Lämmitin saunan, äitini kylpi kunnolla, heitti löylyä niin, että oli melkein tainnoksissa, pesin hänet, kannoin hänet sisälle, peittelin hänet sänkyyn, ja siitä huolimatta jotkut tuossa moittivat, että minä olen kylmä ja tyhmä, kun en osaa jäädä suremaan menneitä. ?
Ei tarvitse kommenoida. Minä olen tollo ja sillä hyvä. Olen kylmä ja osaa ottamaton. Pitäis vain ryömiä ja kieriskellä surussa ja menetetyissä ihmissuhteissa.
Mutta minä menen aina vain eteen päin niin kauan, kuin minussa henki pihisee.
Ei tarvitse kommenoida. Minä olen tollo ja sillä hyvä. Olen kylmä ja osaa ottamaton. Pitäis vain ryömiä ja kieriskellä surussa ja menetetyissä ihmissuhteissa.
Mutta minä menen aina vain eteen päin niin kauan, kuin minussa henki pihisee.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei kommentoitavaa!!
marttyyriä ilmeisesti esität nyt.
Miks pitää kertoa tuollaisia asioita noin .
Äitisi varmaankin oli tyytyväinen , vaan väkisinkö jouduit tuon tekemään vai mistähän sulla tuo on nyt kiukku muihin ihmisiin lähtösin vai äitiinkö?????
Hyvää viikonloppua sulle pidä tauko ja lomaa että jaksat siellä ,taidat olla uupunut.
Pidä sinä ihmissuhteet kunnossa kaikesta huolimatta.
missä toimit?
Jos et, niin miksi et saa?
Jos saat, niin eikö se vielä riitä?
Vanhuksen hoitamisessa on paljon sellaista, mikä tuntuu raskaaalle. Siinä vierellä pitäisi olla vertaisen tuki, aviopuoliso olisi varmaan sopivin. Lapset rakastavat isoäitiä, jos heitä ei rasittaisi mummon hoitamisella, ei ainakaan teetettäisi vasten tahtoa mitään.
Ennen vanhaan mummo sidottiin potkukelkkaan ja lapsenlapset laskettelivat kelkalla kevätjäille ja he jättivät mummon sinne.
Kirjoitellaan!
Minua harmittaa tämä yhteiskunnan meno. Ei välitetä enään vanhuksista, kuin eläkepäivinä, jos silloinkaan. Ajetaan vanhukset laitoksiin, hoitoloihin, ym. jotta päästään jakamaan omaisuudet ja käyttämään rahat.
Minut kuitenkin äiti jo lapsena opetti, kuinka pestään paita ja housut, silitetään vaatteet ja kuinka siivotaan. Samoiten hän opetti jo lapsena ruuanlaiton, rahankäytön ja kuinka tulee toisesta pitää huolta. Joten kaikki on siltäpuolelta loistavasti.
Kiitosta minä saan äidiltäni ihan sen, mitä kuuluukin. Samoin saan hyvän mielen siitä, kun meillä kuitenkin menee omasta mielenstäni niin hyvin, kuin mennä voikin. Mistään ei ole puutetta. Asiat ovat vieläpän niin hyvin, että ei ole vielä kertaakaan tarvinnut palkata, eikä edes "kerjätä" tuuraajaa, kun olen lähtenyt etelänmatkalle. Aina on löytynyt iloinen auttaja. Äitikin kulki mukana aikaisemmin, mutta ei hän enään jaksa lähteä niille matkoille.
Ihmettelen monasti, että miten meillä voi mennä näin hienosti ja toiset ovat aina yhtämittaa valittamassa.
Tasan ei käy onnen lahjat.
kirjoituksestasi läpi näkyvä omahyväisyys ja muiden ihmisten moralisoiminen näkyy selvästi, mutta voihan se olla aiheellistakin.
Totta puhut mielestäni siinä, että nykyään ei välitetä enää lähimmistäkään niin kuin ennen.
Stressaantuneet ihmiset eivät jaksa välittää enää itsestäänkään, saati muista.
Sitä paitsi yleismaailmallinen kehitys vie yhä syvemmälle eksyksiin kun ei puhuta oikeista arvoista mitään. Eletään vaan yhä enemmässä määrin markkinavoimien sanelemalla tavalla. Mitä yksittäinen ihminen voi tehdä meneillään olevan kehityksen pysäyttämiseksi?
Nykyistä markkinataloudellista kehitystä ei pidä mennä pysäyttämään, vaan pitää jakaa sitä yhteistä pottia tarpeet huomioon ottaen.
Sosialisoinnilla ei pitkälle pötkitä. Se on tullut ilmiselvästi esille Neuvostoliitossa ja monessa muussa kommunistisessa maassa.
Vanhoillisuudellakaan ei ole hyvää tulevaisuutta. Samoin kiihkouskonnollisuudellakaan ei päästä parhaaseen lopputulokseen.
Kyllä se on tämä markkinatalous, joka palkitsee niitä, jotka haluavat rakentaa tätä yhteiskuntaa.
Nyt vain pitäis päästä siitä vastuuntunnottomuudesta eroon. Lasten kasvatus pitäisi saada ensimmäisenä kuntoon. Jos saadaan kasvatettua kunnollisia vastuuntuntoisia lapsia, niin siitähän se koko yhteiskunta nousee.
Mutta nyt voin ainakin todeta, että jossain on menty pieleen, kun nuoristakin iso osa jo toteaa, että eihän töihin kannata mennä, kun kotia saa paremmat avustukset, kuin töissä käymällä!
perustansa ja totuus on konkreettinen.
Sillä haluan sanoa, että kasvupohja välinpitämättömyydelle on ihmisten tekemissä rakenteissa.
Kun itse tulet vanhaksi ja apua tarvitsevaksi, auttavatko lapsesi ja lapsenlapsesi sinua?
Minä mietin jo nyt valmiiksi selviämisen keinoja. Työikäisillä kun on paineita ja heidän ajatuksensa ovat aivan muussa kuin sängyssä makaavan vanhuksen mielenkiinto.
Tämä netti on yksi hyvä ajankulu.