Olen usein ajatellut sijaislapsemme asemaa sukulaisiin. Hänen bioäitinsä pitää yhteyttä. Kukaan muu ei. Meillä on omat sukulaiset kaukana, joten hän ei tule heihinkään kovin hyvin tutustumaan vuosien varrella. Isovanhemmat ovat niin biosuvussa kuin meilläkin jo kuolleet. Sijaislapsemme ei tiedä mistä jää paitsi, mutta minä usein murehdin asiaa. Olen nimittäin sitä mieltä että suku, vaikka se olisi pahin, niin on se kuitenkin hyvä olla olemassa. Niin kyllähän lapsi kun kasvaa, alkaa ajatella että miksi toisilla sijaislapsillamme on sukua ja hänellä ei.
sukulaisia
sukulaisia
0224
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.