En halua pelotella tai viisastella, haluan vain kertoa mitä se yksin asuminen on todellisuudessa.
Olin 17 vuotias opiskeleva nuorukainen, vanhempien kanssa maalla asuva ja tietysti "kaikki tietävä", kuten kaikki siinä iässä.
Noh, sain vihdoin sen oman pikku kämppäni ja laskut sen myötä ja muut kustannukset.
Olin aivan innoissani!!
Meni muutamia kuukausia, kunnes muutto tuli eteen. Minun oli pakko muuttaa asunnon huono kuntoisuuden vuoksi.
Tuleva asuntoni oli kaksio lähellä kauppaa ja aivan mielettömän hieno ja tietysti paljon kalliimpi kuin edellinen.
Vuokra oli puolet kalliimpi, bussilippu maksoi myös, ruuat plus hygienia tuotteet.
Kelalta ei ihmeitä raha summia revennyt.
Hyvä kun vuokran sai maksettua, vaikka täydet tuet sainkin kun täysi-ikäiseksi tulin.
Mietin pääni puhki, kuinka maksan bussilipun, jotta pääsen kouluun, ja jos en koulussa käy - ei kelaltakaan rahaa heru.
Oli kamala nälkä eikä voinu törsätä vaatteisiin ynnä muihin. Kateeksi kävi niitä joilla oli harvase päivä uusia vaatteita ja muita hienouksia.
Ja myös kela alkoi periä minulta rahasummia, kun olivat itse möhlineet. oli kamalat paineet, ja koulukin alkoi mennä penkin alle. Lintsasin usein ja kokeista tuli huonoja numeroita.
Usein iltaisin kuluin jokin aika aina itkemiseen. itkin vain kurjuuttani. Ja kirosin itseäni siitä kun olin halunnut muuttaa omaan kämppään niin usein.
Minua oli kyllä varoitettu suurista kuluista ym ym. Mutta vakuutin pärjääväni.
Kunnes kaunis aamu heräsin ja tapasin elämäni pelastavan prissin.
Nyt voin jatkaa koulujani kunnolla ja ei ole raha huolia, kun kulut ovat puolittuneet.
Olemme asuneet rakkaani kanssa nyt reilut puolitoista vuotta.
Haluan vain sano teille nuorille, että älkää hätäilkö. Kyllä te kerkeätte. asukaa kotonanne niin pitkään kuin mahdollista. Yksin asuvalla opiskelijalla elämä eiole ruusuilla tanssimista. Vaikka pakko myöntää, opettaa se hyvin tulevaisuuden varalle. Mutta vaikean kautta!!
Olin 17 vuotias opiskeleva nuorukainen, vanhempien kanssa maalla asuva ja tietysti "kaikki tietävä", kuten kaikki siinä iässä.
Noh, sain vihdoin sen oman pikku kämppäni ja laskut sen myötä ja muut kustannukset.
Olin aivan innoissani!!
Meni muutamia kuukausia, kunnes muutto tuli eteen. Minun oli pakko muuttaa asunnon huono kuntoisuuden vuoksi.
Tuleva asuntoni oli kaksio lähellä kauppaa ja aivan mielettömän hieno ja tietysti paljon kalliimpi kuin edellinen.
Vuokra oli puolet kalliimpi, bussilippu maksoi myös, ruuat plus hygienia tuotteet.
Kelalta ei ihmeitä raha summia revennyt.
Hyvä kun vuokran sai maksettua, vaikka täydet tuet sainkin kun täysi-ikäiseksi tulin.
Mietin pääni puhki, kuinka maksan bussilipun, jotta pääsen kouluun, ja jos en koulussa käy - ei kelaltakaan rahaa heru.
Oli kamala nälkä eikä voinu törsätä vaatteisiin ynnä muihin. Kateeksi kävi niitä joilla oli harvase päivä uusia vaatteita ja muita hienouksia.
Ja myös kela alkoi periä minulta rahasummia, kun olivat itse möhlineet. oli kamalat paineet, ja koulukin alkoi mennä penkin alle. Lintsasin usein ja kokeista tuli huonoja numeroita.
Usein iltaisin kuluin jokin aika aina itkemiseen. itkin vain kurjuuttani. Ja kirosin itseäni siitä kun olin halunnut muuttaa omaan kämppään niin usein.
Minua oli kyllä varoitettu suurista kuluista ym ym. Mutta vakuutin pärjääväni.
Kunnes kaunis aamu heräsin ja tapasin elämäni pelastavan prissin.
Nyt voin jatkaa koulujani kunnolla ja ei ole raha huolia, kun kulut ovat puolittuneet.
Olemme asuneet rakkaani kanssa nyt reilut puolitoista vuotta.
Haluan vain sano teille nuorille, että älkää hätäilkö. Kyllä te kerkeätte. asukaa kotonanne niin pitkään kuin mahdollista. Yksin asuvalla opiskelijalla elämä eiole ruusuilla tanssimista. Vaikka pakko myöntää, opettaa se hyvin tulevaisuuden varalle. Mutta vaikean kautta!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuollainen nyyhky mutta
loppulausuma ihan asiaa.
Itse asuin opiskeluajat solukämpissä. Muutama kämppis oli hiukan outo, mutta vuokra oli aina alle 200 €. On se nyt kumma, kun pitää olla sauna ja 60 neliötä.
Tänä päivänä asunnot ovat todellakin KALLIITA. Jopa ilman noita Sinun mainitsemiasi saunaa ja 60 neliötä!! Itse pidän kaliina 25 neliöistä asuntoa, jossa vuokra 388€! Tietysti niillä, jotka ovat syntyneet kultalusikka suussa, joiden vanhemmat kustantavat kaiken, on helppo muuttaa sellaiseen lukaaliin.
Asutko jossain Peräperniössä?
Oma kämppäni on Helsingissä, 20,5 neliötä ja vuokra 420 (sis. veden). Kunto on heikko, mutta on tämä siltikin ehdottomasti halvimmasta päästä mitä oman kämpän voi pkseudulta saada.
Niin, ja itse käyn töissä opiskelun ohella tienaten rahat elämiseeni, ihan kuin kokaisen yksinasumaan hinkuvan tulisi tehdäkin. Onhan se nyt herrajumala ensimmäinen vaatimus jos oman itsenäisen elämän haluaa aloittaa, että itse tulisi sitten pärjätäkin.
Muutin myös 17-vuotiaana, ja haluan vain kertoa sinulle, että ei se yksin asuminen todellakaan aina ole yhtä vaikeaa, toisin kuin väität.
Tilini summa on yksinasuessani kasvanut viisinumeroiseksi, sillä en ole ollut laiska ja olettanut että se raha elämiseen tippuisi jostain Kelalta tai sossusta.
Eipä voi kertomuksesi myötä muuta todeta kuin että onneksi en ole sieltä tyhmimmästä päästä (näköjään). Tiedän mitä on säästäminen enkä ole tyhmä tuhlari. Sinunkaltaistesi myöhässäkehittyvien hölmöjen tulusu kyllä asua äiskän ja iskän luona vähintään teinivuosiensa ajan. Yksinasuminen on meille fiksummille ja kehittyneemmille varten.