemmin ohjeistaa pro gradu -tutkielmien laadinta- ja
      arviointiperiaatteet kuten sittemmin on tapahtunutkin.

      9
      Hyväksytyn pro gradu -tutkielman mahdollinen uudelleenarviointi ja siitä tehtävät
      johtopäätökset
      Jari Vilénin pro gradu -tutkielmaksi tarkoitettu opinnäytetyö on hyväksytty ja arvioitu
      kasvatustieteiden tiedekunnan tiedekuntaneuvostossa 4.4.1989. Tiedekuntaneuvoston
      päätös on luonteeltaan lainvoimainen hallintopäätös. Koska tehty hyväksymispäätös
      on saanut lainvoiman, ei itse pro gradu -tutkielman uudelleenarviointi tiedekunta-
      neuvostossa ole mahdollista ilman aikaisemman päätöksen purkamista. Lainvoiman
      saanut hallintopäätös voidaan purkaa ainoastaan hallintolainkäyttölain 63 §:ssä säädetyin
      perustein.
      Hallintolainkäyttölain 63 §
      Purku. Päätös voidaan purkaa:
      1) jos asiassa on tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa
      päätökseen;
      2) jos päätös perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka
      on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen; tai
      3) jos asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka olisi olennaisesti voinut
      vaikuttaa päätökseen, eikä hakijasta johdu, että uutta selvitystä ei ole aikanaan
      esitetty.
      Päätöstä ei saa purkaa, ellei se loukkaa yksityisen oikeutta tai julkisen edun
      katsota vaativan päätöksen purkamista.
      Hallintolainkäyttölain 64 §:n 2 momentin mukaan purkua on haettava viiden
      vuoden kuluessa siitä, kun päätös on saanut lainvoiman. Erityisen painavista syistä
      voidaan päätös purkaa määräajan jälkeenkin.
      Jari Vilénin pro gradu -tutkielma on hyväksytty yli 12 vuotta sitten. Työhön sisältyneet
      ”lainaukset” ja niiden laajuus on ollut tai olisi ainakin pitänyt olla tarkastajien tiedossa
      heidän suorittaessaan tarkastusta toiminnan edellyttämää huolellisuutta noudattaen.
      Myös tiedekuntaneuvoston olisi tullut toiminnan edellyttämää huolellisuutta noudattaen
      havaita Jari Vilénin tutkielman puutteellisuudet siitäkin huolimatta, että tarkastajien
      ilmaisu lainauksista on epätäsmällinen ja puutteellinen. Jari Vilénin pro gradu -tutkielman
      hyväksymistä ja arviointia koskevan päätöksen purkaminen ja asian uudelleen käsittely
      kasvatustieteiden tiedekunnassa ei ole hallintolainkäyttölain 63 §:n tai muullakaan
      perusteella mahdollista.

      Yhteenveto
      Asiantuntijoiden professori Martti T. Kuikan ja KT Juhani Lassilan lausuntojen
      mukaan Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan tiedekuntaneuvoston 4.4.1989
      hyväksymästä KM Jari Vilénin pro gradu -tutkielman sivuista 3-26 noin 95 prosenttia
      on lähes samasanaista tekstiä kuin vuonna 1986 julkaistussa Simon kirjassa olevissa
      Eija Niskasen ja Päivi Ukkosen artikkeleissa sisältäen myös viittaukset alkuperäisteks-
      teihin. Tekstit poikkeavat toisistaan lähinnä yksittäisten sanojen, sanajärjestyksen ja
      kappalejaon osalta. Viittauksia Niskasen ja Ukkosen artikkeleihin tutkielman tekstiin ei
      sisälly lainkaan. Simon kirja ja Niskasen ja Ukkosen artikkelit on mainittu tutkielman
      lähdeluettelossa. Samasanaista tekstiä esiintyy myös tutkielman jälkiosassa. Tutkielman
      tekstiosan kokonaislaajuus on 45 sivua. Kokonaisuutena samasanaisen tekstin osuus

      10
      koko tutkielmasta on arvioitu noin 50 prosentiksi. Puutteita on todettu olevan myös
      tekstin jälkeisissä viite- ja lähdeluetteloissa.
      Ensisijainen vastuu pro gradu -tutkielmaan sisällytetyn tekstin aitoudesta ja yleisesti
      tiedossa olevien eettisten tai juridisten periaatteiden noudattamisesta on katsottava
      olevan työn tekijällä. Tarkastus- ja hyväksymismenettely ei tätä vastuuta poista,
      mutta sillä on merkitystä työn myöhemmälle arvioinnille ja sen hyväksymispäätöksen
      juridiselle pysyvyydelle. Ohjauksen yhtenä keskeisenä tehtävänä on selkiyttää edellä
      mainittujen eettisten ja juridisten periaatteiden noudattamista ja tarvittaessa puuttua
      niistä poikkeamiseen. Kuluneesta ajasta johtuen enää ei ole luotettavasti selvitettävissä,
      millä tavoin nämä periaatteet on tuotu esiin ohjaustyön kuluessa.
      Työn ohjaajalla Simo Skinnarilla ja toisena tarkastajana toimineella Esko Kalaojalla on
      ollut tiedossa tutkielman samankaltaisuus Niskasen ja Ukkosen artikkeleiden kanssa.
      He eivät ole edellyttäneet tutkielman korjaamista tekstin tai niiden viitteiden osalta.
      Toisena tarkastajana toiminut Esko Kalaoja on edellyttänyt kuitenkin tarkastuskerto-
      mukseen sisällytettäväksi maininnan ”lainausten” olemassaolosta ja niiden lajuudesta.
      Hänen vaatimuksestaan arvosanaesitystä tiedekuntaneuvostolle on myös laskettu.
      Tarkastajien on katsottava menetelleen työssään moitittavasti. Erityisen moitittavaa
      menettely on ollut ohjaajana toimineen tarkastajan osalta, jolla on ollut toista
      tarkastajaa paremmat mahdollisuudet tutustua yksityiskohtaisesti tutkielman sisältöön
      ja sen asianmukaisuuteen.
      Tarkastuslausunnossa on käytetty sanaa ”lainaus”, mutta viitteiden puutteellisuudesta
      ei ole mainintaa. Huomioiden ”lainausten” laajuus sekä se, että tiedekuntaneuvoston
      kokoukseen oli jaettu pöydälle uusi esitys tarkastuslausunnoksi, olisi tiedekuntaneu-
      voston tullut perehtyä normaalia yksityiskohtaisemmin tarkastettavaan työhön. Tältä
      osin tiedekuntaneuvosto ei ole ollut riittävän huolellinen ja on toiminut siten hyvän
      hallintokäytännön vastaisesti.
      Tiedekuntaneuvoston päätös, jolla Jari Vilénin pro gradu -tutkielma on hyväksytty
      ja arvosteltu, on luonteeltaan lainvoimainen hallintopäätös, joka voidaan Jari
      Vilénin vahingoksi purkaa ainoastaan hallintolainkäyttölain 63 §:n säätämin perustein.
      Selvityksessä ei ole tullut esille seikkoja, jotka mahdollistaisivat tutkielman hyväksymis-
      päätöksen purkamisen. Myöskään tutkielman uudelleenarviointi sen sisällön osalta ei
      näin ole mahdollista.
      Huomioiden selvityksessä esiin tulleet seikat sekä tutkielman hyväksymisestä kulunut
      aika, asia ei anna yliopiston taholta aihetta muihin toimenpiteisiin kuin tämän päätöksen
      saattamiseen tiedoksi asianosaisille.

      Lauri H.J. Lajunen Rehtori
      Hannu Pietilä Hallintojohtaja

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9097
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      373
      7784
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      160
      5408
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2292
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2069
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1698
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      19
      1646
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1381
    9. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      434
      1310
    10. Stefusika räkättää

      kun on viikon ollut kuivilla ja poliisi puhalluttaa just silloin. Muutoin olis jääny kiinni. Ja sekös sikamiestä hirnuttaa. Ällö ukko ja vielä ällömmä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      80
      1186
    Aihe