Tarvitsen niitä kun paras ystäväni hukkui ja en keksi mitää koska olen niin surullinen ettei yksikään runo tule ulos ajatelen vain ja itken koko ajan joudun kai itsekiin turmiolle kun paras ystäväni on poissa. Miksi minulle pit käydä näin juuri kun opimme tuntemaan niin sitten käy näin kummpa olisin silloin ollut paikkalla enkä sairaalassa niin olisin voinut ehkä pelastaa hänet, miksi en lähtenyt mukaan kun hän pyysi olisi pitänyt vain lähteä sairaalasta itse pois ilman hoitjien lupaa mutta kun en voinut kun jalkani oli poikki kolmesta kohtaa. Kertokaa mulle oliko tää mun syytä että hänelle kävi näin? olisin kiitollinen jois saisin kauniita muisto värsyjä kun ite en pysty niitä nyt tekemään kun on niin paha olo kun paras ystäväni on mennyt rjan taakse autakaa mua olkaa kilttejä!!! yksinäinen
Lähetäkää mulle kauniita muisto värsyjä pian tarvitsen niitä!!!!!
Milu
8579
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ymmärrän tunteesi, siis tarkotan sitä että syyttää itseään... Olen joskus joutunut seuraamaan vierestä kun eräs hyvin läheinen ihminen kirjaimellisesti kuihtui pois. En mä tiedä onko tää mikään muistovärssy mut pari kaunista sanaa, joskaan ei mun omia:
Tuulessa on vapautesi,
Taivaassa kotisi.
Sinä sait lentää vapaana kotiin.
"Nyt olen vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa,
vaan luoksesi saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan sinulle hyvää yötä."
Älä tunne syyllisyyttä asiasta, jolle et voinut mitään. Rakkaan ihmisen menetys sattuu niin paljon, vaikea pukea sanoiksi suruaan ja ikävää. Menetyksen tuska kestää kauan ja koet aikamoisia tunnekuohuja; surua, vihaa, yksinäisyyttä, syyllisyyttä, ikävää.. Mutta joku kaunis päivä voit muistella kaikkia ihania asioita, joita sait ystäväsi kanssa kokea. Lämmin Voimia!-Halaus.
"Kuolema on vain maailman ylittämistä,
niin kuin ystävykset ylittävät meriä;
He elävät yhä toisissaan."
Älä ihmeessä syyllistä itseäs. Et varmaan jaksa kuunnella yhtään semmosta sontaa, että "sitä elämä on, kaikkee kamalaa tapahtuu mille ei voi mitään" Rakkaan ihmisen poismeno tuntuu hirveelle ja varmaan tulee väkisinkin itsesyytöksiä. Ajattele ystävääsi ja hyviä hetkiä hänen kanssaan, hänelle tuskin tulisi mieleenkään että olisit vähääkään syyllinen tähän onnettomuuteen. Mulla ei oo antaa sulle muistovärssyä, mutta haluun antaa sulle voimia. Käväse vaikka lukemassa toi pieni ajatus -Loputon toivo-
Munkin paras ystävä kuoli ihan juuri. Tiesin, että hän käytti lääkkeitä väärin ja tiesin hänen käyttävän huumeita. En kuitenkaan tehnyt mitään, koska hän oli aikuinen. Tottakai yritin puhua hänelle järkeä, mutten halunnut ahistaa häntä. Se ei ollu sun vikas, voisinhan mäkin syytellä itteeni, mutten kuitenkaan loppujen lopuksi olisi voinut tehdä mitään...pystyin olemaan vain hänen tukenaan kaikessa. Kaipaan häntä, paljon ja toivon voimia sinulle, sillä tiedän että niitä tarvitsee näinä vaikeina aikoina. Yritän katsoa, jos saisin jotain kokoon, mutta saas nähdä kun huomenna on hautajaiset...pärjäile, yritän minäkin.
Tekisin sinulle laulun,
jos vielä voisit sen kulla.
Keräisin kauneimmat kukat,
jos vielä voisit ne ottaa.
Näyttäisin aamuruskon,
jos vielä voisit sen nähdä.
Rakastan sinua,
tiedän että voit sen vielä tuntea
vaikka et ole täällä.
~~~
en tiedä oliko tarpeeksi kaunis tähän tarkoitukseen, muuta ei nyt tullut mieleeni. saat toki myös muokata runoa henkilökohtaisemmaksi jos haluat...
voimia sinulle.
Olit ystävä parhain,
lähdit vain liian varhain.
Tapaamme viellä
taivaassa siellä.
Olet nyt yksi tähti,
joka liian pian luotamme lähti.
Ystäväni,kalleimpani.
Mihin menit?Minne katosit?
Voi miksi,miksi niin kävi..
Yhdessä olimme aina,melkein myös joka sunnuntaina.
Sinua kaipaamaan jäin,mutta muistothan sinusta sain.
Niin onnellisia kuin surullisiakin ne ovat,mutta silti muistoni säilyvät.