itsetunto

Lapsilta yritetään pahimmassa tapauksessa riistää itseluottamus omien vanhempien, kirkkoväärtien ja opettajien taholta. Siinä onnistutaankin valitettavan usein. Suomalainen perinne.

Tunnen nuoren vammaisen naisen. Nuorempi sisar on koko lapsuusajan lytännyt hänet. Vanhemmat eivät ole saaneet tervettä sisarta oppimaan, että vammaista sisarta ei saa kiusata. Nyt aikuisena vammainen on löytänyt kirkon. Häntä varten kirkko on olemassa. Siellä kuulee lohdutuksen sanoja ja on hänelle hyvää terapiaa.

Kiusattu ei ole syyllinen eikä siitä pidä lähteä. On tutkittu, että kiusatuksi voi joutua kuka tahansa, myös hyvän itsetunnon omaava. Kiusaaja haluaa nujertaa jonkun: kenet tahansa. Uhriksi kelpaavat kaikki.

Kiusaaja - oli aikuinen tai lapsi - hakee sellaista kohtaa toisesa ihmisessä, jota on helppoa loukata ja johon pääsee ns. kiinni selän takaisissa puheissa. Se kohta voi olla mikä tahansa toisessa ihmisessä.

Ulkonäkö esimerkiksi on kiusaajalle aina sopiva asia: et ole sitä tai tätä, naisilla vaikkapa laihuus tai lihavuus, vaatteet, asuminen, vanhemmat, puoliso, tutut, jos on lapsia tai jos ei ole lapsia jne. Mitä enemmän kiusaaja tuntee kiusatun taustoja, sitä helpompaa kiusaaminen on millä tahansa asialla.

Kiusaaja keksii juttuja tai saa ihan tavalliset asiat vääristelemällä näyttämään oudoilta. Hän mustaa kiusatun muiden silmissä, tuhoaa sosiaaliset suhteet, vie arvon olla olemassa. Tästä syystä kiusaaja on uhrilleen aluksi hyvinkin mukava: jotta tuntisi hänet paremmin.

Työelämässä tyypillistä on pätevyyden arviointi. Kiusaaja tekee myyräntyötä selän takana aprikoimalla työtovereille/esimiehille, oletkohan oikeasti tarpeeksi pätevä tehtäviisi, kun.... ja kun .... Kun näitä muka kummallisia asioita tarpeeksi kauan syöttää muille, asiat alkavat elää. Huomaatkin, että sinua katsotaan oudosti, jätetään pyytämättä sinne ja tänne, tervehtiminen on nihkeää jne.

Kyllä tällaisilla konsteilla, joihin kiusattu itse ei voi vaikuttaa paljoakaan, saadaan keneltä tahansa itsetunto pois. Sosiaalinen eristäminen on mm. vankilassa käytetty kovin rangaistuskeino.

Jos tässä jotakin pitää ihmetellä, se on mistä kiusaaminen johtuu, mikä panee kiusaajan hakemaan itselleen sijaiskärsijää ja mihin. Kisaajan vammasta on kysymys, ei kiusatun.

Vammaisia tavallaan ovat lähipiirissä myös ne, jotka uskovat kyselemättä kaiken negatiivisen annin, mitä joku toisesta selän takana syöttää. Siis kuka tahansa, joka mielellään kuuntelee ikäviä juoruja ja kertoo niistä mielihyvällä eteenpäin.

Viimeistään siinä vaiheessa juoruajat pitäisi panna tilille sanomisistaan tai olla kuuntelematta heitä. Niin kiusaaja nitistetään. Miksi niin harvalla aikuisellakaan ei ole tarpeeksi selkärankaa sanoa kiusaajalle: mennäänpä selvittämään puheena olevan henkilön kanssa, miten asia oikeasti on !

Vastaus kysymykseesi on ei. Jokainen voi tehdä itsetunnolleen jotakin eli vahvistaa sitä, jos tuntee omaavansa heikkouksia. Kuullostaa oudolta, että muka lapsena saadut kokemukset ovat aina ristinä elämässä ja että sitä pitää muka sietää. Ei tarvitse. Välineitä siihen on, mutta se on eri juttu.

myös 50 palstalla.
Huono itsetunto, joka on saatu kotoa. Ei sen noin tartte mennä. Omasta tahdonvoimasta se on kiinni.

Jokainen voi ja täytyykin itseänsä "pönkittää", ettei tule turpiin.
Mulla ainakin järki toimii tollai, ei ole tullut "turpiin" eikä tule.