Heräsin letkuissa. Niitä oli nenässä, käsivarressa ja kämmenselässä. Pistäviä ja ilkeitä, kirkkaita ja ihoon kiinnilaastaroituja kapineita juottamassa väkisin ruumistani.
En ollut yksin huoneessa. Joku nukkui ikkunasängyssä tiukasti peiton alla, hengitti näkymättömissä vaikeasti koristen kuin tukkoinen viemäriputki. Muut sängyt olivat tyhjiä, eikä ikkunan takana heiluva musta syyspuu näkynyt yössä.
Tuijotin kattoon voimattomana. Tyhjä humina täytti pääni.
Sängystä nousi käsi, laihasorminen ja valkoinen kuin taustalla häälyvä utuinen sairaalan katto. En tuntenut sitä omakseni. Joku oli syönyt siitä kynnet ja syljeskellyt palaset lattialle, jättänyt raajan törröttämään sänkyyn raadeltuna kuin puusta katkenneen kuivan oksan, ja poistunut huoneesta sulkien oven takanaan kiinni.
Käsi kosketti vatsaa peiton alla, aiheutti kipua ja vetäytyi kauemmas. Minä tunsin miten valuin verta vaippoihini. Sisältäni lirui ulos punainen virta jonka alkusyy oli syvällä sisälläni, juuri siinä kohtaa josta revittiin irti lapseni, imuroitiin irti minusta ja kaadettiin jätesankoon... poltettiin alakerran krematoriossa savuvanaksi taivaalle.
Minä tunnen olevani vain raiskattu raato käärittynä valkoiseen ja epätodelliseen uneen, jätettynä soittokellon ulottuville, juuri siihen kohtaan jossa nappia painamalla saa kuulla lohdutuksen sanoja, ihmisturvaa ja läheisyyttä... hymyjä ja kosketuksia.
Kädet repivät summerin johtoineen irti seinästä, heittivät koko rimpsun vasten seinäkelloa. Kello liikahti ja näytti minulle aikaa jossa elän.
Raks... raks... raks...
Sekunti sekunnin jälkeen punainen virta valui ulos minusta, enkä kuullut huutavani kauhusta vuoteella.
Missä sinä olet?
Putosin mustaan huimaavaan aukkoon sinun perässäsi. Yritin tavoittaa otetta sinusta, mutta sinä putosit nopeammin kuin minä hymy huulillasi. Miksi et koskaan pelännyt mitään? Miksi sinä et ymmärtänyt pelätä? Kun minä vapisin pelosta, niin sinä vain nauroit. Sinä et ymmärtänyt olevasi olemassa. Et ymmärtänyt mitä kipu on.
Kipu on todellisuutta, sietämätön, sisällä raastava kipu joka ei hellitä hetkeksikään.
Kuuma kesä Kaivarissa. Aurinko paahtaa ihoamme ja juotu kylmä viini kihisee sisuksissamme, ruoho tuoksuu merelle ja meri elämälle. Sinä hullu maksat jokaiselle edessäsi olevalle siitä että voit ohittaa jonon päästäksesi tuohon taivaalle kurkottavaan nosturiin minun silmieni tavoittamattomiin vain hypätäksesi sieltä alas.
Hullu.
Kun putoat, minä käännän kasvoni kauhusta pois, enkä näe miten tiput kiljuen alas kohti merenpintaa, läsähdät veteen ja tempaudut samassa takaisin taivaalle riemusta huutaen. Hullu. Mutta minä rakastan sinua, köyteni päässä roikkuvaa apinaa, yhä.
Olen viimeinkin saanut sinut itselleni, sisääni mielenhoureiksi, uniksi ja painajaisiksi. Olen pyydystänyt sinut sisälle itseeni ja saanut sinut lopultakin turvaan itseltäsi. Asut nyt minussa. Ole kuin kotonasi, mutta älä pidä jalkoja pöydälläni, äläkä läikyttele Kokista sohvalleni. Ja jos murennat perunalastuja sohvatyynyjen väliin, niin sitten myös imuroit ne pois.
Ole hyvä isä lapsellemme, niin lapsestamme tulee hyvä pahoillekin ihmisille. En vaadi sinulta juuri muuta, sillä rakastan sinua niin paljon.
He tulivat ja sitoivat minut sänkyyn, ruiskuttivat minuun jotain kirkasta ainetta ja katosivat jonnekin.
Viimeisenä katosi se ihminen joka nukkui kanssani samassa huoneessa. Hän istui vuoteella ja tuijotti minua silmät pimeinä ja hampaat kirskuen. Eikä hänellä ollut katsetta, vaan mustat kuopat luisessa päässä ja pään huuleton suu hirvittävässä virneessä.
Olitko se sinä, rakkaani?
Odota!
En ollut yksin huoneessa. Joku nukkui ikkunasängyssä tiukasti peiton alla, hengitti näkymättömissä vaikeasti koristen kuin tukkoinen viemäriputki. Muut sängyt olivat tyhjiä, eikä ikkunan takana heiluva musta syyspuu näkynyt yössä.
Tuijotin kattoon voimattomana. Tyhjä humina täytti pääni.
Sängystä nousi käsi, laihasorminen ja valkoinen kuin taustalla häälyvä utuinen sairaalan katto. En tuntenut sitä omakseni. Joku oli syönyt siitä kynnet ja syljeskellyt palaset lattialle, jättänyt raajan törröttämään sänkyyn raadeltuna kuin puusta katkenneen kuivan oksan, ja poistunut huoneesta sulkien oven takanaan kiinni.
Käsi kosketti vatsaa peiton alla, aiheutti kipua ja vetäytyi kauemmas. Minä tunsin miten valuin verta vaippoihini. Sisältäni lirui ulos punainen virta jonka alkusyy oli syvällä sisälläni, juuri siinä kohtaa josta revittiin irti lapseni, imuroitiin irti minusta ja kaadettiin jätesankoon... poltettiin alakerran krematoriossa savuvanaksi taivaalle.
Minä tunnen olevani vain raiskattu raato käärittynä valkoiseen ja epätodelliseen uneen, jätettynä soittokellon ulottuville, juuri siihen kohtaan jossa nappia painamalla saa kuulla lohdutuksen sanoja, ihmisturvaa ja läheisyyttä... hymyjä ja kosketuksia.
Kädet repivät summerin johtoineen irti seinästä, heittivät koko rimpsun vasten seinäkelloa. Kello liikahti ja näytti minulle aikaa jossa elän.
Raks... raks... raks...
Sekunti sekunnin jälkeen punainen virta valui ulos minusta, enkä kuullut huutavani kauhusta vuoteella.
Missä sinä olet?
Putosin mustaan huimaavaan aukkoon sinun perässäsi. Yritin tavoittaa otetta sinusta, mutta sinä putosit nopeammin kuin minä hymy huulillasi. Miksi et koskaan pelännyt mitään? Miksi sinä et ymmärtänyt pelätä? Kun minä vapisin pelosta, niin sinä vain nauroit. Sinä et ymmärtänyt olevasi olemassa. Et ymmärtänyt mitä kipu on.
Kipu on todellisuutta, sietämätön, sisällä raastava kipu joka ei hellitä hetkeksikään.
Kuuma kesä Kaivarissa. Aurinko paahtaa ihoamme ja juotu kylmä viini kihisee sisuksissamme, ruoho tuoksuu merelle ja meri elämälle. Sinä hullu maksat jokaiselle edessäsi olevalle siitä että voit ohittaa jonon päästäksesi tuohon taivaalle kurkottavaan nosturiin minun silmieni tavoittamattomiin vain hypätäksesi sieltä alas.
Hullu.
Kun putoat, minä käännän kasvoni kauhusta pois, enkä näe miten tiput kiljuen alas kohti merenpintaa, läsähdät veteen ja tempaudut samassa takaisin taivaalle riemusta huutaen. Hullu. Mutta minä rakastan sinua, köyteni päässä roikkuvaa apinaa, yhä.
Olen viimeinkin saanut sinut itselleni, sisääni mielenhoureiksi, uniksi ja painajaisiksi. Olen pyydystänyt sinut sisälle itseeni ja saanut sinut lopultakin turvaan itseltäsi. Asut nyt minussa. Ole kuin kotonasi, mutta älä pidä jalkoja pöydälläni, äläkä läikyttele Kokista sohvalleni. Ja jos murennat perunalastuja sohvatyynyjen väliin, niin sitten myös imuroit ne pois.
Ole hyvä isä lapsellemme, niin lapsestamme tulee hyvä pahoillekin ihmisille. En vaadi sinulta juuri muuta, sillä rakastan sinua niin paljon.
He tulivat ja sitoivat minut sänkyyn, ruiskuttivat minuun jotain kirkasta ainetta ja katosivat jonnekin.
Viimeisenä katosi se ihminen joka nukkui kanssani samassa huoneessa. Hän istui vuoteella ja tuijotti minua silmät pimeinä ja hampaat kirskuen. Eikä hänellä ollut katsetta, vaan mustat kuopat luisessa päässä ja pään huuleton suu hirvittävässä virneessä.
Olitko se sinä, rakkaani?
Odota!
Vastaukset 5
Vanhimmat
mene nyt hyvä mies lääkäriin
..niin,että pahaa tekee! Onko kaikki varmasti hyvin?? Miksi näin murheellista????
- Otatsä toisen?
- Mä otin jo kolmannen.
- Mulla ei ole mikään kiire minnekään. Mä sanoin aamulla mun muijalle että se vois mennä lääkäriin tutkituttaan päänsä, niin se meni kättärille tekeen abortin.
- Aika radikaali kimma.
- Vittu, hullu se on. Veti mua paistinpannulla kaaliin viime torstaina. Ei siinä pannussa mitään, mutta kun se oli täynnä spagettisoosia.
- Mistä se nyt kuumeni?
- Siitä, kun mä sanoin että sen perse on kuin sialla. Se ei syönyt mun nähdäkseni mitään koko viikkoon. Se alko laihikselle samoin tein - vaikka ei sen perseessä oikeasti mitään vikaa ole. Kyllä sitä persettä vielä nussii - vaikka mä näen täällä paljon parempia. Hyvä vaan kun meni kättärille. Naisten perseet leviää kun ne pamahtaa paksuksi.
- Sä et oo oikeen isähahmo.
- En.
- Onhan sulla pentuja.
- Joo... jossain huoriensa hoteissa. Mitä vittua ne musta tahtoo? Rahaa. Tee nyt vielä lisää niitä, niin voit olla varma että jää tyhjä tuoppi kouraan vitutuksen kanssa. Kato, enhän mä voi olla mitenkään varma edes siitä että se kersa olis edes mun.
- Joo, mä tiedän.
- Niin tiedät, kun olet pannut mun muijaa.
Hetken miehet olivat pöydässä aivan hiljaa ja tuijottivat toisiaan, sitten räjähtivät hillittömään nauruun, nauruun jota oli vaikea lopettaa kun se oli päässyt alkuun.
Kun pahin kohtaus oli mennyt ohitse, toinen miehistä kumartui ylitse pöydän ja puhui matalalla äänellä:
- Sä olet ihan oikeassa. Mä arvostan sun kaltaisia kavereita jotka ei ala metelöimään jonkun hutsun takia. Perse on perse ja sillä hyvä. Stadissa kaikki nussii toisiaan, eikä siitä kukaan jaksa pitää kirjaa kuka veti ketä ja missä.
Mä kerron sulle. Tää on stoorina aika hyvä.
Silloin kun teillä oli ne viimeset bänät, ja sä punkkasit naapurirapussa panemassa sitä virolaista lyydiaa, niin mä roudasin sun muijalles uuden hellan... huomasitko? No et tietenkään. Me haettiin se uuni Vallilasta mun bilikalla. Ja se vuodatti siinä matkalla kaikkea sitä miten vittumoinen kundi sä oot, miten väkivaltanen ja mielenvikanen... ja sitä muuta shittiä.
Kun uuni oli vielä kylmä ja porraskäytävässä, niin mä jotenkin vaan hymyilin sille silleen kivasti, ja kehuin miten hyvännäköinen se on, ja miten sille sopii toi sinkkuus ja farkkurotsi
Se jotenkin lämpes. Ja kun keittiös oli saanut uuden hohottimen, niin se keitti mulle kahvit ja lämmitti niitä pakastepulliaan pöytään.
Vaikka se on kolmeysi, niin se silti jotenkin torttuna alkoi mua panettaa. Ja mä päätin vähän vokottaa sitä. Mä puhuin pitkään sen vihreistä silmistä ja vaaleista hiuksista, siitä miten naisellinen se on ja kaunis, miten aika on säästänyt sen ja sen vartalon.
Se alkoi keikkua ja tirskua siinä tuolillaan kun pikkutyttö, esitteli niitä rintojaan ja taputteli reisiään, ojenteli sääriään pöydän alla, vilkuili mua kuin kiimanen narttu pullanmuru huulessaan.
Mä sipaisin sen pois ja se meni ihan hämilleen. Mä niin kuin kosketin sitä. Sitten mä vedin sen itseeni kiinni ja tunkaisin oikeen himo kielarin sen kitalakeen, ja se alko mutkitella siinä mun imussani.
- Vitun kikolo.
- Joo, oikee sonni. Mä ropeloin sitä ihan estotta, ja se ynisi ja vikisi siinä otteessani, venkoili ja voivotteli. Siitä huolimatta mä hinasin sen olkkarin sohvalle ja huitaisin sen istumaan ja katselemaan miten mä heitin kledjut veks ja otin pari hyvää asentoa siinä stagella, tungin sitten kullin sen poskeen ja pistin sen imuroimaan mua. Aika jees.
Kun jorde oli kun lipputanko, mä vetäisin sen ulos poskesta niin että lupsahti, sitten kävin lyylin kimppuun tositoimessa.
Kun mä vein siltä farkut, niin se vähän vastusteli. Mutta mä en sitä silleen kuunnellu, kun mulla oli pillu niin pahasti mielessä. Mä vaan painoin sen siihen sohvalle ja riisuin alasti, haistoin tortun ja panin melan mekkoon.... Avot.
- Kyrpä jätkäks.
- Ihan molo joo.
- Alkoko se älistä siinä alla?
- Se huusi kuin hyeena, ja sai varmaan viiskymmentä orkkua perä perään. Mä painoin menemään kuin höyryveturi. Vedin pohjille ja perseeseen, poskeen... ruikin tyynylles.
Lopulta mä annoin sille pari avaria kun se alkoi porata siinä alla, kiljui että pitäisi lopettaa kun vasta alotin. Kyllä oli mirrillä vittu kuumana uudesta uunista. Kun sitten lopetin, otin mukaani vielä pari pullaa.
Ne on muuten tosi hyviä.
- Joo, se leipoo ne sen mutsin reseptillä. Ei se ite mitään osaa, persettään vaan jakaa. Siinä se on aika vitun hyvä.
- Hei! Tänään tulee fudista. Hei vitun Paavo! Paa töllö auki siellä tiskin takana äläkä nojaile tulevaisuutees!
?????!!
mut sanoisin että hyvin kirjoitat.