Adventti aamun askaleet johti
suoraan kirkkomaan ristejä kohti
Kynttilät haudalle asetin
muistoksi menneen rakauden
Muistoille kunniaa annan
ja haudalla lasken mä pään
jossa parhaimmat ystävät edessäin nään
Siel lepää ystävät entiset
siskot veljet ja omaiset
isä äiti ja lapseni mun
myös ystäväni mun kaihotun
Tie tänne on luotu päättymään
ei maan kuorelle meistä yksikään jää
luona Herran on paikkamme hiljainen
se leposijamme on viimeinen
suoraan kirkkomaan ristejä kohti
Kynttilät haudalle asetin
muistoksi menneen rakauden
Muistoille kunniaa annan
ja haudalla lasken mä pään
jossa parhaimmat ystävät edessäin nään
Siel lepää ystävät entiset
siskot veljet ja omaiset
isä äiti ja lapseni mun
myös ystäväni mun kaihotun
Tie tänne on luotu päättymään
ei maan kuorelle meistä yksikään jää
luona Herran on paikkamme hiljainen
se leposijamme on viimeinen
Vastaukset 3
Vanhimmat
niin kammottavan nimimerkin? Tuo mieleen rupisen, irstaan lerppahuulen.
Kirjoitat kuitenkin herkkiä tunnelmarunoja!
Runot ovat ihan mukavia, mutta nimimerkkisi tuomat mielleyhtymät ovat ristiriidassa runojen sisällön kanssa.
Nimimerkki antaa oikean kuvan miehestä
karmea naama kylmä katse ilman tuntoa
mutt jos sää olet ollut kiltti
tapaat Jolupukin valkoparran
kiitti sulle ystävä ? hymyhuuli ?
Leposijamme hiljainen
leposijamme yksinäinen.
Mutta
poistuessamme
meitä jää kaipaamaan muut,
ja me lepäämme alla mullan.
Ilman huolta
ilman tuskaa.
Kaiken jälkeen
ansaitsemme levon rauhaisan.
Muistot siintävät mielissä muiden
kun olemme viimeiseen uneemme nukahtaneet.