Avioehto

Ollaanpa avioehdosta mitä mieltä tahansa, mutta hyvä se olisi ainakin joidenkin asioiden oikeudenmukaisuutta ja pysyvyyttä turvaamassa.

Erotilanteissa tunteet on hyvin usein tulehtuneet ja kohtuus on niissä jakotilanteissa kaukana, eniiten vaikuttavina tunteina ovat ahneus ja kosto.

Yksi yrittäjä tuttuni erosi vaimostaan, kun vaimo löysi uuden. Hän purki tuntojaan; kaiken muun kertoi ymmärtävänvä menevän puoliksi, onhan hän minulle kaksi hyvää lasta antanut. Se ei kuitenkaan hänen (ei minunkaan) oikeustajuunsa sopinut, että miehen sukutilastakin, jonka miehen suku oli omistanut satoja vuosia, hän käytännössä otti puolet (rahana).

Joutui ottamaan huimasti velkaa saadakseen vaimonsa maksettua sukutilastaan ulos. Yrityksessä teki sitten vaimolle pikko jäynän, ei suostunutkaan lunastamaan siitä vaimoaan ulos, vaan tarjosi, että puolet omistavana sinä saat lunastaa minut ulos. Toisena vaihtoehtona tarjosi, että omistetaan yritys puoliksi kuten tähänkin asti, mutta hoida sinä nyt seuraavat 15-vuotta firman asiat ja minä otan palkan kotiin kuten sinä olet tehnyt. Hyvin erikoisella alalla toimiva yritys, johon ei löydy helpolla ulkopuolisia ostajia ja vaimokaan ei ymmärrä alasta ja firmasta oikeastaan hölynpölyä.

Olisi varmaan ilman muuta lunastanut vaimonsa yrityksestä ulos, mutta ei tee sitä, koska koki sukutilajutun niin loukkaavana.