Sunnuntai.

Istuin uudessa autossa mukavasti
matkalla perheeni pariin.

Olit asettunut katukivetykselle
aivan ajoradan reunukselle.

Valon vaihtuessa katsoin silmiisi.
Ne olivat ylitäynnä tuskaa, kysymyksiä,
pelkoa, kirouksia mykästi kirkuen.

Kuka on sinun elämääsi repinyt
kuka kaiken vääristyneeksi saanut
kuka vienyt ilon katseestasi
kuka uskon unelmiin säpäleiksi pirstonut.

Likaiset hiuksesi, asusi, olemuksesi
kertoivat karua kieltään,
tärisevät kätesi viestittivät
julmaa sanomaa.

Pari minuuttia valoissa
hetkessä hyytävä viesti.

Kosketit minua kipuna.
Voin vain arvailla sinun tuskasi suuruutta.

Aurinko paistoi niin kauniisti.

Olit noin neljätoista.

Sanovat nuoruuden olevan ihmisen parasta aikaa.