Vaikeasti tavoteltavuus sucks...

En ole tyttö, mutta ujous on ihan yleistä maailmassa. Jotkut eivät vain uskalla puhua sinulle, koska he ovat vain niin ujoja - tiedät varmaan, mitä "ujous" tarkoittaa.

Mille se haisi? Tupakille? Hajuvedelle?

henkilöstä riippuen, itse tuskin menisin tuppisuuksi kuitenkaan jos joku osoittaisi kiinnostusta, mutta ihmiset nyt on vaan erilaisia. Ja se on tosiasia, että monet haluavat silti esittää vaikeasti tavoiteltavaa, pojatkin ovat sen näemmä huomanneet :D Sen nyt vaan oletetaan olevan haasteellista ja kiinnostavaa poikien mielestä jos nakkelee niskojaan ja esittää saavuttamatonta... Mutta lohduttaudu nyt kuitenkin sillä, että monet tytöt eivät edes osaa olla vaikeasti tavoiteltavia. :D Meressä riittää helposti saavutettaviakin kaloja.

että tyttöjä ei yksinkertaisesti ole luotu lähestyttäviksi. Tyttöjen pitää lähestyä poikia.

Ehkä yleistät vähän, mutta ei siitä koskaan pääse eroon. =) Minun tapauksessani (olen siis tyttö), jos ihastukseni tulisi juttelemaan, saattaisin olla aika jännittynyt ja ujostelisin, eikä oikein saa sanotuksi sanaakaan kun perhoset pyörii ärsyttävästi vatsassa. Toisaalta en sitä häpeilekään ja avaan sanaisenn arkkuni puhumalla vaikka täyttä roskaa. Pitäähän huumoria olla mukana?


"Oon ajatellu että ne esittää "vaikeasti tavoteltavaa", joka on mielestäni aivan älytön ja tyhmä termi jota en pysty ymmärtämään."

Älä muuta sano, se ON ärsyttävää (myös joidenkin poikien kohdalla).

Tuo tyttö kuulostaa lähinnä ujolta tapaukselta. Ei vaan uskalla sanoa sinulle mitään.

Myönnän itse harrastavani vaikeasti tavoiteltavuutta. Mutta lähinnä sillä tavalla, että en suoraa päätä lähde julistamaan suurta palvontaa ihastuksiani kohtaan, vaan yritä ystävystyä ensin ja toivon pojan ihastuvan minuun siinä sivussa :::D.
Jos joku tulee juttelemaan, en tosiaankaan kieltäydy juttelemasta. Se ei ole osa tuota tekniikkaa.

Mutta me-ollaan-vaan-kavereita-leikki saattaa usein tepsiäkin...

täytyy tunnustaa, et itellekki käy monesti noin :S jostaki syystä aina ku yks meidän luokkalainen poika tulee jotain puhumaan mulle (on muuten koko koulusta ainoa poika joka vapaaehtosesti tulee puhumaan, tekee kyllä samalla lailla monille muillekki) sillain että oon tavallaan yksin siinä, niin oon kauheen hiljanen, koitan vastata mahollisimman lyhyesti ja jos mahdollista, en edes kato siihen päin. ja meinaan aina vähä punastua :S
siksi tuo on niin tyhmää, että oon koko yläasteen ajan (nyt ysillä) ollu kai jollain tapaa siitä kiinnostunu, vaikken useimmiten sitä ittellenikään myönnä. outoa on.