Onks sulla? Miten niin?
Hyvä itsetunto?
Animus
351574
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Kai minulla on :).. Toisaalta väsyneenä olen sitä mieltä, että maailma kaatuu päälleni :(.
Aika kaksipiippuinen juttu muuten.. Vaihtelee energiatason mukaan, mitä olen tekemässä jne..
Ehkä itsetuntoni on keskitasoa :).
...jos ei ajattele tätä ihmiselon normaalia ylämäki/alamäki kuvioo, vaan sitä perusitsetuntoa, niin eikös se MELKO samana pysy kuitenkin...?
Mutta jos elämässä on jossakin vaiheessa liikaa vastoinkäymisiä, huoli kuluttaa energian minimiin. Seurauksena on se, ettei pysty tekemään asioita samalla intensiivisyydellä kuin aikaisemmin. Kyllä itsetunto tässä tilanteessa laskee..
Kun työnarkomaanina ei jaksa tehdä samalla intensiteetillä kuin aikaisemmin, siitä tulee kolhu itsetuntoon.
...että vaikea on vastata. Tälläkin palstalla syytetään huonoa itsetuntoa monista ihmisillä olevista piirteistä esim. kateellisuudesta ja häpeästä. Itsetunnon piikkiin on muutenkin helppo kaataa sellaisia asioita, mitkä eivät mitenkään liity itsetuntoon.
Loppu toteamana väitän oman itsetuntoni olevan melko hyvässä kuosissa. Aina.
itsetuntoni kanssa vaikka kuinka lyötäs. Mut oottakoon lyöjät sitä, kun en enää otakkaan niitä iskuja vastaan...
...mutta mun mielestä itsetunto on niin kokonaisvaltainen minäkäsitys, ettei se voi olla vaikuttamatta moneen asiaan....?
...vastauksista, että ihmisillä on erilainen käsitys itsetunnosta. Tällöin on vaikea vastata kysymykseen, kun toiset ihmiset puhuvat eri asiasta kuin toiset.
Ei ole hyvää määritelmää, mitä itsetunto on? Ihmisillä on vain kuvitelmia ja luulo hyvästä itsetunnosta perustuu useinmiten vertailuun johonkin ihmiseen, jolla uskotaan olevan hyvä itsetunto?
...että olet periksi antamatonta tyyppiä. Silloin nousee vaikka kuinka lyötäisiin.
Uhkauksesi että jonakin päivänä mittasi täyttyy, viittaa siihen että keräät sisällesi asioita kunnes räjähdät?
on mun menneisyys, joten se ei sisällä mitään sen kummempaa "räjähdystä". Olen vaan tähän asti toivonut, että se päästäisi minusta irti. Totuushan on kuitenkin se, että minun pitää itseni päästää siitä irti.
Silloin menneisyyden varjot joutuvat elämään "syvässä" yksinäisyydessä ilman minua. Ei mun usko itseeni niin vähällä karise, ettenkö pystyisi aina itseäni kokoamaan. Nyt vaan on turhan paljon myös muidenkin murheita niskassa ja se vähän heilauttaa.
Elämä jatkuu:)
...hyvä asenne. Älä anna periksi, elämä heilauttaa toisinaan todella raskaasti. Vaikka olisi miten vahva ihminen, joutuu todella koville. Huojuu mutta ei katkea.
Uskon jokaisen meistä taistelevan jotenkin menneisyytensä kanssa. Tulee palattua tapahtumiin, jotka olisi saanut jäädä väliin. Suunnitelmasi irti päästämisestä on hyvä! Vielä kun hautaat menneisyyden varjot niin syvälle, että taatusti eivät tule edes uniisi, niin saat paljon vapaata energiaa päivittäiseen elämään.
on mulla...kait:))
Ihmisistä luulee että heillä on hyvä itsetunto!!!
Epäilevillä useinmiten on huono itsetunto.
EI SAA KÄYTTÄÄ TOISEN NICKIÄ!!!!
Tyhmä aihe!
...että aihe on sun mielestä tyhmä, eihän täällä asiasta jutella yleensä, höpötellään vaan niitä näitä!!!
Edelleen: älä käytä toisten nikkejä!
olet, joka osaa tuoda asiakeskustelun tälle palstalle, eikä höpötellä niitä näitä. Aika huonosti onnistuit!
...itteeni viisaaks kehuin?
Mun mielestä onnistuin hyvin kun kattoo vastaus/luettu määrää ;) eiks je?
Että ainakin terveellä pohjalla;)
Hyvä itsetunto on omiin kykyihinsä luottamista,oman itsensä hyväksymistä ja itsensä arvostamista kaikkine hyveineen ja puutteineen;)
Se ei myöskään tarkoita että ihminen olisi jatkuvasti itsetyytyväinen hymy huulilla vaan siihen kuuluu myös hetkellinen uskonpuute ja sen hyväksyntä että ei ole täydellinen;)myöskin se kuuluu siihen että ei tarvitse muita pönkittämään
itseään vaan voi itse pönkittää muita;)
Pystyy myöntämään omat virheensä joka kyllä on vaikeaa;)))
Eli uskoisin olevani suht terveellä tavalla itsetuntoinen ihminen;)(ainakin joskus);))
välistä menee ylämäkeä, välistä alamäkeä ja joskus tasaisella .. kuten muutkin tuossa kommentoivat, aika pahan heitit .. Ei aivan yksiselitteinen kompa ..
Siten niin...
Ajattelen itsetunnon olevan sitä, että tietää ja tuntee omat voimansa ja kykynsä - sen mitä voi ja pystyy, kuin myös sen mitä ei voi ja pysty...
No, minä tiedän aika tarkkaan ;D
Ai niin, minulla on yksi mittari, joka mittaa itsetuntoa(ni) - se että pystyy nauramaan itselleenkin ;D
...hyvä mittari toi itselleen nauraminen!!!
Mut toisaalta eikö se mittaa myös vähän huumorintajua?
.. mittareista yx parhaita .. itse yrittänyt tuota taitoa opetella hiljalleen .. edistynyt oon .. :D
Hassua muuten, nyt kun puheeksi tuli... mä taidan yhdistää hyvän itsetunnon hyvään huumorintajuun... etten vallan sekoittaisi niitä toisiinsa!?
Jotenkin ne vaan tuntuvat kulkevan käsi kädessä... ihme juttu ;D
samaa mieltä kanssasi. Kohta mun ei tarvi enää itse kirjoittaa mitään... luen vaan sun vastauksia ;D
Kyky aidosti nauraa itselleen on eräs (tärkeä)hyvän itsetunnon ja hyvän huumorintajun mitta!
on mulla, luotan ja uskon itseeni.
Jos en itse sitä tee, eivät muutkaan.
Se näkyy siinä että teen mitä haluan ja osaan. Joskus teen vaikka en osaakaan ja katson mitä siitä tulee. Joskus teen liikaakin.
Onneksi olen löytänyt naisen, joka muistaa muistuttaa riittävästi siitä että voi myös vain olla. Siihen on niin tottunut että menee, tekee ja unohtaa siinä vauhdissa itsensäkin välillä jonnekin. Toisen vieressä on kuitenkin paras paikka kun tietää olevansa siihen tervetullut. Itsenään. Sitäkin itsetunto on, tietää mitä on ja mitä ei ole/halua olla.
ilmenee niin, että mä hyväksyn itseni ja muut. Luotan siihen, että mä pärjään omillani ja jos en pärjää, niin silloin pyydän apua.
Myös se, että joskus myöntää, että mä en jaksa eikä ole pakko jaksaa. Mä nauran kans paljon itselleni. Parasta nauraa itselleen ennenkuin muut ehtivät. :D
Itsetunto ei ole itsensä pönkittämistä erilaisin keinoin tai nokka pystyssä kulkemista ajatellen, että on parempi kuin muut. Mä olen mä ja ylpeä siitä, on mun motto. Jokaisella on hyvät ja huonot puolensa, niiden on vaan oltava balanssissa. Mä olen tyytyväinen itseeni ja tapaani elää, yleensä...heikkoja hetkiä tulee ja menee. :D
...mä olen huippu: osaan ja hallitsen sen mitä teen! Työssä onnistuminen ja menestyminen onnistumisen tunne myös äitinä auttavat ihmeesti kohdalle osuneisiin tunne-elämän kolhuihin, joiden jälkeen itsetunto ajoittain viistää maata :-))
ehkä, (huom ehkä)
jos sellaista kyselee,
ei välttämättä ole hyvä itsetunto. #MURR#
Miksi? No jaa. Tiedä häntä. Sisäsyntyisesti ehkä ei vain ole.
Mitä se hyvä itsetunto sitten lienee? Mulle tarkoittaa samaa kuin kykyä sanoa EI tai elää omaa elämäänsä, arvostaen itseään.
Olen tällä hetkellä vielä työelämävalmennuksessa ja eräs henkilö yrittää kovasti minua provosoida. En hänen mukaansa osaa kuulemma edes paperia oikein taittaa postituksessa.
Olen sentään 15-v. alkaen ollut työelämässä ja takuulla osaan hommani ja opin mitä tahansa. Itsetuntoani ei kyllä kukaan latista, se on varma juttu.
...mulla on huonompi mitä luulis ;)
MUTTA täytyy ottaa lähtökohta huomioon, joskus nuorena tyttönä se oli pohjamudissa, eli siitä on tultu tosi pitkä matka...
Aika uskomatonta, että näillä kaikilla, jotka tässäkin keskustelussa ovat väittäneet, olisi oikeasti hyvä itsetunto, niin paljon olen asiasta mediassa lukenut ja kuullut, mikä tukee taas aivan päinvastaista! Mikä on sitten totuus, mene ja tiedä...
Liisa Keltinkangas eräässä tv-haastattelussa perusteli itsetunnon olevan pohjimmiltaan sisäinen perustunnelma omasta itsestään, joka luultavasti on syntyjään toisilla huonompi, toisilla parempi. Ja joillakin ennemminkin ympäristön negatiiivisesti muokkaama tunnetila omasta itsestään ja siksi huonompi. Myöskään suomalaisuus kansallisuutena ei vaikuta sinällään itsetuntoon, vaikka usein niin kuullaan väitettävän (tässä myös siteeraan ulkomuistista näkemääni keskustelua). Oikaiskaa, jos muistatte keskustelun paremmin...
...mikäli miettii edemmäs: suomalaiset on tutkimusten mukaan erittäin onnellinen kansa, ihmettelen ketkä niitä masennuslääkkeitä sitten syö, kun jo viideks eniten käytetyn joukossa astma- ja rasvalääkkeiden joukossa... :D
Toisaalta totuus voi hämärtyä: tuntuu onnelliselta vaikkei oikeasti ole jos ruokavalioon kuuluu seroniilit :DDDD
Mun mielestä itsetunto rakentuu 0-3v, sen jälkeen se on vaan hienosäätöä. Suomalaisuus voi vaikuttaa kasvatus/kiintymyssuhde/yms jutuilla, tottahan me kasvatetaan lapset eri tavalla kun eteläisessä euroopassa. Esim kahvikuppineuroosi on monella lahjana lapsuuden ruokapöytätavoista :D
paikkaansa. #MURR#
silloin ulkokuori pettää.
vaikkakin ei kuva aina kerro sitä tuhatta sanaa.