Sinun suuruutesi päivinä

Öisin sinusta untä mä näin
kuvitelin merkiseväni sinulle jotakin suurta
jota suurilla sanoilla mitata ei voi

Sain nousta
varpaitteni varaan että ylöttäidyin sinuun
en usko onnistuvani siinäkään

Pelkään olevani sinulle taakka
vaikka en paljoa painakaan
Elämän evääni painoa kantaa
olisin kuin varjo menneiden vuosien
- vierellä sun

Pelkään että en ole arvoisesi
sinun suurutesi
minun mitättömyyteni

Oi, jos joskus löytäisimme toisemme
jos astuisit jalustaltasi
vierelleni
Ja meistä joskus tasavertoisia tulisi

Antaisin sinulle elämäni
saisit rakkauteni

Repeytyköön muurit
tieltämme
yhteiseltä

Kivi kiveltä sortuen
alas
ja minä olen sinun
sinä - minun
sulkien toisemme syleilyyyn
10374
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Jos ei ole samalla viivalla alkuunkaan, kannattaako sitten nähdä vaivaa? Sillä niitäkin ihmisiä on joiden kanssa synkkaa luonnostaan! :) Otin runosi pohdintana tähän aamuun! Niin kuin pvän mietteenä, minkälaisia ihmisiä kohtaa! :) Kiva!

Pirtsakkaa tiistaipvää sinulle! :)

Äänestä
  • vaikka koskaan ei voi olla varma etukäteen jos vaikkapa toinen olis valmis sen muurin murentamaan

    Kiitti murukulta ja "pirtsakkaa" (uusi sana mulle) päivää sullekin!

    Äänestä

Hyvä Lio! Olet hieman muuttanut tyyliäsi
mutta et huononpaan suuntaan :)
Mukavaa päivää sinne :)

Äänestä
  • aikaisemmistani, kirjoitin vaan mitä mieleeni tuli, sain idean yhdestä filmistä missä mies kuuluu yläluokkaan kun taas nainen on kotiapulainen perheessä!

    Kiitokset Runoilijatar ja ihanaa iltaa sinne ja toivotan samalla hyvää itsenäisyyspäivää!

    Äänestä

Nöyrä kaipaava runo
mutta kannattaahan sitä tovoa jos rakkaus
on sen arvoinen
Parempi pieni rakkaus
kuin kylmä kohtaus

hyvää jatkoa satumaailmaan

Äänestä
  • puuttuu vain se prinssi urhea.....

    Kiitos kommentistasi!

    Äänestä

Suomenkielen taito on ollut hieman koetuksella
nyt " ylöttäydyin "
Pitäisi olla " ylettyisin "

Pohdiskeleva runo rakkauden
tasavertaisuudestakin,
mutta aito rakkaus ei mittaa kyllä mielestäni ih-
misen ylemmyyttä tai alemmuutta.
Jos se on aitoa sydämestä tulevaa, niin silloin
ollaan tasavertaisia, mittaamatta mitään.

Mutta, todennäköisesti tämä on syntynyt ensin
paperille, uskon niin. Mielestäni en löytänyt
kuin kaksi kirjoitusvirhettä ensimmäisestä
säkeistöstä " kuvittelin" ja " merkitseväni " pitäisi olla.

Hienosti muuten tässä ajatus etenee, joten annan
tästä kiitettävän, ja unohdan nuo pienen pienet
kirjoitusvirheet :)

Ja - loppu on kauniin tyyni.

Äänestä
  • menisi solmuun kun kirjoittaa ja nuo muut kirjoitusvirheet ovatkin minulle enempi sääntö kuin poikkeus, huomaan ne kyllä jäljestäpäin

    Eihän se pitäisi mitata eikä ehkä teekään, muutakuin vanhoissa filmeissä josta sain idean tähän runoon

    Kiitti Rellu sanoistasi ja kyllä olen kirjoittanut ensin paperille, yritän tehdä niin tästälähtienkin

    Äänestä

kuljit ohi
hipaisit hihaani
tuoksuit kuin sademetsän salaisuus
hymysi varasti sieluni
katseesi oli kujeilevan varkaan

nuolaisin kuivia huuliani
sydän löi oudon raskaana
halusin sinut heti ja siinä
silmänräpäyksen ajan intohimo huusi nimeäsi
LIONA!

sinä jatkoit askareitasi
liikkeesi arvasivat katseeni
sinua seuraavan

näkymätön vuori välillämme on korkea kuin Kilimanjaro

tyhjensin rommilasini kulauksella
latasin piippuni ja sytytin.

ajatukseni katoaa savun selässä.

Kunpa tietäisit Liona, sydämeni on esiliinasi
taskussa.
------------
Tässä siirtomaa runoutta Lionalla terv.siirtomaa herra baskeri :)
hyvää viikon jatkoa sinulle

Äänestä
  • runoutta herra baskerilta, yksi pieni virhe vain sydämesi EI VOI OLLA esiliinani taskussa koska en sellaista omista enkä varmaan käyttäis jos joku sen ostaisi

    Herra baskeri se vain ilmestyy kuin tyhjästä, pysähtyy hetkisen ja häipyy pois, toivotan kuitenkin hyvää itsenäisyyspäivää sinne ulkoavaruuteen missä epäilen baskerin asustelevan

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


lio28 kirjoitti:

Öisin sinusta untä mä näin
kuvitelin merkiseväni sinulle jotakin suurta
jota suurilla sanoilla mitata ei voi

Sain nousta
varpaitteni varaan että ylöttäidyin sinuun
en usko onnistuvani siinäkään

Pelkään olevani sinulle taakka
vaikka en paljoa painakaan
Elämän evääni painoa kantaa
olisin kuin varjo menneiden vuosien
- vierellä sun

Pelkään että en ole arvoisesi
sinun suurutesi
minun mitättömyyteni

Oi, jos joskus löytäisimme toisemme
jos astuisit jalustaltasi
vierelleni
Ja meistä joskus tasavertoisia tulisi

Antaisin sinulle elämäni
saisit rakkauteni

Repeytyköön muurit
tieltämme
yhteiseltä

Kivi kiveltä sortuen
alas
ja minä olen sinun
sinä - minun
sulkien toisemme syleilyyyn

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu