olenko mielisairas kun pelkään että muutun toiseksi ihmiseksi älkää kysykö miten luulen mut mulle tulee sellanen tunne et muutun tai jokin ruuminosa. ja sit pelkään myös et joku läheinen kuolee ja mun elämä vaikeutuu sen takia koska mun täytyy sit niinku tehdä jotain esim etten ala tekemään mitään tai et kävelen takas päin jne. en oikein osaa selittää sitä mut toivottavasti ymmärsitte!!
mielisairas???????
iik tyttö...
81073
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Siis 96%:lla maailman ihmisistä on ainaki pieni mielisairaus.Itekki luulen että joku osaa lukea mun ajatukset.
Yes, it will be over soon.
jos sä oot tosta mielisairas ni mikä MÄ sit oon?!
Kun ajattelee tavallista suomalaista ihmistä, niin sä kuulut justin natsijoukkoon.
Alappa laputtamaan Saksanmaalle vaan niin HYVÄ TULEE !!!
mäkin hypin ajatuksissani aina sähkötolppien yli linja-autossa istuessani ja kipristelen varpaitani muka hypätessäni..se on sellaista itsensä viihdyttelyä eikä siitä kukaan tiedä mitään.Ei ainakaan ole tullut huomauttamaan mitään( HAH)
TYökaveritki on niin kreisejä että nauretaan aina että jos täällä joku sekois ni ei sitä varmaan kukaan edes huomais.ne on kaikki niin sekoja ja ihania sellaisia.maailma on täynnä itsensä ympärillä pyöriviä ihmisiä ja siitähän meidän kehitys alkaa että me huomataan itsemme erillisiksi ihmisiksi muista olennoista.Nuorena olin ihan varma että mun napa aukee jonain päivänä, kun meille koulussa kerrottiin mikä se napa oikeesti on.kaivoin sitä ja tutkin että onko se varmasti kiinni.Että tervetuloo ihmisten joukkoon.avoimuus ja huumori auttaa hyvin ulos tollasista tilanteista.ajatteles että hitto sittenpähän muutun, mitä sitten.Ei sun sielusi kuitenkaan mihinkään häviä.ja aikuistuminen on just sitä outoa tunneta, että olen muuttumassa joksikin toiseksi ja erilaiseksi.ehkä sulla on siitä paineita.??kyllä ihminen muuttuu kovasti kun se tähän maailmaan tulee.katso vaikka omia vauva kuviasi ja nykyisiä.se on ihan oikein.niin pitääkin tapahtua.mä tunsin samantapaista luomisen tuskaa silloin kun odotin eka lastani.olin ihan paniikissa kun rupesin miettimään että mistä mä tiedän että se on just se mun vauva kun ne tuo sen mulle.enhän mä tiennyt minkä näköinen se vauva oli ennen syntymää.mut leikattiin ja se vauva kävi jo pesulla ja kapaloitiin kun vasta näin sen eka kerran.kävele vaan eteenpäin ja nokka pystyssä ja jos siltä tuntuu niin voit peruuttaa välillä.niin mäkin teen.pääasia on että jalat toimii ja voit vaikka pistää juoksuksi välillä.ihan vaan varmuuden vuoksi.elämä on todellakin annettu elettäväksi.anna palaa!
mä kuulen ääniä päässäni ja henget piereskelee mun suuhun oonko hullu?
Yksinkertaisesti sanottuna.
Sä olet hullu !
Eikun valkotakkiset liikkeelle!!!!!!!!
Nuo kuuluvat elämässämme,joillakin johonkin tiettyyn elämän vaiheeseen.
Alappa ottaa ne ihan positiivisina"ilmiöinä", niin eivätpä enää vaivaa sua.
Uskon niin, sillä olen aivan saman kokenut ihminen.
Lääkärit kutsuvat meitä yliherkiksi ja uskon niin.
Sehän on vain hienoa !
Älä siis murehdi!