Miehelläni oli ollut yli puoli vuotta suhde toiseen naiseen, ennenkuin sain tietää asiasta. Asumme asumuserossa, ero on vireillä ja heidän suhde jatkuu vieläkin, koska mies halusi hänet. Mies tuntuu vihaavan minua suuresti, vaikkei hänellä ole siihen aihetta. Tuntuu ettei hän oikein käsittele edes kunnolla eroamme, kun on tämä uusi ihastus päällä. Kuinka varmalla pohjalla tälläinen suhde pidemmän päälle on? Katuukohan mieheni sen jälkeen kun suhde loppuu? Haluaisin kuulla kokemuksia niiltä, jotka ovat olleet vastaavassa tilanteessa.
Uskottomuudesta alkanut suhde
vivika0
52
6502
Vastaukset
- cipa
Miehesi viha sinua kohtaan lienee paljolti hänen syyllisyydentunnettaan, jota hän ei kykene kohtaamaan, puhumattakaan eronne läpikäymisestä.
Minulla ei ole ihan vastaavaa kokemusta, mutta jotakin samaa on tilanteeseessa, johon jouduin itse parisen vuotta sitten: Mieheni oli juuri eronnut vaimostaan (jota vihasi; vaimo oli jättäjä), kun tapasi minut. Mies ei ollut käsitellyt eroaan lainkaan. Viha jäi päälle ja sen hän purki sitten minuun eri tavoin. Hienosti alkanut suhteemme muuttui melko painajaismaiseksi, ja lopulta ero oli ainoa mahdollinen ratkaisu.- tavallinen ihminen
.. ei aina nainen. Taustalla voi olla sellainen umpisolmu jota ei kukaan osaa selvittää.
Summa summarum: miehen ja naisen välit ovat tulehtuneet, koska ne eivät toimi, eivätkä he edes ymmärrä toisiaan.
Aina ei tarvitse hakea "syyllistä". Kumpikin on tavallaan "syyllinen", mutta eivät syyllisiä siihen, että ovat ihmisiä inhimillisine tunteineen ja kykyineen ja etenkin kyvyttömyyksineen.
Miksi joillekin ihmisille on ensisijaisen tärkeää päästä ilkkumaan kuinka heikko hänen ex puolisonsa on? Entä jos toinen onkin heikko? Tai itse on heikko? Onko se jotenkin hävettävää?
Sen sijaan on turha temppu purkaa edellisen avioliiton paha olo uuteen kumppaniinsa. Se jo osoittaa, ettei tämä olekaan ollut tärkeä ihmisenä. Kaikkea hyvää sinulle, toivottavasti olet päässyt tapahtuneen yli. Minä vielä nuolen haavojani omasta vastaavasta kokemuksestani ja yritän hyväksyä miehen toiminnan, koska suhteemme ehti muuttaa niin paljon omassa elämässäni peruuttamattomasti. Mutta kyllä tästä vielä noustaan, kuin aurinko, joka aamu :) - cipa
tavallinen ihminen kirjoitti:
.. ei aina nainen. Taustalla voi olla sellainen umpisolmu jota ei kukaan osaa selvittää.
Summa summarum: miehen ja naisen välit ovat tulehtuneet, koska ne eivät toimi, eivätkä he edes ymmärrä toisiaan.
Aina ei tarvitse hakea "syyllistä". Kumpikin on tavallaan "syyllinen", mutta eivät syyllisiä siihen, että ovat ihmisiä inhimillisine tunteineen ja kykyineen ja etenkin kyvyttömyyksineen.
Miksi joillekin ihmisille on ensisijaisen tärkeää päästä ilkkumaan kuinka heikko hänen ex puolisonsa on? Entä jos toinen onkin heikko? Tai itse on heikko? Onko se jotenkin hävettävää?
Sen sijaan on turha temppu purkaa edellisen avioliiton paha olo uuteen kumppaniinsa. Se jo osoittaa, ettei tämä olekaan ollut tärkeä ihmisenä. Kaikkea hyvää sinulle, toivottavasti olet päässyt tapahtuneen yli. Minä vielä nuolen haavojani omasta vastaavasta kokemuksestani ja yritän hyväksyä miehen toiminnan, koska suhteemme ehti muuttaa niin paljon omassa elämässäni peruuttamattomasti. Mutta kyllä tästä vielä noustaan, kuin aurinko, joka aamu :)Olen päässyt asian yli, vaikkakin uskon, että tällainen kokemus jättää jälkensä. Parasta siinä kuitenkin on se, että siitä voi oppia uusia asioita.
Mekin teimme aika radikaaleja ratkaisuja, jotka nyt sitten ovat muistuksena, ja opetuksena... Ihmiset ovat vastuussa muös toisistaan, tekojensa kautta. Moni ei tätä ajattele etukäteen.
Kaikkea hyvää myös sinulle.
- ...........
Tohtori Phil sanoi 10% uskottomuudesta syntyneiden suhteiden onnistuvan. Eli yksi kymmenestä tälläisestä suhteesta toimii. Varmasti mies tuntee huonoa omatuntoa ja purkaa sen kiukulla sinua kohtaan. Typerää, mutta koita sinä olla siitä välittämättä tai edes ajattelematta heidän asioitaan. Te olette eronneet, hän jatkakoot naisen kanssa jos haluaa. Ehkä he eroavat, ehkä eivät. Mutta jokatapauksessa kumpikaan niistä ei sinun maailmaasi kaada, kumpikin vaihtoehto on heidän murheensa.
Luulisi kyllä, että tuollaisissa tunnelmissa solmittu suhde ei tulisi toimimaan...mutta sitä kristallipalloa minulla ei ole. Kyllä hän varmaan jossain vaiheessa katuu ainakin sitä, että hoiti eronne noin kenkusti ja petti. Ehkä hän ei ole lainkaan todella purkanut eroanne, ehkä hän käsitteli eroa jo silloin, kun sinä luulit kaiken olevan hyvin. Pääasia sinulla on nyt se, että toivut itse erosta ja pääset itse onnellisemman elämän alkuun. Tsemppiä :)- nykymaailma
ja mikäs tohtori tämä tohtori phil nyt sitten on?
naapurin penakin sano, että jenkkilässä vain 10% tohtoreiksi itseään väittävistä on oikeasti tohtoreita. - jööpjööp
nykymaailma kirjoitti:
ja mikäs tohtori tämä tohtori phil nyt sitten on?
naapurin penakin sano, että jenkkilässä vain 10% tohtoreiksi itseään väittävistä on oikeasti tohtoreita.Tuskinpa kukaan psykologi kansallisessa tv:ssa noita prosentteja hatusta vetelee, sillä se kyllä tulisi ilmi ja olisi aikas huono juttu uskottavuudelle sekä katsojaluvuille. Naapurin pena voi sulle kyllä höpötellä mitä sattuu. Totta tosin on, että jenkkilässä on yliopistoja ja "yliopistoja," joista jälkimmäisissä jaetaan oppiarvoja aika helpolla. Tosin niillä ei mitään tee, kun eivät ole virallisesti hyväksyttyjen listalla sielläkään. Suomessakin kirkonkylien opistot jakelevat tutkintoja,joilla on sama nimi, kuin ulkomaisiten yliopistojen tutkinnoilla, vaikkei todellakaan kyse ole yliopistotason koulutuksesta.
- Nimetön
nykymaailma kirjoitti:
ja mikäs tohtori tämä tohtori phil nyt sitten on?
naapurin penakin sano, että jenkkilässä vain 10% tohtoreiksi itseään väittävistä on oikeasti tohtoreita.Kuka hän on? Hän esiintyy neloskanavalla arkisin yleensä klo 17.30-18.30. On jenkkityylinen ohjelma mutta hän tietää kuitenkin mistä puhuu. On sitten tohtori tai ei. So what, tärkein on asia ja miten eri ongelmat hoidetaan. Tämä nykyaikaa, sanoi naapurin pena mitä hyvänsä.
- .................
nykymaailma kirjoitti:
ja mikäs tohtori tämä tohtori phil nyt sitten on?
naapurin penakin sano, että jenkkilässä vain 10% tohtoreiksi itseään väittävistä on oikeasti tohtoreita.doctor on muistaakseni tohtori, jos suomeksi sen sanan vääntää :) Sattui vaan samana päivänä telkussa niin sanomaan. Joku kyllä puhui myös 12,X prosentista....Mutta minua ei nyt niin kiinnostakaan onko tohtori vai kaupan kassa.
- suomalainen...
Ei me olla amerikassa. Tohtori philit ovat silkkaa viihdettä. Yhtä päteviä ohjeita saa keneltä tahansa.
Jokainen ihmissuhde on ainutlaatuinen. Ennustajiksi emme kykene aloituksen tietojen perusteella.
Toivotaan, että kaikilla osapuolilla menisi hyvin omassa elämässään. Myös aloittajalla... Vaikka se "petetty" haluaisikin jonkin kauhean koston lankeavan exänsä ylle... - suomalainen....
suomalainen... kirjoitti:
Ei me olla amerikassa. Tohtori philit ovat silkkaa viihdettä. Yhtä päteviä ohjeita saa keneltä tahansa.
Jokainen ihmissuhde on ainutlaatuinen. Ennustajiksi emme kykene aloituksen tietojen perusteella.
Toivotaan, että kaikilla osapuolilla menisi hyvin omassa elämässään. Myös aloittajalla... Vaikka se "petetty" haluaisikin jonkin kauhean koston lankeavan exänsä ylle...Olen itse aloittanut suhteeni mieheeni, kun hän oli vielä naimisissa. Siitä on jo yli 15 vuotta. Minä "purin" hänen eronsa... heh... Emme ole toistaiseksi eronneet emmekä pettäneet toisiamme.
- .........
suomalainen.... kirjoitti:
Olen itse aloittanut suhteeni mieheeni, kun hän oli vielä naimisissa. Siitä on jo yli 15 vuotta. Minä "purin" hänen eronsa... heh... Emme ole toistaiseksi eronneet emmekä pettäneet toisiamme.
Puhuinko missään kohdassa 0 prosentista?
- meillä
Suhteen kestohan riippuu, millä mielikuvilla miehesi on siihen lähtenyt. Onko arkea eletty uudessa suheessa ja mikä on ollut syy lähtemiseen jne...
Omasta kokemuksestani voin kertoa, että vuosi uutta exän "onnenauvoa" kesti ja sitten hän muutti yksin asumaan. Sen jälkeen muisti palasi ja hän alkoi keskittymään lapseensa enempi ja sotkea jo sovittuja lapsen tapaamis päiviä.
1,5-vuotta eromme jälkeen, hän sitten olisi halunnut perheneuvolaan. Itse en suostunut, koska olin eron työstänyt ja selvinnyt pahimmasta, eikä mitään parisuhdetta enää ollut.
Löydettyäni uuden miesystävän, alkoi helvetti. Exä alkoi terrorisoimaan lapsen kautta vapaita viikonloppujani, milloin milläkin verukkeella ja kertoi minusta tuttaville perättömiä juttuja.
Tätä jatkui kunnes hain yksinhuoltajuuden, mutta edelleen kaikessa mitä kuulen, sama panettelu jatkuu...
Itse olen onnellinen, etten tarvitse enää häntä kuulla lapsen asioissa, vaan voin elää normaalisti. - Nimetön
Oma kokemus on vanhemmistani. Isäni paljastui aikamoiseksi häntäheikiksi pitkän avioliiton jälkeen, jäädessään kiinni pettämisestä. Ero oli myrskyisä, eikä isäni oikein tiennyt mitä halusi. Välillä halusi jatkaa meidän kanssa ja välillä toisen naisen kanssa. Lopulta vanhempani erosivat ja isäni meni naimisiin tuon toisen naisen kanssa. Kukaan ei uskonut liiton onnistuvan, mutta niin vain olivat yhdessä melkein 20 vuotta isäni kuolemaan asti.
Tiedä sitten pettikö hän tuota toista naista, mutta hällä väliä kaiketi. Olivat onnellisia. - 14 vuotta
Tässä on yksi kokemus. Kerron hiukan taustaa ensin. Oltiin exän kanssa kaikkiaan naimisissa 12 vuotta. Meillä on kaksi lasta.
Mua alkoi jossain elämän vaiheessa tympiä. Mies ei tehnyt sitä-ja-sitä, miehen mielestä minä olisin voinut tehdä jotain toisin ja sellasta. Alettiin olla eri mieltä asioista mutta ei me sillä tavalla riidelty että koti olisi sotatanner ollut. Välillä taas meni paremmin ja oltiin ihan yksimielisiäkin. Siitä esimerkki kun muutettiin, niin kaikki sujui hyvässä yhteishengessä. Seksihän meiltä loppui joskus eikä sellsata enää muistanut olevankaan.
Kerran olin lähdössä uuttavuotta viettämään parin naispuolisen ystävän kanssa. Mies oli menossa omille teilleen. Lapset menivät serkuilleen, jossa oli muitakin sukulaisia (paitsi tällä kerralla me muut ulkona juhlivat aikuiset). Jotenkin heti aamusta oli kaikki taas vinossa. Minusta tuntui, että sekä mies, että lapset eivät pitäneet minua missään arvossa. Olin kuitenkin yrtittänyt hoitaa lasten asiat siten, että heillä oli helppo sitten alkuillasta lähteä. Minä jopa vein heidät tätinsä luo. Silitin miehen paidan. Se ei sitten sopinutkaan ja silitin uuden. Kyllä hän itsekin olisi osannut silittää. Jotain siinäkin silityksessä meni vikaan. Enkä tarkkaan enää muista mistä lapset kiukuttelivat. Yritin rauhoitella ja koko porukkaa ja muistuttelin, että uusi vuosi on iloinen juhla. Vein sitten illalla lapset ja tulin kotiin. Miehen olisi pitänyt olla odottamassa, että mennään samalla taksilla, mutta hän olikin jo lähtenyt.
Vietettiin ystävien kanssa iltaa ravintolassa. En ollut juhlatuulella. Jotenkin siinä tapasin sellaisen miehen, joka kuitenkin sai minut piristymään. En tietenkään tilittänyt hänelle perheongelmiani. En edes kertonut olevani naimisissa. Päädyin hänen luokseen yöllä. Kuitenkin aamuyöstä ajattelin, että minun on pakko mennä kotiin. Sen paremmin en selitellyt kun lähdin. Ei vaihdettu puhelinnumeroita tai mitään. Miehen työpaikan nimi jäi kyllä mieleeni. Kukaa kotona ei missään vaiheessa edes arvannut mitä olin tehnyt.
Mies jäi mieleeni monistakin syistä. Tietysti sitä voisi selittää, että kuivaa avioliittoa ollut jo monta vuotta jne. Olisihan noita tilaisuuksia ollut siinä matkan varrella muitakin. Ei vain ole kiinnostanut. Yritin itselleni selitellä kaikenlaista. Että miehellä on kuitenkin vaimo tai naisystävä. Mies on huijari, naistennaurattaja, asuu oikeasti ulkomailla, joku pervo, narkkari... mitä pahempia mielikuvia loin itselleni. Silti jokin tunne painoi sisintäni. Lupasin itselleni, että odotan kaksi viikkoa ja tunne on ohi. Ei ollut.
Kävelin kaupungilla yksin. Olin lähtenyt vaateostoksille, mutta jostain syystä ajatukset vain harhailivat muualla. Pohdiskelin lähinnä avioeroa. Olin ymmärtänyt, että yhdenyön miehestä riippumatta avioliittomme oli pahvia. Kaksi viikkoa olin tuntenut niin, vaikka yhdenyön tyypin olin jo tunkenut takahuoneeseen mielessäni. En hänestä haaveillut, enkä paremmasta miehestä muutenkaan. Taisin haluta ainoastaan entisestä eroon. Menin kahvilaan, ostin kahvin ja haeskelin vapaata paikkaa. Huomasin yhdenyön mieheni. En voinut paeta kuppi kädessä. Ja miksi olisinkaan paennut? Mies huomasi minu ja tervehti iloisesti. Menin hänen pöytäänsä. Se oli aivan ihana ja antoisa keskustelu. Istuimme toista tuntia juttelemassa. Kunnes kerroin olevani naimisissa ja se taisi pelästyttää miehen. Sitten hän hyvin sujuvasti kiitti seurasta ja jatkoi matkaa. Minulle jäi erittäin tyhjä olo.
Seuraavana päivänä soitin miehen työpaikkaan. Sovittiin tapaamisesta. Kun tavattiin, kerroin hänelle epämääräisistä tunteistani. Mies puolestaan kertoi, että hän oli rakastunut minuun jo uutena vuotena, vaikka yritti selitetllä sitä itselleen vain humalaisen hölmöilynä. Mutta kun juttelimme kahvilassa asia oli sitten vahvistunut molemmille. Ihastusta se kai lähinnä oli, mutta kuitenkin.
Kun menin kotiin otin mieheni kanssa puheeksi avioliittomme ja haluni erota. Se oli hänelle shokki - olevinaan. Koska eihän suhteessamme enää ollut muuta kuin yhteisasumista ja yhteiset lapset. Miehen mielestä yksi syrjähyppy ei saisi rikkoa liittoamme. Yritin vakuutella ettei kyse ole siitä. Haluaisin eron ilman sitäkin, ja että syrjähyppy ehkä vain herätti minut ajattelemaan asioita. Koska sen jälkeen minulla on ollut tavallaan parempi olo. Aiemmin olin lähes päivittäin huonovointinen yhteiselämässämme. En tiedä mitä mies siitä ymmärsi.
Hyvin pian näiden puheiden jälkeen sovittiin että minä muutan pois. Se oli oma ehdotukseni. Asiat puhuttiin lasten kanssa. He suhtautuivat ihmeen hienosti. Olin päivittäin yhteydessä toiseen mieheen, ja koska muutakaan asuntoa minulla ei siihen hätään ollut ja halusin vain pois mahdollisimman pian. Voisinhan sitten etsiä itselleni sopivamman asunnon.
Kuitenkin kun muutin toisen miehen luo, en sieltä koskaan lähtenyt. Sillä tiellä ollaan edelleen. Lapset alkoivat olla luonani siellä viikonloppuja ja myöhemmin nuorempi muutti kokonaan luokseni ja tapasi isää säännöllisesti. Ex meni aikanaan myös uusiin naimisiin. Kuten mekin. Olimme tämän uuden miehen kanssa sovittu, että lasta ei hankita, mutta vahinko tapahtui ja päätimme pitää lapsen. Se osoittautui oikeaksi päätökseksi. Tätä yhteiselämää on nyt kestänyt 14 vuotta. Vaikeuksiahan tietysi on joskus ollut. Meistä on toisillemme sellainen tuki kuin olin ensimmäisestä miehestäkin ehkä ajatellut. Se suhde oli kuitenkin sisällöltään aika kevyt, mutta jostain syystä mentiin kaavan mukaan: kaksi vuotta seurustelua, kihloihin, naimisiin ja kaksi lasta. Ei kai paljon ajateltu tunteitamme.
Mainitsit epäileväsi, ettei miehesi käsittele eroaan. Vaikak hän ei siitä sinun kanssasi keskustele, niin kyllä hän on varmaan mielessään sitä käsitellyt. Jos hän kaipaa juttuseuraa, hänellä on se toinen nainen, tai ehkä hän juttelee jonkun kaverinsa tai sukulaisensa kanssa. Minulle ei tullut mieleenkään alkaa ruotimaan asioita ex mieheni kanssa. Totesimme yhdessä, että yhteiselämällämme ei ollut merkitystä, eikä tulla toimeen, ei olla onnellisia yhdessä (ei ollut hänkään), mutta kyllä se silti sisälläni kärveni. Pidin itseäni idioottina kun olin koskaan mennytkään naimisiin. Pidin itseäni huonona kun en saanut avioliittoa pidettyä kasassa. Pidin itseäni huonona kun petin. Tunsin, että mieheni oli nöyryyttänyt, koska antoi hänkin tilanteen jatkua ikävänä., Kaikkea tuollaista. En silti hänen kanssaan niistä puhunut, enkä kovin paljon tämän nykyisen miehenikään kanssa. Minulla oli yksi hyvä ystävä, jonka kanssa joskus pohdimme elämän syviä asioita. Meill äoli kuitenkin hyvin kasvatetut lapset, jotka ovat menestyneet elämässään. Mitä nyt vanhin juuri erosi kaksi vuotta kestäneestä avoliitosta ja luulee maailman kaatuneen. Niin hän tosin luuli myös ala-asteella, jos sai kokeesta kahdeksan miinus. Aina hän on jaloilleen noussut ja vahvempana.
Voi olla, että miehesi tulee häntä koipien välissä takaisin. Tai jatkaa elämää toisen naisen kanssa. Tai muuttaa sieltäkin pois vaihtaakseen naista kerran kuussa. Mutta ethän pyytänytkään arviota teidän tilanteestanne (siitä et edes juuri mitänä kertonut), mutta tässä oli minun petturitarinani. On hirveää, kun ei tiedä mitä toinen ihminen ajattelee, mutta jos hän ei halua ajatuksiaan sinuun kanssasi jakaa, yritä miettiä mitä se mahtaa tarkoittaa. Toista ihmistä ei voi pakottaa puhumaan jollei halua. Mun ex mies yritti kysellä joskus mitä oikein mietin, mutta en halunnut hänelle puhua, koska tunsin, että hän oli pettänyt miut jo ennen kuin minä petin häntä - toisella tavalla tosin. - Mirjami78654
Ex-mieheni petti minua, mutta se suhde ei jatkunut. He olivat kumpikin varattuja, ja lähtivät sitten vain omille teilleen.
Minä uskoisin että jos suhde alkaa uskottomuudesta, ennemmin tai myöhemmin siinä suhteessa nousee massiiviset epäilyt kummallakin että pettäminen tapahtuu uudestaan. Onhan ainakin toinen jo pettänyt.
Toisaalta jos avioliitto on jo pitkään ollut kaveriasteella, ei seksiä ja keskusteluja, läheisyyttä...minusta se on silloin eri asia jos toinen pettää. Kaikki meistä kaipaavat läheisyyttä, jos sitä ei saa omassa suhteessa vuosiin, on suuri riski että ihminen hakee sitä muualta. - petetty myös
Hei !
On kamalaa vastata sinulle näin mutta ei kadu eikä varmaan tule koskaan katumaan ikävä kyllä !!
Minua petettiin vuosikausia tosin viimeisenä sen sain tietää ... en olisi koskaa voinut uskoa ...
Sitten tuli ero hänen pyynnöstään ja vieläkään vuosien jälkeen hän ei tervehdi minua eikä ole koskaan kertonut mitä miksi ja milloin ... hän vain lähti !!! Tosin ikäviä valheita kantautuu silloin tällöin korviini mutta niitäkään en jaksa enään itkeä. Tai jaksan aina välillä tulee kausia että tuntuu etten jaksa mutta kummasti sitä on tolpilla pysytty ... sitä en vain jaksa
ymmärtää hän on valitansa tehnyt miksi minulle vihoittelee...
Koko sydämestäni toivotan sinulle jaksamista ja
kun kysyt että kestääkö tuo suhde toivon että
kaikki uskottomuudesta alkaneet suhteet kuolevat kasaan !!!- elää siis
Miksi toivot exäsi uuden suhteen päättymistä? Jos jotakuta rakastaa, hänelle toivoo vain hyvää. Älä siis ihmettele miksi hän halusi sinusta eroon: et edes rakastanut häntä.
- sivul-linen
elää siis kirjoitti:
Miksi toivot exäsi uuden suhteen päättymistä? Jos jotakuta rakastaa, hänelle toivoo vain hyvää. Älä siis ihmettele miksi hän halusi sinusta eroon: et edes rakastanut häntä.
Viestisi voi tulkita lähinnä vitsiksi - miksi kyseisen henkilön tulisi edelleen rakastaa exäänsä, joka häntä petti jatkuvasti?
Niin, jos vastaat, että 'kyllä pitää', niin silloin minä väitän, että sinä olet 'jeesus', 'äiti teresa' tai muu yhtä pyhä.
Esitänkin sinulle kysymyksen: Kumppanisi on pettänyt sinua selkäsi takana vuosikaudet; kun saat asian selville, niin rakastatko häntä yhtä paljon ja toivot hänelle kaikkea hyvää?
Heh, salli mun nauraa... kiitos nauruista... - eri henkilö
sivul-linen kirjoitti:
Viestisi voi tulkita lähinnä vitsiksi - miksi kyseisen henkilön tulisi edelleen rakastaa exäänsä, joka häntä petti jatkuvasti?
Niin, jos vastaat, että 'kyllä pitää', niin silloin minä väitän, että sinä olet 'jeesus', 'äiti teresa' tai muu yhtä pyhä.
Esitänkin sinulle kysymyksen: Kumppanisi on pettänyt sinua selkäsi takana vuosikaudet; kun saat asian selville, niin rakastatko häntä yhtä paljon ja toivot hänelle kaikkea hyvää?
Heh, salli mun nauraa... kiitos nauruista...vitsiä tässä lähinnä on tuo katkeruuden toitottaminen.
monet kuule täällä jankuttavat että rakastavat miestä vaikka on tehnyt ties mitä. seuraavassa lauseessa toivotaan miehelle huonoa tulevaisuutta. sekö on rakkautta ?
jos mies on pettänyt ja aiheuttanut vihan tunteet, miksi pitäisi lainkaan olla enää kiinnostunut siitä miten hänelle tulevaisuudessa käy ?
kysymykses: Esitänkin sinulle kysymyksen: Kumppanisi on pettänyt sinua selkäsi takana vuosikaudet; kun saat asian selville, niin rakastatko häntä yhtä paljon ja toivot hänelle kaikkea hyvää?
vastaus: en tunne mitään. en todellakaan edes välitä mitä miehelle tapahtuu. en ole kuullut hänestä sen jälkeen kun ositus suoritettiin 4 vuotta sitten. toivon hänelle ihan samalla tavalla onnea elämässään kuin kenelle tahansa nimelle puhelinluettelossa. he ovat yhtä merkityksellisiä tai merkityksettömiä kaikki. tuttavat ja etenkin ystävät merkitsevät jotain. entinen mies oli kerran tuttavani, mutta pettämisellään teki itsestään minulle vieraan.
toinen pointti on kyllä se, että aikuisten ihmisten pitäisi voida selvittää pettämisen syyt ja koko parisuhde ja erota sovussa. se ei tarkoita tunteettomuutta. sivistynyttä käytöstä voi silti käyttää hyväkseen. jotenkin kummasti asiat saadaan hoidettua siten paremmin, kuin että alettaisi riitelemään ja tappelemaan ja ovia paiskomaan. riidat ovat turhanpäiväistä haittaa terveydelle. eihän pettäjä-kumppani ole sen arvoinen että oma terveys varantuu ?
jos sinusta on tekopyhää että joku tuntee kuten päättelit edellisen kirjoittajan tekstistä.. katso peiliin. mikä sinä olet arvostelemaan muita ihmisiä. minusta olisi hienoa jos joku olisi noin suvaitsevainen ihminen. sen sijaan ympärillä näkee vain katkeruutta ja vihaa liiankin paljon. tuntuu siltä ettei kenelläkään enää ole elämässään mitään hyvää. paitsi naapurin mummolla, joka varmaan mielestäsi on tekopyhä jos hänet tuntisit. - on helppo yhtyä
eri henkilö kirjoitti:
vitsiä tässä lähinnä on tuo katkeruuden toitottaminen.
monet kuule täällä jankuttavat että rakastavat miestä vaikka on tehnyt ties mitä. seuraavassa lauseessa toivotaan miehelle huonoa tulevaisuutta. sekö on rakkautta ?
jos mies on pettänyt ja aiheuttanut vihan tunteet, miksi pitäisi lainkaan olla enää kiinnostunut siitä miten hänelle tulevaisuudessa käy ?
kysymykses: Esitänkin sinulle kysymyksen: Kumppanisi on pettänyt sinua selkäsi takana vuosikaudet; kun saat asian selville, niin rakastatko häntä yhtä paljon ja toivot hänelle kaikkea hyvää?
vastaus: en tunne mitään. en todellakaan edes välitä mitä miehelle tapahtuu. en ole kuullut hänestä sen jälkeen kun ositus suoritettiin 4 vuotta sitten. toivon hänelle ihan samalla tavalla onnea elämässään kuin kenelle tahansa nimelle puhelinluettelossa. he ovat yhtä merkityksellisiä tai merkityksettömiä kaikki. tuttavat ja etenkin ystävät merkitsevät jotain. entinen mies oli kerran tuttavani, mutta pettämisellään teki itsestään minulle vieraan.
toinen pointti on kyllä se, että aikuisten ihmisten pitäisi voida selvittää pettämisen syyt ja koko parisuhde ja erota sovussa. se ei tarkoita tunteettomuutta. sivistynyttä käytöstä voi silti käyttää hyväkseen. jotenkin kummasti asiat saadaan hoidettua siten paremmin, kuin että alettaisi riitelemään ja tappelemaan ja ovia paiskomaan. riidat ovat turhanpäiväistä haittaa terveydelle. eihän pettäjä-kumppani ole sen arvoinen että oma terveys varantuu ?
jos sinusta on tekopyhää että joku tuntee kuten päättelit edellisen kirjoittajan tekstistä.. katso peiliin. mikä sinä olet arvostelemaan muita ihmisiä. minusta olisi hienoa jos joku olisi noin suvaitsevainen ihminen. sen sijaan ympärillä näkee vain katkeruutta ja vihaa liiankin paljon. tuntuu siltä ettei kenelläkään enää ole elämässään mitään hyvää. paitsi naapurin mummolla, joka varmaan mielestäsi on tekopyhä jos hänet tuntisit.Olen kokenut samankaltaisen kohtelun mieheni taholta, jolla oli toinen nainen ts. petti avioliitossamme ja se lopulta johti eroon. Omaa osuuttani syntyneeseen tilanteeseen olen myös pohtinut ja tunnustanut tosiasiat itselleni. Pystyimme viemään eron läpi ilman repiviä ilmiriitoja nk. sopuerona. Helppoa se ei ollut ja erilaiset tunteet risteilivät mielessäni. Mutta lopulta, kun olen päässyt tilanteen yli ja uuteen elämään, katselen ex-miestäni uusin silmin. En erityisemmin pidä hänestä miehenä, tuttavana tai kaverina kyllä. Emme pidä juurikaan yhteyttä. Hän joskus soittelee, minä en juuri koskaan ellei ole yhteistä lasta koskevia asioita. Toivon hänelle kuitenkin hyvää, sillä silloin erommekaan ei ollut turha. Jos hän ilmoittaisi olevansa onneton, ajattelisin että saakelin häntäheikki pilasit kaiken. Tiedän, että takaisin en häntä ottaisi missään tilanteessa, koska luottamus on mennyt.
- elää siis
sivul-linen kirjoitti:
Viestisi voi tulkita lähinnä vitsiksi - miksi kyseisen henkilön tulisi edelleen rakastaa exäänsä, joka häntä petti jatkuvasti?
Niin, jos vastaat, että 'kyllä pitää', niin silloin minä väitän, että sinä olet 'jeesus', 'äiti teresa' tai muu yhtä pyhä.
Esitänkin sinulle kysymyksen: Kumppanisi on pettänyt sinua selkäsi takana vuosikaudet; kun saat asian selville, niin rakastatko häntä yhtä paljon ja toivot hänelle kaikkea hyvää?
Heh, salli mun nauraa... kiitos nauruista...Tulkintojasi en välitä kommentoida, saati kysymykseesi vastata, mutta hienoa jos sain näin ilahduttaa tänään edes sinua olemalla mielestäsi naurettava =)
- sivul-linen
eri henkilö kirjoitti:
vitsiä tässä lähinnä on tuo katkeruuden toitottaminen.
monet kuule täällä jankuttavat että rakastavat miestä vaikka on tehnyt ties mitä. seuraavassa lauseessa toivotaan miehelle huonoa tulevaisuutta. sekö on rakkautta ?
jos mies on pettänyt ja aiheuttanut vihan tunteet, miksi pitäisi lainkaan olla enää kiinnostunut siitä miten hänelle tulevaisuudessa käy ?
kysymykses: Esitänkin sinulle kysymyksen: Kumppanisi on pettänyt sinua selkäsi takana vuosikaudet; kun saat asian selville, niin rakastatko häntä yhtä paljon ja toivot hänelle kaikkea hyvää?
vastaus: en tunne mitään. en todellakaan edes välitä mitä miehelle tapahtuu. en ole kuullut hänestä sen jälkeen kun ositus suoritettiin 4 vuotta sitten. toivon hänelle ihan samalla tavalla onnea elämässään kuin kenelle tahansa nimelle puhelinluettelossa. he ovat yhtä merkityksellisiä tai merkityksettömiä kaikki. tuttavat ja etenkin ystävät merkitsevät jotain. entinen mies oli kerran tuttavani, mutta pettämisellään teki itsestään minulle vieraan.
toinen pointti on kyllä se, että aikuisten ihmisten pitäisi voida selvittää pettämisen syyt ja koko parisuhde ja erota sovussa. se ei tarkoita tunteettomuutta. sivistynyttä käytöstä voi silti käyttää hyväkseen. jotenkin kummasti asiat saadaan hoidettua siten paremmin, kuin että alettaisi riitelemään ja tappelemaan ja ovia paiskomaan. riidat ovat turhanpäiväistä haittaa terveydelle. eihän pettäjä-kumppani ole sen arvoinen että oma terveys varantuu ?
jos sinusta on tekopyhää että joku tuntee kuten päättelit edellisen kirjoittajan tekstistä.. katso peiliin. mikä sinä olet arvostelemaan muita ihmisiä. minusta olisi hienoa jos joku olisi noin suvaitsevainen ihminen. sen sijaan ympärillä näkee vain katkeruutta ja vihaa liiankin paljon. tuntuu siltä ettei kenelläkään enää ole elämässään mitään hyvää. paitsi naapurin mummolla, joka varmaan mielestäsi on tekopyhä jos hänet tuntisit.Olenko väittänyt, että se, että EI rakasta, tarkoittaisi automaattisesti katkeruutta tai vihaa? Ja kuka 'toitottaa' katkeruutta? Ap:ko vai minä? Itse ihmettelen vilpittömästi sitä, että kaiken maailman pettäjiä tulee hyvällä sydämellä ymmärtää ja 'rakastaa'.
Käsitykseni on, että kaikkia ihmisiä ei pidäkään rakastaa entiseen malliin. On yksinkertaisesti olemassa ihmisiä, jotka eivät edes kykene näkemään sitä hyvää, mikä heidän liitoissaan on, ja pettävät tuntematta sen kummempia tunteita.
Väität myös, että täällä 'jankutetaan' siitä, kuinka rakastetaan ja seuraavaksi toivotaan huonoa tulevaisuutta pettäjälle - eikö tämä ajattelutapa ole varsin inhimmillinen, jos vähän mietit? Ihmisiähän me kaikki olemme. Ja kuka sinä olet päättämään, että jonkun pitäisi tuntea 'rakkautta' pettäjä-kumppaniaan kohtaan? - ,,,,,,,,,,,,,,,,,
sivul-linen kirjoitti:
Olenko väittänyt, että se, että EI rakasta, tarkoittaisi automaattisesti katkeruutta tai vihaa? Ja kuka 'toitottaa' katkeruutta? Ap:ko vai minä? Itse ihmettelen vilpittömästi sitä, että kaiken maailman pettäjiä tulee hyvällä sydämellä ymmärtää ja 'rakastaa'.
Käsitykseni on, että kaikkia ihmisiä ei pidäkään rakastaa entiseen malliin. On yksinkertaisesti olemassa ihmisiä, jotka eivät edes kykene näkemään sitä hyvää, mikä heidän liitoissaan on, ja pettävät tuntematta sen kummempia tunteita.
Väität myös, että täällä 'jankutetaan' siitä, kuinka rakastetaan ja seuraavaksi toivotaan huonoa tulevaisuutta pettäjälle - eikö tämä ajattelutapa ole varsin inhimmillinen, jos vähän mietit? Ihmisiähän me kaikki olemme. Ja kuka sinä olet päättämään, että jonkun pitäisi tuntea 'rakkautta' pettäjä-kumppaniaan kohtaan?>>Käsitykseni on, että kaikkia ihmisiä ei pidäkään rakastaa entiseen malliin.
- Peltoska
sivul-linen kirjoitti:
Olenko väittänyt, että se, että EI rakasta, tarkoittaisi automaattisesti katkeruutta tai vihaa? Ja kuka 'toitottaa' katkeruutta? Ap:ko vai minä? Itse ihmettelen vilpittömästi sitä, että kaiken maailman pettäjiä tulee hyvällä sydämellä ymmärtää ja 'rakastaa'.
Käsitykseni on, että kaikkia ihmisiä ei pidäkään rakastaa entiseen malliin. On yksinkertaisesti olemassa ihmisiä, jotka eivät edes kykene näkemään sitä hyvää, mikä heidän liitoissaan on, ja pettävät tuntematta sen kummempia tunteita.
Väität myös, että täällä 'jankutetaan' siitä, kuinka rakastetaan ja seuraavaksi toivotaan huonoa tulevaisuutta pettäjälle - eikö tämä ajattelutapa ole varsin inhimmillinen, jos vähän mietit? Ihmisiähän me kaikki olemme. Ja kuka sinä olet päättämään, että jonkun pitäisi tuntea 'rakkautta' pettäjä-kumppaniaan kohtaan?Ymmärrät kaikki kirjoitukset tahallisesti väärin.
Älä kysele oman ymmärryksesi perään muilta kuin itseltäs.
Ota aspiriinia ja mene takaisin nukkumaan.
Tyhmä on se ken tuon juttuihin viitsii vastata. - nainen jostakin
Peltoska kirjoitti:
Ymmärrät kaikki kirjoitukset tahallisesti väärin.
Älä kysele oman ymmärryksesi perään muilta kuin itseltäs.
Ota aspiriinia ja mene takaisin nukkumaan.
Tyhmä on se ken tuon juttuihin viitsii vastata.Hyvä luoja teidän juttuja, voitteko olla tosissanne!!!???
'sivul-linen' kirjottaa, et pettäjää ei välttämättä pidä ymmärtää saati rakastaa kuten ennen ja täällä yks sun toinen on muka eri mieltä ja TÄYSIN ymmärtämättä, mitä tarkotetaan. Kyllä mä sanon, et moni teistä - jos OIKEASTI joskus joutuisitte törkeän pettämisen uhriksi - olisi aivan toista mieltä! Mun täytyy sanoa myös et joskus tuntuu kun 'lukihäiriöisiä' olis enemmänkin tässä maassa, vai onkohan kyse jostain niin yksinkertaisesta asiasta kun oivalluskyvyn puutteesta, itsetuntemuksen puutteesta, ihmistuntemuksen puutteesta... KYLLÄ ON!!! Ootte kyllä varsinaisia hurskastelijoita, ja ah niin rakastavia ihmisiä tietenkin, ja SUVAITSEVAISIA ennen kaikkea... - Mies jostakin
nainen jostakin kirjoitti:
Hyvä luoja teidän juttuja, voitteko olla tosissanne!!!???
'sivul-linen' kirjottaa, et pettäjää ei välttämättä pidä ymmärtää saati rakastaa kuten ennen ja täällä yks sun toinen on muka eri mieltä ja TÄYSIN ymmärtämättä, mitä tarkotetaan. Kyllä mä sanon, et moni teistä - jos OIKEASTI joskus joutuisitte törkeän pettämisen uhriksi - olisi aivan toista mieltä! Mun täytyy sanoa myös et joskus tuntuu kun 'lukihäiriöisiä' olis enemmänkin tässä maassa, vai onkohan kyse jostain niin yksinkertaisesta asiasta kun oivalluskyvyn puutteesta, itsetuntemuksen puutteesta, ihmistuntemuksen puutteesta... KYLLÄ ON!!! Ootte kyllä varsinaisia hurskastelijoita, ja ah niin rakastavia ihmisiä tietenkin, ja SUVAITSEVAISIA ennen kaikkea...Juu, samaa mieltä olen. Näiden muutamien viestien lähettäjien logiikka todellakin on yksinkertaisuudessaan tämä: "Minulla on vaimo, jota rakastan, koska hän on hyvä ihminen. Hän pettää minua viisi vuotta. Rakastan häntä yhä yhtä paljon, koska hän on niin hyvä ihminen."
Kun keskustelun taso menee tähän, niin on aika poistua takavasemmalle... heips! - Peltoska
nainen jostakin kirjoitti:
Hyvä luoja teidän juttuja, voitteko olla tosissanne!!!???
'sivul-linen' kirjottaa, et pettäjää ei välttämättä pidä ymmärtää saati rakastaa kuten ennen ja täällä yks sun toinen on muka eri mieltä ja TÄYSIN ymmärtämättä, mitä tarkotetaan. Kyllä mä sanon, et moni teistä - jos OIKEASTI joskus joutuisitte törkeän pettämisen uhriksi - olisi aivan toista mieltä! Mun täytyy sanoa myös et joskus tuntuu kun 'lukihäiriöisiä' olis enemmänkin tässä maassa, vai onkohan kyse jostain niin yksinkertaisesta asiasta kun oivalluskyvyn puutteesta, itsetuntemuksen puutteesta, ihmistuntemuksen puutteesta... KYLLÄ ON!!! Ootte kyllä varsinaisia hurskastelijoita, ja ah niin rakastavia ihmisiä tietenkin, ja SUVAITSEVAISIA ennen kaikkea...Ehkä aspiriini vaikutta hitaasti.
- jos-saan-kysyä
nainen jostakin kirjoitti:
Hyvä luoja teidän juttuja, voitteko olla tosissanne!!!???
'sivul-linen' kirjottaa, et pettäjää ei välttämättä pidä ymmärtää saati rakastaa kuten ennen ja täällä yks sun toinen on muka eri mieltä ja TÄYSIN ymmärtämättä, mitä tarkotetaan. Kyllä mä sanon, et moni teistä - jos OIKEASTI joskus joutuisitte törkeän pettämisen uhriksi - olisi aivan toista mieltä! Mun täytyy sanoa myös et joskus tuntuu kun 'lukihäiriöisiä' olis enemmänkin tässä maassa, vai onkohan kyse jostain niin yksinkertaisesta asiasta kun oivalluskyvyn puutteesta, itsetuntemuksen puutteesta, ihmistuntemuksen puutteesta... KYLLÄ ON!!! Ootte kyllä varsinaisia hurskastelijoita, ja ah niin rakastavia ihmisiä tietenkin, ja SUVAITSEVAISIA ennen kaikkea...ketähän mahdat tarkottaa? jos sun mielest on hurskastelua erota sovussa kun kumpikin on tehnyt avioliitossa virheitä, olen ylpeä hurskaudestani. sinun pahoinvointisi näkyy koko kansalle tällä palstalla, eikä kateeksi käy.
- saanen kysyä
jos-saan-kysyä kirjoitti:
ketähän mahdat tarkottaa? jos sun mielest on hurskastelua erota sovussa kun kumpikin on tehnyt avioliitossa virheitä, olen ylpeä hurskaudestani. sinun pahoinvointisi näkyy koko kansalle tällä palstalla, eikä kateeksi käy.
Kukahan on sopuerosta puhunut tässä ketjussa? Ei kukaan, taidat olla väärällä palstalla, sillä 'sopuero'-ketju on todellakin olemassa ihan muualla. Mene sinne.
Tässä ketjussa, jos en nyt aivan ole seonnut, puhutaan mm. uskottomuuden aiheuttamista tunteista.
On ihmisiä, jotka eivät todellakaan rakasta enää puolisoaan siinä vaiheessa, kun tämän vuosia jatkunut uskottomuutensa paljastuu. Mutta sinähän et heihin kuulu.
Mutta jos tilanne on se, mitä kuvaat omalle kohdallesi, eli MOLEMMAT ovat tehneet virheitä (-
oleet uskottomia...?), niin tilanne onkin sitten aivan toinen. Ja silloin kyllä ymmärrän, että SINÄ pelkäät, ettei SINULLE anneta anteeksi, ja saat loppuelämäsi anella puolisoltasi anteeksiantoa syyllisyydentunnoissasi - ja tätähän me kutsumme rakkaudeksi, eikö? - Niin***a
elää siis kirjoitti:
Miksi toivot exäsi uuden suhteen päättymistä? Jos jotakuta rakastaa, hänelle toivoo vain hyvää. Älä siis ihmettele miksi hän halusi sinusta eroon: et edes rakastanut häntä.
Sanot, että jos jotakuta rakastaa, niin toivoo hänelle hyvää. Tästä olen samaa mieltä.
Mutta jos tämä joku on exä, joka on esim. ollut petollinen, niin miksi häntä pitäisi rakastaa? En ymmärrä logiikkaasi, voitko tarkentaa, mitä tarkoitat? - lemmer
saanen kysyä kirjoitti:
Kukahan on sopuerosta puhunut tässä ketjussa? Ei kukaan, taidat olla väärällä palstalla, sillä 'sopuero'-ketju on todellakin olemassa ihan muualla. Mene sinne.
Tässä ketjussa, jos en nyt aivan ole seonnut, puhutaan mm. uskottomuuden aiheuttamista tunteista.
On ihmisiä, jotka eivät todellakaan rakasta enää puolisoaan siinä vaiheessa, kun tämän vuosia jatkunut uskottomuutensa paljastuu. Mutta sinähän et heihin kuulu.
Mutta jos tilanne on se, mitä kuvaat omalle kohdallesi, eli MOLEMMAT ovat tehneet virheitä (-
oleet uskottomia...?), niin tilanne onkin sitten aivan toinen. Ja silloin kyllä ymmärrän, että SINÄ pelkäät, ettei SINULLE anneta anteeksi, ja saat loppuelämäsi anella puolisoltasi anteeksiantoa syyllisyydentunnoissasi - ja tätähän me kutsumme rakkaudeksi, eikö?'saanen kysyä' -kirjoittaja ei taida olla kiinni elämässä.
onko se susan k. joka purkaa pahaa oloaan, ei iltapäivälehdet riitä?
vai ettei sopuero ole mahdollista jos toinen on pettänyt. olet vielä liian nuori puhumaan näistä asioista. kokemusta ja järkeä sulla ei ainakaan ole.
on katkeria ex-vaimoja joilla ei myöskään ole elämän tosiasiat hallussa. syö lääkkeitä pysyäkseen edes hiukan järjissään, ettei koko omaisuus kumoudu lähibaarin tiskille. sieltä kuitenkin löytää 'korvikemiehiä' - kutsuu itse niitä sellaisiksi - ja väittää kostavansa kun ex mies petti.
aikuista käytöstä? mielestäsi ehkä. vai oletko se sinä? ajattelisit lastasi. olen se naapuri joka hoitaa tuota lasta silloin kun äiti on kolmatta päivää aamusta alkaen baarissa.
on säälittävä katsoa kun tällä palstalla juuri kannustetaan 'oikeutettuihin tunteisiin', ajattelematta mitä niistä tunteista seuraa.
soisin jokaiselle ihmiselle anteeksiantamisen ja järjen käytön lahjan. katkeruus kylvää pahaa oloa muillekin. ne lapset katsoppas. sääliä ei tuollaisella katkeruudella saa, vaikka sitä kovasti yrität hakea. teet itsestäsi ainoastaan naurettavan. - ja yritä ymmärtää muitakin
lemmer kirjoitti:
'saanen kysyä' -kirjoittaja ei taida olla kiinni elämässä.
onko se susan k. joka purkaa pahaa oloaan, ei iltapäivälehdet riitä?
vai ettei sopuero ole mahdollista jos toinen on pettänyt. olet vielä liian nuori puhumaan näistä asioista. kokemusta ja järkeä sulla ei ainakaan ole.
on katkeria ex-vaimoja joilla ei myöskään ole elämän tosiasiat hallussa. syö lääkkeitä pysyäkseen edes hiukan järjissään, ettei koko omaisuus kumoudu lähibaarin tiskille. sieltä kuitenkin löytää 'korvikemiehiä' - kutsuu itse niitä sellaisiksi - ja väittää kostavansa kun ex mies petti.
aikuista käytöstä? mielestäsi ehkä. vai oletko se sinä? ajattelisit lastasi. olen se naapuri joka hoitaa tuota lasta silloin kun äiti on kolmatta päivää aamusta alkaen baarissa.
on säälittävä katsoa kun tällä palstalla juuri kannustetaan 'oikeutettuihin tunteisiin', ajattelematta mitä niistä tunteista seuraa.
soisin jokaiselle ihmiselle anteeksiantamisen ja järjen käytön lahjan. katkeruus kylvää pahaa oloa muillekin. ne lapset katsoppas. sääliä ei tuollaisella katkeruudella saa, vaikka sitä kovasti yrität hakea. teet itsestäsi ainoastaan naurettavan....kuin vain itseäsi.
Viestini sisältö on yksinkertaisuudessaan tämä:
On olemassa hyvin törkeää toisen ihmisen kohtelua. Ihmiset eivät aina ole niin hyviä kuin haluaisimme heidän olevan. Syy huonoon kohteluun ei aina johdu toisesta - eli neuvo 'katso peiliin' 'saat mitä tilaat' ei valitettavasti ole ratkaisu kaikkiin ikäviin tilanteisiin parishteessa.
Viha on joskus hyvinkin oikeutettu tunne, ja viha voi olla paljon tervehdyttävämpi tunne kuin jatkuva vakuuttelu itselle, että 'minun on rakastettava kumppaniani silloinkin, kun hän kohtelee minua huonosti, koska rakastaminen on oikein ja viha väärin'.
Ei, viha on ihan yhtä oikein kuin rakkauskin -ja olennaista onkin, että otamme itse vastuun tunteistamme. Silloin sinun tai kenenkään muunkaan ei tarvitse tulla tänne kertomaan, mitkä tunteet ovat kullekin ihmiselle oikeutettuja mitkä eivät. Ihminen, joka tuntee itsensä hyvin, voi vihata tulematta katkeraksi. Katkeruus on valinta.
Tärkeintä on ymmärtää itseä ja muita. Hyvää päivän jatkoa sinulle kaikesta huolimatta. - Emma-62
ja yritä ymmärtää muitakin kirjoitti:
...kuin vain itseäsi.
Viestini sisältö on yksinkertaisuudessaan tämä:
On olemassa hyvin törkeää toisen ihmisen kohtelua. Ihmiset eivät aina ole niin hyviä kuin haluaisimme heidän olevan. Syy huonoon kohteluun ei aina johdu toisesta - eli neuvo 'katso peiliin' 'saat mitä tilaat' ei valitettavasti ole ratkaisu kaikkiin ikäviin tilanteisiin parishteessa.
Viha on joskus hyvinkin oikeutettu tunne, ja viha voi olla paljon tervehdyttävämpi tunne kuin jatkuva vakuuttelu itselle, että 'minun on rakastettava kumppaniani silloinkin, kun hän kohtelee minua huonosti, koska rakastaminen on oikein ja viha väärin'.
Ei, viha on ihan yhtä oikein kuin rakkauskin -ja olennaista onkin, että otamme itse vastuun tunteistamme. Silloin sinun tai kenenkään muunkaan ei tarvitse tulla tänne kertomaan, mitkä tunteet ovat kullekin ihmiselle oikeutettuja mitkä eivät. Ihminen, joka tuntee itsensä hyvin, voi vihata tulematta katkeraksi. Katkeruus on valinta.
Tärkeintä on ymmärtää itseä ja muita. Hyvää päivän jatkoa sinulle kaikesta huolimatta.Joku pitää valkoista valheta törkeänä. Joku toinen pitää fyysistä väkivaltaa törkeänä. Onko pettäminen törkeää? Jos pettämisellä tarkoitetaan vieraissa käymistä, sillä vahingoitetaan tai ei vahingoiteta puolison itsetuntoa. Se on siis täysin riippuvainen puolison henkisestä kypsyydestä. Kypsä ihminen ei ota itteensä pettämistä. Heikko ja puolisoonsa takertunut ihminen pitää pettämistä törkeänä. Kyllä on kasvun paikka sillä joka menettää hermonsa lopullisesti ja tuolla tavoin äityy vihaamaan ja kieriskelemään katkeruudessa. Se on ihan ok jos itse viihtyy. Ulkopuolinen ei jaksa kauaa sellasta kattella. En ymmärrä miksi pitää VIHATA ihmistä joka tekee vain mitä sitä itteään huvittaa. Eihän sitä tartte enää kattella vaan antaa mennä.
- a.k.l
sivul-linen kirjoitti:
Olenko väittänyt, että se, että EI rakasta, tarkoittaisi automaattisesti katkeruutta tai vihaa? Ja kuka 'toitottaa' katkeruutta? Ap:ko vai minä? Itse ihmettelen vilpittömästi sitä, että kaiken maailman pettäjiä tulee hyvällä sydämellä ymmärtää ja 'rakastaa'.
Käsitykseni on, että kaikkia ihmisiä ei pidäkään rakastaa entiseen malliin. On yksinkertaisesti olemassa ihmisiä, jotka eivät edes kykene näkemään sitä hyvää, mikä heidän liitoissaan on, ja pettävät tuntematta sen kummempia tunteita.
Väität myös, että täällä 'jankutetaan' siitä, kuinka rakastetaan ja seuraavaksi toivotaan huonoa tulevaisuutta pettäjälle - eikö tämä ajattelutapa ole varsin inhimmillinen, jos vähän mietit? Ihmisiähän me kaikki olemme. Ja kuka sinä olet päättämään, että jonkun pitäisi tuntea 'rakkautta' pettäjä-kumppaniaan kohtaan?Kirjoituksestasi paistaa viha ja kaktkeruus, vaikka et mielestäsi niitä tuntisikaan. Jollet halua antaa väärää käsitystä, harkitse tarkemmin millä tyylillä kirjoitat. Ei pidä valittaa jos ei itsellään ole kiinnostusta antaa asioista ns. oikea kuva.
- hyvin
Emma-62 kirjoitti:
Joku pitää valkoista valheta törkeänä. Joku toinen pitää fyysistä väkivaltaa törkeänä. Onko pettäminen törkeää? Jos pettämisellä tarkoitetaan vieraissa käymistä, sillä vahingoitetaan tai ei vahingoiteta puolison itsetuntoa. Se on siis täysin riippuvainen puolison henkisestä kypsyydestä. Kypsä ihminen ei ota itteensä pettämistä. Heikko ja puolisoonsa takertunut ihminen pitää pettämistä törkeänä. Kyllä on kasvun paikka sillä joka menettää hermonsa lopullisesti ja tuolla tavoin äityy vihaamaan ja kieriskelemään katkeruudessa. Se on ihan ok jos itse viihtyy. Ulkopuolinen ei jaksa kauaa sellasta kattella. En ymmärrä miksi pitää VIHATA ihmistä joka tekee vain mitä sitä itteään huvittaa. Eihän sitä tartte enää kattella vaan antaa mennä.
Jos pettäminen, oli se sitten 'määritelmän mukaan törkeää tai ei', ei sinua tuon enempää hetkauta, niin sehän on hyvä asia. Se, että se on vain toisen osapuolen 'elämäntapa', josta ei pidä sen koommin suuttua kuin pahoittaa mieltänsä, niin sittenhän tämä maailma on täydellinen; ei pahaa mieltä missään. Vain 'kypsiä' ihmisiä.
Kuinka keksitkin näin hyvän ratkaisun tähän ongelmaan? En nimittäin ole koskaan vielä tullut ajatelleeksi, että pettämisestä mielensa pahoittava henkilö on epäkypsä - mutta nyt tiedän.
Kun sinä sen sanoit. Olkaamme 'kypsiä' siis. - aikuista?
lemmer kirjoitti:
'saanen kysyä' -kirjoittaja ei taida olla kiinni elämässä.
onko se susan k. joka purkaa pahaa oloaan, ei iltapäivälehdet riitä?
vai ettei sopuero ole mahdollista jos toinen on pettänyt. olet vielä liian nuori puhumaan näistä asioista. kokemusta ja järkeä sulla ei ainakaan ole.
on katkeria ex-vaimoja joilla ei myöskään ole elämän tosiasiat hallussa. syö lääkkeitä pysyäkseen edes hiukan järjissään, ettei koko omaisuus kumoudu lähibaarin tiskille. sieltä kuitenkin löytää 'korvikemiehiä' - kutsuu itse niitä sellaisiksi - ja väittää kostavansa kun ex mies petti.
aikuista käytöstä? mielestäsi ehkä. vai oletko se sinä? ajattelisit lastasi. olen se naapuri joka hoitaa tuota lasta silloin kun äiti on kolmatta päivää aamusta alkaen baarissa.
on säälittävä katsoa kun tällä palstalla juuri kannustetaan 'oikeutettuihin tunteisiin', ajattelematta mitä niistä tunteista seuraa.
soisin jokaiselle ihmiselle anteeksiantamisen ja järjen käytön lahjan. katkeruus kylvää pahaa oloa muillekin. ne lapset katsoppas. sääliä ei tuollaisella katkeruudella saa, vaikka sitä kovasti yrität hakea. teet itsestäsi ainoastaan naurettavan.Ihan vilpitön kysymys sulle, kun nyt otetaan huomioon et tää on keskustelupalsta, jossa tekstissä pitäis jotenkin näkyä objektiivisuus. Otetaan lainaus sun tekstistä:
'olet liian nuori puhumaan näistä asioista...'
'on katkeria vaimoja joilla ei myöskään ole elämän tosiasiat hallussa...'
'sieltä kuitenkin löytää 'korvikemiehiä'...'
'syö lääkkeitä pysyäkseen edes hiukan järjissään...'
Niin, se mun kysymys kuuluis et kun sä katsot näitä lauseita, niin kenestä sä oikeasti puhut?
Ethän sä voi puhua kenestäkään itselles tuntemattomasta, vaan sun täytyy puhua sun tutusta, johon sä rinnastat tähän ketjuun osallistuneet muut.
Onks se aikuinen tapa esittää asioita? Ei ole, ei sitten millään.
Sä sotket omat tuntees tähän vastapuolen edustajaan, jonka pitäsi olla sulle 'neutraali', mut jostain systä se ei ole. Why???!!! - .............
aikuista? kirjoitti:
Ihan vilpitön kysymys sulle, kun nyt otetaan huomioon et tää on keskustelupalsta, jossa tekstissä pitäis jotenkin näkyä objektiivisuus. Otetaan lainaus sun tekstistä:
'olet liian nuori puhumaan näistä asioista...'
'on katkeria vaimoja joilla ei myöskään ole elämän tosiasiat hallussa...'
'sieltä kuitenkin löytää 'korvikemiehiä'...'
'syö lääkkeitä pysyäkseen edes hiukan järjissään...'
Niin, se mun kysymys kuuluis et kun sä katsot näitä lauseita, niin kenestä sä oikeasti puhut?
Ethän sä voi puhua kenestäkään itselles tuntemattomasta, vaan sun täytyy puhua sun tutusta, johon sä rinnastat tähän ketjuun osallistuneet muut.
Onks se aikuinen tapa esittää asioita? Ei ole, ei sitten millään.
Sä sotket omat tuntees tähän vastapuolen edustajaan, jonka pitäsi olla sulle 'neutraali', mut jostain systä se ei ole. Why???!!!Kuka täällä kyselee keneltä? Tässä taitaa olla ketjun ensimmäinen hyökkäysviesti, kirjoittaja nm. sivul-linen. Sen jälkeen en ainakaan minä ole pysynyt perässä kuka puhuu kenelle, vaikka tästä kaikki on kaiketi lähtenyt.
>> Viestisi voi tulkita lähinnä vitsiksi - miksi kyseisen henkilön tulisi edelleen rakastaa exäänsä, joka häntä petti jatkuvasti?
Niin, jos vastaat, että 'kyllä pitää', niin silloin minä väitän, että sinä olet 'jeesus', 'äiti teresa' tai muu yhtä pyhä.
Esitänkin sinulle kysymyksen: Kumppanisi on pettänyt sinua selkäsi takana vuosikaudet; kun saat asian selville, niin rakastatko häntä yhtä paljon ja toivot hänelle kaikkea hyvää?
Heh, salli mun nauraa... kiitos nauruista... - n.vm72
lemmer kirjoitti:
'saanen kysyä' -kirjoittaja ei taida olla kiinni elämässä.
onko se susan k. joka purkaa pahaa oloaan, ei iltapäivälehdet riitä?
vai ettei sopuero ole mahdollista jos toinen on pettänyt. olet vielä liian nuori puhumaan näistä asioista. kokemusta ja järkeä sulla ei ainakaan ole.
on katkeria ex-vaimoja joilla ei myöskään ole elämän tosiasiat hallussa. syö lääkkeitä pysyäkseen edes hiukan järjissään, ettei koko omaisuus kumoudu lähibaarin tiskille. sieltä kuitenkin löytää 'korvikemiehiä' - kutsuu itse niitä sellaisiksi - ja väittää kostavansa kun ex mies petti.
aikuista käytöstä? mielestäsi ehkä. vai oletko se sinä? ajattelisit lastasi. olen se naapuri joka hoitaa tuota lasta silloin kun äiti on kolmatta päivää aamusta alkaen baarissa.
on säälittävä katsoa kun tällä palstalla juuri kannustetaan 'oikeutettuihin tunteisiin', ajattelematta mitä niistä tunteista seuraa.
soisin jokaiselle ihmiselle anteeksiantamisen ja järjen käytön lahjan. katkeruus kylvää pahaa oloa muillekin. ne lapset katsoppas. sääliä ei tuollaisella katkeruudella saa, vaikka sitä kovasti yrität hakea. teet itsestäsi ainoastaan naurettavan.Kirjoituksessani pistää silmään sanat 'katkeria ex-vaimoja'. Miksi puhut vain vaimoista? Entä miehet? Ja nykyiset? Onko ex-vaimojen ryhmä jokin syntisäkki, johon purat itse pahan olosi? (mietin lähinnä miten he liittyvät sinuun...)
- olennnnn
n.vm72 kirjoitti:
Kirjoituksessani pistää silmään sanat 'katkeria ex-vaimoja'. Miksi puhut vain vaimoista? Entä miehet? Ja nykyiset? Onko ex-vaimojen ryhmä jokin syntisäkki, johon purat itse pahan olosi? (mietin lähinnä miten he liittyvät sinuun...)
kero sinä välillä itsestäs =)
- Waimoce
lemmer kirjoitti:
'saanen kysyä' -kirjoittaja ei taida olla kiinni elämässä.
onko se susan k. joka purkaa pahaa oloaan, ei iltapäivälehdet riitä?
vai ettei sopuero ole mahdollista jos toinen on pettänyt. olet vielä liian nuori puhumaan näistä asioista. kokemusta ja järkeä sulla ei ainakaan ole.
on katkeria ex-vaimoja joilla ei myöskään ole elämän tosiasiat hallussa. syö lääkkeitä pysyäkseen edes hiukan järjissään, ettei koko omaisuus kumoudu lähibaarin tiskille. sieltä kuitenkin löytää 'korvikemiehiä' - kutsuu itse niitä sellaisiksi - ja väittää kostavansa kun ex mies petti.
aikuista käytöstä? mielestäsi ehkä. vai oletko se sinä? ajattelisit lastasi. olen se naapuri joka hoitaa tuota lasta silloin kun äiti on kolmatta päivää aamusta alkaen baarissa.
on säälittävä katsoa kun tällä palstalla juuri kannustetaan 'oikeutettuihin tunteisiin', ajattelematta mitä niistä tunteista seuraa.
soisin jokaiselle ihmiselle anteeksiantamisen ja järjen käytön lahjan. katkeruus kylvää pahaa oloa muillekin. ne lapset katsoppas. sääliä ei tuollaisella katkeruudella saa, vaikka sitä kovasti yrität hakea. teet itsestäsi ainoastaan naurettavan.Spekuloit sillä, että täällä 'kanustetaan "oikeutettuihin tunteisiin"' (mikä on sinusta 'säälittävää').
Yhtä hyvin voi spekuloida sillä, onko uskottomuus 'oikeutettua' (etenkin, kun aloitusviesti liittyy suoraan aiheeseen). - olis helpompaa
Waimoce kirjoitti:
Spekuloit sillä, että täällä 'kanustetaan "oikeutettuihin tunteisiin"' (mikä on sinusta 'säälittävää').
Yhtä hyvin voi spekuloida sillä, onko uskottomuus 'oikeutettua' (etenkin, kun aloitusviesti liittyy suoraan aiheeseen).'kun' laittaa' noita 'pilkkuja' ihan
'joka' canan 'väliin'.
et vielgään 'kertonut' mikä 'cua' waiwaaaa'.'
'voit' alottaa 'oman' wiectiketjun koska 'alottaja' ei luult'. tarkottanut 'tätä' Cun purkautumiskanawax 'VAI* oot ko sä 'alottaja? =) - juuri niin
olis helpompaa kirjoitti:
'kun' laittaa' noita 'pilkkuja' ihan
'joka' canan 'väliin'.
et vielgään 'kertonut' mikä 'cua' waiwaaaa'.'
'voit' alottaa 'oman' wiectiketjun koska 'alottaja' ei luult'. tarkottanut 'tätä' Cun purkautumiskanawax 'VAI* oot ko sä 'alottaja? =)aivan, kiitos vastauksestasi''''''
- pitää vielä...
juuri niin kirjoitti:
aivan, kiitos vastauksestasi''''''
lisäämäni, että en ole ap'''' enkä myöskään henkilö, jonka viestiin juuri vastasit'''''' mitäs siihen sanot ''''
- Kenna
Riippuu täysin uuden suhteen syvyydestä. Itse erosin vaimostani osittain sen takia että rakastuin toiseen naiseen. Tämä nainen erosi myös miehestään ja nyt olemme yhdessä onnellisia. Uskon sanontaan "jos rakkaus ei asu liitossa niin se tulee sinne".
- Jani--öö
Jos teidän suhde oli hyvä ja teil meni hyvin, hän tulee joskus katumaan sitä suuresti. Niin siinä käy. Tuttu ja turvallinen on parasta..
Kokemusta on..- niin aina?
En ole koskaan katunut eroa vaimostani - enkä kadu. Et tiedä millaisia ihmisten avioliitot ovat, miksi siis yleistät omat kokemuksesi koskemaan kaikkia?
- Niin***a
niin aina? kirjoitti:
En ole koskaan katunut eroa vaimostani - enkä kadu. Et tiedä millaisia ihmisten avioliitot ovat, miksi siis yleistät omat kokemuksesi koskemaan kaikkia?
Ainakin omien kokemusteni mukaan ihmiset katuvat juuri tekojensa seurauksia, esim. sitä, että ollaan kohdeltu toista törkeällä tavalla, vaikka nyt pettäen jatkuvasti, ja toinen osapuoli haluaakin sitten 'yllättäen' eron. Moni huomaa liian myöhään, mitä menettää, ja jää 'rannalle ruikuttamaan'.
Toisaalta voi olla, että petollisella osapuolella ei mitään syyllisyydentunotja olekaan, hän ei ainakaan myönnä tehneensä mitään väärin. - udelias
niin aina? kirjoitti:
En ole koskaan katunut eroa vaimostani - enkä kadu. Et tiedä millaisia ihmisten avioliitot ovat, miksi siis yleistät omat kokemuksesi koskemaan kaikkia?
Eli siis sun suhteesi alko nimenomaan uskottomuudesta? Jotenki tuntuu kun sun pitäis vakuutella muille ettet oo päivääkään katunut...
- ja vastataan
udelias kirjoitti:
Eli siis sun suhteesi alko nimenomaan uskottomuudesta? Jotenki tuntuu kun sun pitäis vakuutella muille ettet oo päivääkään katunut...
... onko se 'vakuuttelua' ?
minusta se on vastaus.
jos joku ei usko vastausta vaan alkaa kysellä enemmän, siihen voi yrittää vastata tarkemmin. mutta jos vielä jatketaan kyselyä -- nämä jutut kun ei mitään ydinfysiikkaa ole -- se on jo puupäisyyttä kysyjältä.
totta puhuen... tällä palstalla ei kyllä kannata vastata kenenkään mihinkään kysymykseen. peruslähtökohdilta sellasia puupäitä suurin osa jutuista ettei keskusteluun kykene, kun ainoa tarkotus on messuta omasta katkeruudesta ja vihasta ja hakea pontta omille asenteilleen ja oikeutusta omalle vihalleen exää kohtaan. erilaisuuden hyväksyminen tuntuu olevan vaikeaa. kaikkien pitäisi olla samanlaisia kuin itse. ei siitä kovin rakentavaa tai avartavaa keskustelua synny. joskus kyllä, ilmeisesti satunnaisten kirjoittajien toimesta, mutta niihinkin sotkeutuu aina lopulta joku inttäjä. - niin...
ja vastataan kirjoitti:
... onko se 'vakuuttelua' ?
minusta se on vastaus.
jos joku ei usko vastausta vaan alkaa kysellä enemmän, siihen voi yrittää vastata tarkemmin. mutta jos vielä jatketaan kyselyä -- nämä jutut kun ei mitään ydinfysiikkaa ole -- se on jo puupäisyyttä kysyjältä.
totta puhuen... tällä palstalla ei kyllä kannata vastata kenenkään mihinkään kysymykseen. peruslähtökohdilta sellasia puupäitä suurin osa jutuista ettei keskusteluun kykene, kun ainoa tarkotus on messuta omasta katkeruudesta ja vihasta ja hakea pontta omille asenteilleen ja oikeutusta omalle vihalleen exää kohtaan. erilaisuuden hyväksyminen tuntuu olevan vaikeaa. kaikkien pitäisi olla samanlaisia kuin itse. ei siitä kovin rakentavaa tai avartavaa keskustelua synny. joskus kyllä, ilmeisesti satunnaisten kirjoittajien toimesta, mutta niihinkin sotkeutuu aina lopulta joku inttäjä....et kai vai ole itse yksi noista 'messuajista' - kirjoitustyylisi muistuttaa erehdyttäväti muutamaa tässä ketjussa kirjoittavista 'messuajista' - puhumattakaan viestisi sisällöstä: se on identtinen noiden muutamien tiettyjen viestien kanssa sanavalintoineen päivineen :)
Olisi muuten ihan kiinnostavaa kuulla ap:n kommentteja tämän ketjun kulusta - osasitko kuvitellakaan, millaisksi tämä ketju muodostuu? No, luulenpa, että ap:ta ei tämä ketju ole vähään aikaan kiinnostanut ymmärrettävistä syistä, mutta kiinnostavan aiheen laitoit alulle :) - ja vastataan
niin... kirjoitti:
...et kai vai ole itse yksi noista 'messuajista' - kirjoitustyylisi muistuttaa erehdyttäväti muutamaa tässä ketjussa kirjoittavista 'messuajista' - puhumattakaan viestisi sisällöstä: se on identtinen noiden muutamien tiettyjen viestien kanssa sanavalintoineen päivineen :)
Olisi muuten ihan kiinnostavaa kuulla ap:n kommentteja tämän ketjun kulusta - osasitko kuvitellakaan, millaisksi tämä ketju muodostuu? No, luulenpa, että ap:ta ei tämä ketju ole vähään aikaan kiinnostanut ymmärrettävistä syistä, mutta kiinnostavan aiheen laitoit alulle :)... kun en laiskuuttani jaksa lukea noita kaikkia vastauksia joihin viittaat... mutta onneksi sinä luit ne.
kysymys siis: kun kirjoitit näin,
kirjoitustyylisi muistuttaa erehdyttäväti muutamaa tässä ketjussa kirjoittavista 'messuajista' - puhumattakaan viestisi sisällöstä: se on identtinen noiden muutamien tiettyjen viestien kanssa sanavalintoineen päivineen :)
ketä niistä mahdoit tarkoittaa ?
- Samassa sopassa ollut
Tapasin nykyisen mieheni siinä vaiheessa, kun hän asui vielä edellisen vaimonsa kanssa yhdessä. Tilanne oli se, että liitto oli rakoillut jo pitkään ja ollut platonisella tasolla.
Rakastuin päätä pahkaa tapaamisemme jälkeen ja samoin mies. En kuitenkaan suostunut varsinaiseen suhteeseen ennen kuin mies oli eronnut lopuliisesti vaimostaan. Monien vaiheiden jälkeen mies erosi lopullisesti vaimostaan ja me päädyimme yhteen. Olemme onnellisesti yhdessä vielä vuosienkin jälkeen ja myös ex-vaimo elää uudessa suhteessa käsittääkseni onnellisena. Hänkin oli kai pohtinut eroa ja suhteen mahdottomuutta ennen lopullista ratkaisua.
En usko, että tällaiseen kysymykseen olisi olemassa yksiselitteistä vastausta. Se, katuuko mies myöhemmin, on varmasti riippuvainen teidän keskinäisestä suhteestanne ja niistä syistä, miksi mies sivusuhteeseen on alunpitäenkään ryhtynyt: käykö hän läpi henkilökohtaista kriisiä vai kokiko hän suhteenne tyydyttäväksi jne.
Keskity sinä oman elämäsi rakentamiseen ja lähde siltä pohjalta, että miehesi ei palaa. Älä ainakaan ripustaudu ajatukseen, että miehesi katuu valintaansa -silloin petyt pahasti, jos niin ei käykään. Ja ehkä tässä on onni onnettomuudessa: sinua saattaa odottaa jossakin entistä harmonisempi suhde. Hankalaa on nimittäin suhteen jatkaminen uskottomuuden jälkeen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "974419Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella293283No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452370- 351378
- 331058
- 321016
- 111014
- 158997
- 6924
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12862