Onkohan niin, että koulukiusatuilla on huonompi
itsetunto kuin muilla. Minä elin lapsuuden pelossa,
että isä tappaa meidät koko perheen. Niinpä pelko
näkyi koulussa ja turpiin tuli. Myöhemmin työelämässä sama juttu. Huono itsetunto, joka on saatu kotoa seuraa sinua koko elämän ajan ja aiheuttaa sen, että muut kohtelevat sinua kaltoin.
itsetunto kuin muilla. Minä elin lapsuuden pelossa,
että isä tappaa meidät koko perheen. Niinpä pelko
näkyi koulussa ja turpiin tuli. Myöhemmin työelämässä sama juttu. Huono itsetunto, joka on saatu kotoa seuraa sinua koko elämän ajan ja aiheuttaa sen, että muut kohtelevat sinua kaltoin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Koulukuraattori tietää.
Ennen niitä ei ollut.
Minulla oli todella hyvä itsetunto mennessäni kouluun.(Muistan tämän itse, muut ovat myös kertoneet tämän minusta ja vanhoja valokuvia ja videoita katsomalla olen voinut tämän vahvistaa.) Olin sosiaalinen, rohkea ja ulospäinsuuntautunut, mutta myös ns. omantienkulkija eli vaikka muut tytöt käyttivät kynsilakkaa minä ne käyttänyt koksa en halunnut. En myöskään pelännyt sanoa ja pitää kiinni omista mielipiteistäni. Kait siksi minusta sitten tuli kiusattu ja neljän vuoden kiusauksen jälkeen itsetunnostani ei valitettavasti ollut mitään jäljellä.
Missään vaiheessa en kuitenkaan antanut periksi. (Kiusaaminen koski lähinnä vaatteita, kampausta, meikkaamattomuutta yms). Näytin miltä halusin enkä sortunut tekemään asioita heidän mielikseen.
Kiusaamista kesti 9 vuotta ja totta kai se jätti jälkensä. Tosin nyt niitä jälkiä näkyy vähemmän ja vähemmän.:D
En todellakaan tiedä, mistä kiusaaminen noin yleensä johtuu. Ehkä se on sattumaa, ehkä se johtuu siitä, ettei jostain syystä sovi joukkoon (liian laiha, liian lihava, kaupungilta, maalta, hyvä/huono itsetunto, erilainen harrastus, perheolosuhteet yms).
Muista, ettet ole itsesi vanki.
Paranna itsetuntoasi ja pistä muiden huonolle käytökselle piste!
Olin koulukiusattu ala- ja yläasteella. Kouluun meno pelotti joka aamu. itsetunto oli noiden vuosien jälkeen nolla ja ajatukset synkkiä..kunhan jotenkin pääsis täältä pois.
Nyt kun olen kolmekymppinen on haavat parantuneet mutta arvet jäi.
Sanotaan että mikä ei tapa, vahvistaa. Se on totta mutta liika on liikaa..
Olen etäinen..kuoren läpi ei helposti pääse. Siksi kai olen suurimman osan elämästäni ollut yksin..Ystäviä kyllä on, mutta sisintä on vaikea paljastaa. Väkijoukossakin voi olla yksin, jos joku ymmärtää mitä tarkoitan.
kyllä jää. Itselläni on nykyään uudesta ympäristöstä ystäviä, olen jo amiksen käynyt, nyt työtön 24 v.
ala-asteella koin kiusaamiseksi sen, että mut jätettiin piirin ulkopuolelle, kun vaihdoin erityiskouluun. Eikä niiden vuosien tunne häviä varmaan koskaan, sillä vanhempanikaan eivät tänäpäivänä ymmärrä miltä se tuntui/tuntuu.
Nykyäänkin, joissakin juhlissakin vetäydyn, jos mua ei "huomata." Itse hyväksyin asian vasta viimevuosina. Siunausta kaikille! Sampo