Jälkeenpäin

En oikeasti voi sietää näitä ihmisiä, jotka tekevät abortin ja ulisevat siitä jälkeen päin.

Ketä voit syyttää? Itse sen päätit.

Ja jos se vaikutti ainoalta ratkaisulta, niin olisit miettinyt etukäteen ja käyttänyt kunnollista ehkäisyä oikein, ja vielä jälkiehkäisyä, niin ei tarvitsisi valittaa.

En vastusta aborttia.

Aikuinen ihminen päättää itse omasta elämästään, eikä hae muiden hyvksyntää ratkaisuilleen. Naisen tulee tehdä vain niin monta lasta kuin itse kykenee perässään vetämään. Mies saa toki olla isänä, mutta kun ne niin usein muuttaa mielensä eikä haluakkaan leikkiä kotia, on niiltä aborttia pohtiessa turha kysyä mitään. Päätät itse ja kannat seuraukset itse. Niin olen itse tehnyt ja opetan myös tyttäreni tekemään. Ja se toimii, vahinkoraskauden tapahtuessa mietin mahdollisuuteni ja tein päätöksen, minusta tulee äiti. Ilmoitin asian poikaystävälleni, sanoin ettei hänen tarvitse osallistua, jos ei halua, mutta minusta on nyt tulossa äiti. Riitelimme katkerasti. Mies mietti tahollaan pari päivää ja ilmoitti että häät on sitten ennen synnytystä, ettei tarvii sen isyyden tunnustamisen kanssa pelleillä. Näin. Se oli minun päätökseni, ja mieheni oma päätös. Sinä olet omasi tehnyt, elä sen kanssa! Ja muuten, kannatan vapaata aborttioikeutta.

Kiitokset kirjoituksestasi.

Kokemuksesi ja kirjoituksesi on tärkeä. Uskon, että se herättää usean ajattelemaan lasta ja elämää syvästi ja ymmärtäen. Uskon että se vaikuttaa tarkoittamallasi tavalla.

Lapsesi on tästä maailmasta kuollut. Hän ei voi tulla takaisin. Sinulla on nyt enkelilapsi, kuten meillä monella muullakin on. Sinulla on myös suru, kuten monella on. Tiedät nyt, että tämä suru on kuolemansuru.

Me saamme kulkea täällä ja enkelilapsi elää ajatuksissamme ja mielessämme. Enkelilapsi on nyt osa Sinua ja elämääsi.

Kulje nyt hänen kanssaan ja palaa elämässäsi tärkeisiin asioihin. Katsot niitä nyt uudesta näkökulmasta ja elät elämäsi rikkautta, vaikka suru luo siihen tummat säikeensä. Olet kertonut meille lapsesi tarinan. Se on tosi ja olemassa oleva. Lapsesi on tärkeä. Ehkä hänellä on meille erityinen viesti?

Ajattelen, että saatan kohdata enkelilapsen päivien tultua luetuiksi. Odotusaikaa ei voi arvata, mutta meillä molemmilla on nyt siihen aikaa eikä sitä odotusta voi keskeyttää.

.. itseänihän tässä oikeastaan voi syyttää. Sillä akuutilla hetkellä, kun ne päätökset pitää tehdä, on aika sekavassa mielentilassa. Minun ja monien muidenkin on helppo jälkeenpäin pohtia omia päätöksiä.

Suru on kuitenkin aitoa, valitettavasti ja valitettavasti minä en voi muuta kuin kärsiä (kuten joku täällä piikitteli).

Päätös tehty silloin ja sillä hetkellä se oli ainut oikea. Sen mitä tein, sen kanssa joudun elämään koko loppuelämäni.

Sinulle, joka mietit vielä valintaasi tai olet abortin tehnyt lähiaikoina. Varaudu myös suruun ja tuskaan, se saattaa tulla aikojen päästä. Mutta ei siinä ole mitään arvosteltavaa. Meilläkin on yhtäläinen oikeus suruun.

Hei!

Tiedän tunteen, vaikka omasta kokemuksestani on jo neljä vuotta. Meillekin keskeytys oli silloin se ainoa vaihtoehto. Kokemus oli henkisesti hyvin rankka, mutta se oli vain pakko käydä läpi. Nyt tekisimme varmasti toisin ja mietinkin sitä usein, mutta:

Enkä tiedä olisiko tilanne nyt sen parempi. Ei ainakaan rahallisesti. Kahden pienyrittäjän on lähes mahdotonta elättää lapsia, kun ei ole varaa muuhun kuin pakollisiin menoihin. Kumpikin kyllä haluaisi lapsia, mutta niihin ei vain ole rahaa.

Tiedän, että jos emme saa lapsia, niin se harmittaa koko loppuiän. Mutta toisaalta epäilen, etten ole tarpeeksi hyvä äidiksi. En haluaisi, että lapsia tulee vain tekemisen pakosta, vaan että lapsi olisi toivottu ja että hänelle olisi mahdollisimman hyvä, turvallinen ja tasapainoinen koti olemassa. Me emme taida siihen valitettavasti pystyä...

Toivon teille kaikkea hyvää. Koittakaa puhua asiasta mahdollisimman paljon ja hakekaa vaikka apua jostain, jos tuntuu, että ette kaksin selviä. Ei kannata turhaan hävetä asiaa, sillä ette todellakaan ole tunteidenne kanssa yksin!

EIkö toisaalta tuo reaktiosi vain todista että sinä olet inhimillinen ihminen etkä mikään pelkkien vaistotoimistojen varassa oleva eläin tai kone jolta nappia painamalla elävä sikiö poistetaan kohdusta.Posttraumaattinen stressireaktio, sanoisi joku. Ei sitä voi tietää etukäteen miten reagoi noin rankkaan asiaan. Ei kai se ole mikään ihme, että moni yrittää jos minkälaista defenssimekanismia aktioivda, selittelyä, syyttelyä jne. koska se on niin rankkaa. Täällä viitataan yleisesti että jonkun tutkimuksen mukaan n.20% abortin tekijöistä katuu tekoaan. Olisi kiva tietää tämän tutkimuksen alkuperä. Anna suru kulkee pitkin selkää ja jossain vaiheessa huomaat taas kun aurinko paistaa. SInusta voi ihan hyvin vielä joskus tulla hyvä äiti.

itse hän valintasi teit ja kärsit lopun elämääsi!!!!!

Kiitos viestistäsi ja osaanotto siihen mitä sinä käyt nyt läpi. Olen itse samankaltaisessa tilanteessa, tein lääkkeellisen raskaudenkeskeytyksen omasta päätökestäni kaksi kuukautta sitten. tilanteeni on siinä suhteessa sama että suhde miesystävääni oli kestänyt vain vähän aikaan (alle 2kk) ja jo myrskyisissä merkeissä. en luottanut kumppaniini tarpeeksi, niin paljon että olisin heittäytynyt vakavaan suhteeseen ja perheen perustamiseen, vieläpä pienen henkisen painostuksen takia miesystäväni taholta.

suhde ei tuntunut minusta oikealta enkä myöskään halunnut alkaa rakentamaan romannttisia illuusioita vain sen takia että tulin raskaaksi. olen toivonut aina lapsia ja äitiys on minulle hyvin toivottu ja luonnollinen asia, tässä tilanteessa lapsen saaminen tuntui kuitenkin täysin väärältä ja tiedon varmistuttua olin vain paniikissa ja järkyttynyt, sisällä tuntui siltä että ei, vaikka raskaaksi tuleminen on minulle ehkä kaunein ja arvokkain asia mitä elämässä on.

päädyin keskeytykseen kaikkien osapuolten tulevaisuuden takia, tietysti ajattelin itseäni eniten. se että olisin pitänyt lapsen olisi tarkoittanut todennäköisesti yksinhuoltajuutta ja paljon ristiriitoja tulevaisuudessa, paljon myös yksinäisyyttä. kaipaan elämässäni perusturvallisuutta, pysyvyyttä ja rehellistä, todellista ja rakkaudentäyteistä parisuhdetta, tähän en uskonut uuden suhteen alkuvaiheessa, enkä usko siihen vieläkään.

olen juuri eronnut miesystävästäni joka takertuu minuun ja minä myös häneen jollain tasolla, välitän kuitenkin paljon ja välillämme on edelleen tunteita.tilanne on kuitenkin päätynyt täysin konfliktiin ja miesystäväni ei pidä minuun yhteyttä vaikka kaipaan hänen tukeaan ja hauaisin käydä asiota ja meidän molempien kipua yhdessä läpi.hän ei siihen nähtävästo pysty ja se sattuu.

nyt jälkikäteen olen alkanut myös epäillä päätöstäni tehdä keskeytys ja olen surullinen ja henkisesti rikki. päätös oli jokatapauksessa hyvin vaikea ja minulle siinä tilanteessa kaikki päätökset olivat vääriä.kaikki! syytän itseäni siitä että en uskaltanut kohdata elämää sellaisena miten se olisi kulkenut. pelottaa surun määrä ja se että emme pääse "miesystäväni" kanssa tilanteesta yhdessä yli.olemme siis eroamassa nyt.

päätöksiä ei kuitenkaan pääse koskaan pakoon, yleensä se ovat aina oikeita sillä hetkellä, usein elämässä voi kuitenkin valita vielä toisen ja kolmannenkin kerran ja sinäkin voit saada onnellisesti lapsia vaikka piankin! olkaa toistenne tukena sinä ja poikaystäväsi, tätä tukea toivoisin myös omassa ristiriidassani ja pettymyksessäni suhteessamme. onnellinen ja rakastava perhe on myös minun toiveeni ja unelmani, ei pelkästään miesystäväni.hänellä oli minusta jonkinlainen unelmakuva, jonka olen nyt romuttanut. hän on tilanteesta kuitenkin vastuussa myös, mutta ei pysty kohtaamaan minua omassa surussani, vihassani ja ristiriidassani. eikä ehkä muutenkaan, tämän takia ero on käynnissä,vaikka toivon että olisimme voineet nauttia elämästä vielä yhdessä, kaikki tapahtui liian dramaattisesti ja nopeasti. välilämme on kuitenkin rakkautta. itken paljon, ahdistaa, olen pettynyt siihen että "miesystäväni" ei tue ja kohtaa minua, onneksi minulla on rakkaita ja vahvoja ystäviä tukenani.

yritetään katsoa tulevaisuuteen, sitä toivon sinulle, tapahtunut on tapahtunut ja päätösten ja surun jäljet pitää vain kantaa ja siirtyä elämässä eteenpäin.

voimia ja armollisuutta sinulle!

kerro kuulumisia ja fiiliksiä jos haluat