Rakkaus on

Kaikki mitä tunnemme, niin fyysinen kuin 'henkinenkin', on puhdasta aivojen kemiaa, joka saa alkunsa fysikaalisista ilmiöistä, päättyen jonnekin kvanttimekaniikan ja siis puhtaan matematiikan maailmaan, jossa niin ikään voimme olettaa todellisuuden olevan ainoastaan päättymätön lukumatriisien virta yksinkertaisilla laskutoimituksilla.

Maailma, jota katsomme ja jonka luulemme tuntevamme, ei toimikaan siten, kuin haluaisimme. Ihastuminen, rakastuminen, ilot ja surut ovat kaikki itsessään täysin merkityksettömiä asioita, mutta kuten aivot ja koko ihmisruumis, ne liittyvät päättymättömään
ketjureaktiomaiseen tapahtumien sarjaan, jossa erilaiset lukuarvot muuttuvat säilymislakien kaltaisilla periaatteilla.

Näin ollen millään mitä teemme, ei ole mitään merkitystä, koska emme voi tuleviin tapahtumiin
oikeasti vaikuttaa.
Kaikki on vain illuusiota ja unelmia, jotta inhimilliset aivomme kykenisivät jotenkin elämään sen faktan kanssa, ettei kukaan tai mikään ole kuuntelemassa ainaista itkua ja valittelua rakkaudesta ja muusta turhasta.

Mitä rakkaus siis on?
Se on matemaattinen prosessi, joka päättää, rakastaa vai eikö rakasta.