Kuorsaustakin ikävämpi? Kirkuminen.

Itsehän miehenä luonnollisesti jossainmäärin kuorsaan, mutta pahemmin vain baari-iltojen jälkeen. Tosin jos kuorsaamaan alan, niin kuorsaan sitten myös mahallani/kyljelläni. Homma ei kuitenkaan ole muodostunut varsinaiseksi ongelmaksi koska itse en koskaan nukahda ensimmäisenä, joten se ei alkaessaan häiritse hallituksen syviä unia.

Mutta välillä rassaa, että saatan herätä pahimmillaan useita kertoja viikossa siihen, kun tämä toinen osapuoli kirkuu niin paljon kuin keuhkoista lähtee (on muuten v*ttumainen herätys ja vielä v-mäisempi ääni keskellä hiljaisuutta, kuvitelkaapa). Jokaisena, siis aivan jokaisena yönä tytsy myös jossain vaiheessa kyselee puolipaniikissa että mitä tapahtuu tai on muuten aivan hädissään. Äänensävy on kammottava. Ja verestä tämä välillä höpisee. Tietääkseni hällä ei ole traumoja mistään tms. Mistä voisi johtua? Ideoita? Vastaavia kokemuksia?

Olen kysellyt, sekä päivisin että öin (välittömästi kohtauksen jälkeen) tuosta. Mitä unia näkee jne, mutta selvyyttä ei ole saanut. Entisenä "unien harrastajana" opettaisin mielelläni naiselleni kikat saada ehkä selville tuo unien riivaaja, mutta epäilempä ettei vastapuolella ole kiinnostusta lähteä unennäön tekniikoita opettelemaan.

Ihan mielenkiinnosta vain laitoin ketjun pystyyn, jos jollain olisi vastaavia kokemuksia. Ekoilla kerroilla tuo säikäytti aivan prkleesti, mutta nykyään on oppinut tuntemaan kohtauksen alkamisen merkit ja varautumaan. Ensin tulee, aina samalla äänensävyllä, pari kertaa "Ei" tai "Hyi", joka kovenee toiston aikana. Siinä vaiheessa osaa jo laittaa tyynyn korvaa vasten ettei satu päähän. Joskus taas suoraan unesta siihen heränneenä olen itse huutanut takaisin niin kovaa, että vastapuoli on pompannut kahdessa sekunnissa sängystä toiseen huoneeseen. :)

Joka tapauksessa, ikävää se on tuotakin kuunnella.