Suloinen tyttösakemannini on hyvin arka ja pelokas. Hän on kotoisin ns.Huonoista oloista. Pentujen isä mm.Kuritti ja retuutti hyvin kovajouraisesti pentuha,joiria oli kaksioissa 9kpl, pennut nukkuivat sohvan alla yms.yms. Meneekö tämä arkuus ja luimuilu lempeällä kasvatuksella ohi,vai onko pysyviä traumoja jo syntynyt? Tyttö on 11vk vanha tapaus. Hän on luonteeltaan muutenkin hyvin hellämielinen,eikä vielä ainakaan osoita minkäänlaista halua esim.hyökätä tai puollustautua.
Surkea tytteli
Kikkuli
4691
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
meillä on sakemanni narttu nytten 4kk se oli nuorempana kanssa aika pelokas/arka mutta kyllä se totuuttelemalla yms menee eikä nyt meijän kään narttu enää pelkää yhtä paljon kuin ennen mutta kova on uikuttamaan jos joku isompi koira vahingossa koskeeki nii vinkuu taitaa pikkasen pelottaa mutta meidän toista koiraa ei muuta ku retuta joka on pienempi:D mutta kyllä se siitä onnea pennun kanssa!:)
Jos yhtään lohduttaa, niin meidän likka alkoi näyttämään minkäänlaisia puolustamisen merkkejä vasta 1,5-vuotiaana. Siihen mennessä ei ollut edes haukkua päästänyt ja kentälläkin tärisi kuin mikäkin, myös arka. Jo vain on nyt toinen ääni kellossa! Kyllä se siitä. Mukavia hetkiä pennun kanssa!
Koiranpennun oleellisen tärkeä kehitysaika on sen pikkupentuaika. Sinä aikana koetut traumat eivät koskaan poistu täysin, vaan tulevat aina vaikuttamaan koiran elämään.
Valitettavasti sinulla on erittäin huonot näkymät pentusi kanssa. Vain aika näyttää, pystytkö viemään sitä parempaan suuntaan, vai tuleeko koira kärsimään koko elämänsä merkittävistäkin ongelmista.
Arka koira on vaarallinen, mikäli sillä on toimintakykyä / terävyyttä tms. Joudut varautumaan myös siihen, että koirastasi kehittyy esim. pelkopurija.
Tarkoitus ei ole pelotella, vaan selvittää sinulle, minkälaisen tilanteen kanssa olet tekemisissä. Hakeudu saksanpaimenkoiraliiton alaosastoon hankkimaan apua heti alusta alkaen. Seurakoirahömpötykset sinun kannattaa unohtaa, sillä pahimmillaan ne vievät koiraasi vain huonompaan suuntaan pakkososiaalistamisilla ja muilla vastaavilla hölmöilyillä.
surullista luettavaa. Koira parat millasta ovat saaneet kokea =( Luulenpa, että jonkinlaisia traumoja voi jäädä, onhan pentu aika kuitenkin merkittävä osa koiran kasvusta aikuiseksi. Toisaalta luottamusta voit vahvistaa omalla käytökselläsi hyvin pitkälle ja apuja kannattaa aina kysyä ammattilaisilta. Toivon,että koiranpentusi ja ne muut joita sielä asunnossa saavat luottamuksen arvoiset kodit ja paljon rakkautta=)Ja sinun luonasi varmasti saakin, olethan huolissasi itsekin pienoisen kokemuksista.
Ei vaan jaksa tajuta miksi ihmiset ovat eläimille niin julmia ja tylyjä....Voimia teille molemmille!