Kuten jossain vaiheessa lupasin niin kirjoitinhän minä sitten tarinan... Vähän poikkeaa edellisistä, mutta ei sen väliä...
__________________________________________________________________________
Ada
”Mun elämä on kuollu.” Ada kirjoitti kirjeessään. Kirje jatkui: ” Mun paras kaveri on kuollut, mä rakastin sitä. Se oli jätkä.
Meni aikaa eteenpäin, kun juttelin Adan kanssa sain selville hänen ”tarinansa”. Ada kertoi sen näin.
”Olin ollut Kimmon kanssa jo pitkän aikaa hyviä kavereita. Meillä oli monesti hauskaa ja me pystyttiin kertomaan toisillemme kaiken. Kimmo oli kerran pelastanut mut itsemurhalta. Se aina sano, että ” ei ole mitään järkee tappaa itseensä, pitää yrittää aina.” Sit me yhtenä kauniina iltana tappelimme puistossa. Se itku, ku lähti sieltä ja sen viimeiset sanat oli ”mäkin rakastan sua”. Sanoin sille jotain ”vedä sä vaan vittu päähäs”. En ollu ikinä ennen nähnyt sen itkevän. Seuraavan kerran, kun kuuulin siitä se oli, kun mulle soitettiin ja kerrottiin, et se oli hypänny junan alle. Menin asemalle kattoon ni sitä ladottiin siellä pussiin. Se oli tehnyt itsemurhan. Syytän siitä itseeni, vaik moni on mulle sanonut, et ei se ole mun syy. Sen faija oli alkoholisti ja mutsi asu Keski-Suomes. Sil oli vähän huono koulumenestys ja kavereita ei ollu paljoa. En tiedä vietettiinko hautajaisii, jos vietettiin niin mua ei ainakaan kutsuttu niihin. Tai sit se on tuhkana roskiksessa tai meres tai jossain. En oo kyl käynyt katsomassa, mut en usko että hautausmaalla se olis. Jos en olisi huutanutsille silloin puistos ja olisin huomannut rakastavani sitä aikaisemmin, ni saattasin olla kihloissa, mutta ei. Huomasin sen kaks puol vuotta liian myöhään. Se silloin puistos selittii mulle jotain, et meijän pitää olla aina ystävii. Ja kaikkee sellast et meijän ystävyys pitää muistaa ja sen avul jaksaa. Ja sen jälkeen se jätkä tappo itsensä.”
Siinä meni se ystävyys, ajattelin silloin. Jokaisella on tapansa hyvästellä, vaikka ne ei hyvästeiltä tuntuisikaan, silti ne voi ne olla.
Muistakaa ystäviänne, en tarkoita mitään korttia tai lahjaa. Pieni sana voi riittää. Se antaa voimaa ja jaksaa yrittää sen jälkeen taas eteenpäin.
En tiedä onko tämä totta vai tarua, mutta sen tiedän, että ystävyys on tärkeää!!!
Love you
alexandra
__________________________________________________________________________
Ada
”Mun elämä on kuollu.” Ada kirjoitti kirjeessään. Kirje jatkui: ” Mun paras kaveri on kuollut, mä rakastin sitä. Se oli jätkä.
Meni aikaa eteenpäin, kun juttelin Adan kanssa sain selville hänen ”tarinansa”. Ada kertoi sen näin.
”Olin ollut Kimmon kanssa jo pitkän aikaa hyviä kavereita. Meillä oli monesti hauskaa ja me pystyttiin kertomaan toisillemme kaiken. Kimmo oli kerran pelastanut mut itsemurhalta. Se aina sano, että ” ei ole mitään järkee tappaa itseensä, pitää yrittää aina.” Sit me yhtenä kauniina iltana tappelimme puistossa. Se itku, ku lähti sieltä ja sen viimeiset sanat oli ”mäkin rakastan sua”. Sanoin sille jotain ”vedä sä vaan vittu päähäs”. En ollu ikinä ennen nähnyt sen itkevän. Seuraavan kerran, kun kuuulin siitä se oli, kun mulle soitettiin ja kerrottiin, et se oli hypänny junan alle. Menin asemalle kattoon ni sitä ladottiin siellä pussiin. Se oli tehnyt itsemurhan. Syytän siitä itseeni, vaik moni on mulle sanonut, et ei se ole mun syy. Sen faija oli alkoholisti ja mutsi asu Keski-Suomes. Sil oli vähän huono koulumenestys ja kavereita ei ollu paljoa. En tiedä vietettiinko hautajaisii, jos vietettiin niin mua ei ainakaan kutsuttu niihin. Tai sit se on tuhkana roskiksessa tai meres tai jossain. En oo kyl käynyt katsomassa, mut en usko että hautausmaalla se olis. Jos en olisi huutanutsille silloin puistos ja olisin huomannut rakastavani sitä aikaisemmin, ni saattasin olla kihloissa, mutta ei. Huomasin sen kaks puol vuotta liian myöhään. Se silloin puistos selittii mulle jotain, et meijän pitää olla aina ystävii. Ja kaikkee sellast et meijän ystävyys pitää muistaa ja sen avul jaksaa. Ja sen jälkeen se jätkä tappo itsensä.”
Siinä meni se ystävyys, ajattelin silloin. Jokaisella on tapansa hyvästellä, vaikka ne ei hyvästeiltä tuntuisikaan, silti ne voi ne olla.
Muistakaa ystäviänne, en tarkoita mitään korttia tai lahjaa. Pieni sana voi riittää. Se antaa voimaa ja jaksaa yrittää sen jälkeen taas eteenpäin.
En tiedä onko tämä totta vai tarua, mutta sen tiedän, että ystävyys on tärkeää!!!
Love you
alexandra
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.