mä olen täs viimeaikoina alkanu miettii sellast et mikä on normaalii läheisyydenkaipuuta ja mikä on jo jonkinlaista läheisriippuvuutta.mun isäpuolel on 10 vuotias likka joka on tosi mielellään mun sylkkyyn/viereen tulos ja aika usein myös kyselemäs saako tulla viekkuun nukkuu jne.likka on melkeen aina mun vieres tai sylis jos mä satun vaikka olkkaris telkkarii kattoo tai jotain vastaavaa teen eikä kummallakaan ole kavereita kyläs jne.emmä sillä sano että se mua haittais tai mitään sellast.tietyst se mun puolest saa sylis tai vieres olla ja viereenkin saa mun puolest tulla nukkuu joskus.ihan kivahan se on että joku on lähellä,mut kuhan mietin että onko tällänen ihan normaalii.ei muut isäpuolen lapset samal taval syliin tai viereen ole läheskään niin usein tulos kun tää 10 vuotias likka enkä mäkään muistaakseni pienempänä ole samal taval sisarusteni viereen jatkuvasti ollu änkemäs.mä olen täs miettiny et pitäskö mun puhuu likan kans asiasta,mut toisaalta emmä sitäkään haluais et likka sais sellasen käsityksen etten mä haluu olla sen lähel jne.jos tää ei ole normaalii niin mistäköhän tää vois johtuu.mun tietääkseni likal ei pitäs mitään suurempii ongelmii olla kun hyvät vanhemmat sill on jotka kyllä välittää/rakastaa aivan varmasti ja kavereitakin sill ihan kiitettäväst näyttää olevan jne.
asiallisia vastauksia kiitos.
asiallisia vastauksia kiitos.
Vastaukset 3
Vanhimmat
isän kaipuuta tai jos omat vanhemmat eivät pidä sylissä vain läheisyyden tarvetta. Oma poika tykkäsi maata kainalossa telkkua katsellessa just 10-v.
Toki siinä voi olla ihastustakin, kun oot eri sukupuolta...jos se menee siihen suuntaan olis kai syytä tehdä siitä loppu...uskoisin kuitenkin, että se on normaalia läheisyyden kaipuuta. Jos omat vanhemmat sais jotenkin enempi ottamaan häntä lähelleen, jos asia kiusaa sinua!
no ehkä se on sitten on vaan sitä läheisyyden kaipuuta/tarvetta.oikeestaan kun alkaa miettii niin ehkä se on just sitä vanhempien läheisyyden kaipuuta.siitä en osaa sanoo et kuinka läheiset välit likal äitinsä kans on kun meil ei ole samaa äitii eikä asuta saman katon alla sillon kun likka on äitinsä luona,mut isänsä kans likal on aika etäiset välit kun alkaa miettii.ei likka pahemmin isänsä sylissä/vieressä koskaan ole jne.etäiset välit varmaan johtuu aikapitkälle siitä kun likka on meillä aina vaan osan viikkoo ja likan isäl on aika paljon omii harrastuksii/menoi kun se työn ohes valmentaa lätkäjunnui ja ite harrastaa kaiken näköstä punttisalii sun muuta.toiseks niinkun likan isäkin on joskus sanonu niin ei se oikeen ymmärrä likkojen maailmaa kun on mies eikä oikeen tiedä mitä likat kaipaa/haluaa isältä niin sekin vaikuttaa ja sitten kun meil on aika isoperhe niin sekin varmaan jollakin taval vaikuttaa asiaan.meit on parhaimmillaan 6 lasta ja 2 aikuista tyttö/poikaystävät/kaverit saman katon alla niin sekin varmaan vaikuttaa jollakin taval.sitten on tietyst se ihastumis mahollisuuskin olemas,mut emmä oikeen siihen usko kun ei likka ainakaan tähän mennes ole mua lähennelly millään taval enkä ole mitään muutakaan sellast huomannu joka siihen viittais.mun pitäs varmaan likalta iteltään kysyy niin silleehän asia selviäis,mut siin on vaan sitten se juttu et miten kysyy asiasta ilman että likka saa sellasen kuvan etten mä haluais olla sen lähel kun emmä sillä.ihan mielellänihän mä sitä sylis/vieres pidän ja viereenkin otan nukkumaan joskus jos se haluaa jne.joo mut eika täs muuta niin mä kiitän vastanneita ja lopetan tähän.
Veikkaan, että se on ihan normaalia läheisyyden kenties turvallisuudenkin kaipuuta. Minulla toinen tytär oli tuossa iässä monesti sohvalla ihan vieressä, mutta nyt kun on 13 niin hyvä jos saa hipaista :) Jos huomaat, että mukaan tulee jotain josta tiedät ettei tosiaankaan ole normaalia, täytyy asiaan puuttua.