olemme avopuolisoni kanssa asuneet yhdessä 8 vuotta,talo on hänen nimissään, hän maksaa velkaa ja minä ostan kaikki muut,ruoan, huonekalut jne. kummallakin menee suurinpiirtein saman verran kuukaudessa rahaa (velka ruoka) kannattaisiko meidän tehdä testamentti kuolemanvaralle,jos avopuolisolleni sattuu jotain?silloinhan minulle ei jää mitään vaan hänen omaiset perii talon.
avoliitto
apua
9899
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sinun kannattaisi varmistaa taloudellinen asemasi avioehtotyyppisellä sopimuksella eron varalle.
Itse en suostuisi elättämään ketään pelkästään siitä ilosta, että toinen kartuttaa omaisuuttaan.
Avoliitossa ei päde avioehdot tms. eron varalle, joten säilytä kuitit huonekaluistasi ja tasapainota asumisetusi maksamiesi ruokamenojen puolikasta vastaan, koska avopuolisosi pitää talonsa erotessanne ja perilliset kuollessa.
Testamentti pätevästi tehtynä on kuoleman varalle hyvä turva, mutta sen voi uusia milloin tahansa edunsaajaa kuulematta.
Sen nimi on avioliitto.
En ymmärrä miksi ihmiset haluavat asua avoliitossa, mutta haluavat silti kaikki avioliiton ominaisuudet (omaisuus- ja perimysturva jne) solmimatta silti avioliittoa.
Siis samasta asiasta siinä on kyse. Ihan oikeesti.
Avoliitto on ymmärrettävää niin kauan kun ei tiedetä tuleeko yhteiselämästä mitään. Eli jokaisen vastaantulijan kanssa ei kannata mennä naimisiin vaikka haluaa asua yhdessä. Ei olis oikeudenmukaista, että joku satunnainen löytö joka on asunut mun luona vaikka pari kk, minä kuolen, ja tää löytö oliskin aviopuolisoon verrattava perijä! Ei helvetti... Sellaisia kutsutaan onnenonkijoiks, auervaaroiksi ja ties miksi. Sellainen tuo aloittajakin kai on.
Mut sitten kun aletaan jo yhteistä elämää rakentaa, ostetaan asunto, hankitaan lapsia (etenkin näin käydessä!) voi aivan hyvin mennä naimisiin.
Mikä siinä avioliitossa pelottaa? Ei ole kallis toimitus edes. Jollei ole henkisesti aikuinen sitoutumaan toiseen ihmiseen, ei ole tarvetta perintöihinkään tai etuoikeuksiin perintöveroissa.
Voihan autonkin ostaa kaverin kanssa kimppaan, mutta ei se tarkoita että kaverista tulee joku perinnönsaaja, tai pitäisi päästä perintöverossa vähemmällä jos vaikka testamenttaisin osuuteni kaverille. Testamentin voi tehdä kenelle tahansa. Mutta avioliittoon vihkiminen erottaa puolison "kenestä tahansa".
Ei vittu vihkien parane, niin mitäpä sitä naimisiin menis.
jos esim. yhteistä omaisuuuta tai lapsia on...
Menkää ihmeessä naimisiin. Avoliitosta ja sen päättymisestä on tässä esimerkki: Äitimme kuoli syyskuussa ja oli ollut avoliitossa 21-vuotta. Hän maksoin kaikki ruoat, vaatteet, sähkölaskut, puhelinlaskut jne. Mies kartutti omaisuuttaan koko yhteiseleon ajan. Ainoastaan kaksi koiraa ja auto olivat äitimmi nimissä. Avomies luovutti toisen koirista perikunnalle, mutta ei toista. Saimme äitimme vaatteet ja joitain henkilökohtaisia tavaroita, mutta kaiken muun avomies piti itsellään ja me maksamme perintöverot. Nyt juttu on poliisitutkinnassa (omaisuusrikos) ja asianajajat keräävät hyvät palkkiot. Oikeudessa harvemmin katsotaan panosta ruokaa yms. yhteisiin menoihin, koska ajatellaan että niillä on kuitattu asuminen toisen asunnossa. Mene naimisiin jos tuntuu, että haluat olla avomiehesi kanssa jatkossakin. Jos et halua, niin laita kaikki talousmenot puoliksi, eli maksa vain oma osuutesi ja maksa oma asumisesi erikseen. Kaikista ostoksistasi kuitit talteen tai tehkää erillinen lista irtaimistosta, kuka on minkäkin esineen ostanut. Päättyy se avoliitto sitten eroon tai kuolemaan, niin ongelmia saattaa tulla.
Avioliitto olisi tosiaan kannattanut solmia. Toisaalta kun äidiltä ei paljon jäänyt omaisuutta niin ei taida olla paljoa perintöveroa maksettavava. Jos asunto olisi ollut yhteisesti äitinne ja hänen miehensä nimissä niin eikö silloin maksettavaa olisi enemmän mutta asuntoa ei kuitenkaan voisi myydä? Jos kyseinen avomies on isänne niin ajan myötä peritte hänet joka tapauksessa joten miksi olla katkera?
Koska auto on äidin nimissä, myös arvokoira, niin ne on lain mukaan ilmoitettava perukirjassa ja niistä joudumme myös maksamaan perintöveron, vaikka niitä ei meillä ole. Auto on suhteellisen arvokas (vuoden vanha Volvo), joten kyllä siitä maksettavaa tulee. Avomies ei ole isämme, eli me emme häntä peri, vaan hänen omat lapsensa.