ahdistuneita,ylpeitä,saitoja,nihilistejä,pessimistejä,vaisuja kuin ikuisessa unessa..
vittumainen ja paska ikäryhmä
depreetikko
101199
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
on tosi vittumaista täyttää 30v. korkeintaan muutama vuosi elämää jäljellä.
Mä vietin sen 30;sen sairaalassa punkertamassa lasta. Ei ehtinyt kriisi tarttua. Ja nyt 40 elämä on helppoo. Ei tarvi enää pingottaa. Sen kun käy duunis, nostan liksaa ja maksaa laskut. Ja pitää hauskaa, omalla tavallaan. That's it.
Karua.
Elämä ei motivoi kuin niitä joilla kaikki menee putkeen. Loput katkeroituvat ja ahdistuvat.
Kolmekymmentä täytettyään ihminen rupee olla jo hieman viisampi kaikkien kokemusten jälkeen. kolmekymmpisenä tajuaa että onko elämä onnistunut vai onko sitä se enskimmäiset kolkyt v tullu vain ryvettyä paikallaan.
Ja ne jotka ovat rypeneet/juhlineet huomaavat että on vaikea saada enää muita kiinni ja tajuavat että ovat pudonneet jo kelkasta niin kyllähän se tekee ahdistusta pessimismiä jne ...
itse huomasin jo ennen 30v ikää ainoastaan sen, että kaikki on oikeastaan vaan tulossa vanhoiksi. fiksuimmin eivät mielestäni todellakaan ole eläneet ne, jotka on puskeneet hulluna rahan perässä terveyden kustannuksella. saavuttaneet taloudellista menestystä, mutta samalla rupsahtaneet ja esim. lihoneet pahasti. toisaalta minulla on kavereita, jotka ovat huolehtineet terveydestään ja ulkonäöstään. he näyttävät hyvältä kolmekymppisinä. turha edes miettiä kumpaan ryhmään itse kuulun mieluummin. toki jotkut onnistuu menestyksen ohella huolehtimaan itsestään, mutta monesti näin ei ole varsinkaan nuorilla henkilöillä. enkä ymmärrä, miksi muita ihmisiä pitäisi jotenkin "saada kiinni". itse teen duunia ja etenen uralla koko ajan sen mukaan, miten koen minulla olevan rahkeita. selviän elämässä täysin muiden menestyksestä riippumatta. minua ei pätkääkään kiinnosta, vaikka kaikki kaverini nousisivat aivan huipulle. minulle on tärkeää ainostaan minun menestymiseni. ja senkin tulee ainoastaan olla riittävää eikä mikään elämän mittari. en ymmärrä miten voi "pudota kelkasta". oikeasti motivoituneelle ihmiselle kyllä ura urkenee paljon vanhempanakin.
Vielä tulee seinä jossakin vastaan ! Lupaan Sen !
seinä tulee vastaan kaikessa ja lopulta kuolen. urakehitys ei kuitenkaan tule ikinä tapahtumaan tippaakaan oman terveyden ja hyvän olon kustannuksella. ja kuten sanoin, ei minua haittaa se, että urakehitys loppuisi, jos taloudellinen turva on taattu loppuelämäksi. uskon, että tämän verran menestystä pystyn saavuttamaan. moni saavuttaa sen verran menestystä jo hyvin nuorena, että järkevällä elämäntyylillä työn tekemisen voisi halutessaan unohtaa kokonaan. silti jotkut tällaiset henkilöt ovat ylipainoisia, stressaantuneita ja ennenaikaisesti haudassa.
Niin on meille "kalorit" laskettu päättäjien toimesta kuten sotaromaanissa.Veroluonteiset menot kasvavat nopeammin kuin tulot.Eihän ole tarkoituskaan yksilön pysähtyä pohtimaan elinkaarensa järkevyyttä,mitä siitäkin tulisi,anarkiaa?
Nuorempana olivat suuret ikäluokat ja lama tulppana edistymiselle elämässä.Nyt menevät ohi puolestaan nuoremmat jotka ovat syntyneetkin pelikonsoli kätösissään,ja suostuvat mihin tahansa kohtuuttomuuksiin työehdoissa.