Olin tuolloin reilun parikymmentä. Nuori, nätti ja valmiina kaikkeen. Suoritin lopputyötäni sisustuslinjalla eräässä Pohjois-Karjalan ammatti-instituutissa. Asiakkaani halusi hirsimökkiinsä sisäseiniin entisöinnin, jota olin hiki päässä suunnitellut, tilannut, maksanut, hoitanut. Kauniita, perinteisiä yksityiskohtia projektissani riitti. Yksi näistä oli 500 käsintaottua rautanaulaa, joilla oli tarkoitus luoda jykeviin hirsiin ja suureen oveen keskiaikainen olemus.
Etsin kauan pätevää seppää, kunnes löysin samalta paikkakunnalta nuoren oppisopimuksella opiskelleen pojan, joka lupautui takomaan naulat minulle viikossa. Olin innoissani, löisin useamman kärpäsen yhdellä iskulla: Edulliset naulat, nuoren sepän tukeminen urallaan, erittäin tyytyväinen asiakas, uusia työsuhteita.
Tasan viikon kuluttua tilauksesta ajelin taskukokoisella autollani ympäri kaupunkia, toisessa kädessäni jo jäähtynyt latte ja toisessa kartta, jonka lopulta heitin takapenkille ja suunnistin sepän pajalle omin neuvoin. Ulospäin rakennus ei ollut kummoinen: Vanha, puinen paja, jonka ikkunat olivat ohutta, mustunutta lasia. Suuresta savupiipusta nousi väreily, joka sekoittui välittömästi hyiseen syysilmaan. Hautasin kasvoni syvemmälle villaiseen kaulaliinaani, kylläpä olikin ehtinyt tulla kylmä. Nappasin laskelmamappini mukaan auton takaikkunalta, ja laskeuduin likaisia, puisia portaita alas pajan alakertaan.
Lämpö syöksyi iholleni heti, kun avasin portaiden alapäässä olevan jyhkeän oven. Metallin ja hiilen tuoksu oli ihanan alkeellinen, jokapuolella oli tummaa pölyä. Suunnistin pienen huoneen perimmäiseen nurkkaan, josta kantautui taonnan kumea ääni.
Seppä seisoi selin minuun. Hänellä oli yllään maastonvihreät housut, jotka pussittivat lahkeista kadoten jonkinlaisten turvakenkien varteen. Nahkainen essu oli sidottu kireäksi hänen vyötärönsä ympärille, essun alla oli hihoista kääritty harmaa avarakauluksinen paita. Kaikki vaatteet olivat mustan pölyn ja noen peitossa. Seppä hautasi ohuen, rautaisen tangon jonkinlaisen avonaisen uunin hehkuviin hiiliin. Kun se oli kuuma ja hehkui punaisena, hän kääntyi ja siirsi tangon ja sen hehkuvan pään alasimen päälle ja alkoi takoa sitä. Henkeni salpaantui.
Sepän kädet olivat niin komeat, etten saanut silmiäni irti niistä. Ilmeisesti fyysinen työ oli tehnyt tehtävänsä. Takojan pää oli kaljuksi ajeltu. Sepän kumartuessa alasimensa ylle erotin suuren tatuoinnin ääriviivat hänen rinnastaan, joka kiilteli hiestä. Hän nousi ja pyyhki otsaansa tummuneella kädellään. Muikistelin huuliani, mahtaa olla kuumaa hommaa tuo sepänkin työ. Hän nosti kasvonsa työstään ja huomasi minut. Hänen silmänsä olivat siniset. Ne laajenivat hämmästyksestä lautasen kokoisiksi.
-Ai anteeksi, hän naurahti ja sammutti ilmanpuhaltimen.
-En tässä metelissä kuullut tuloasi.
Hänen äänensä oli aivan yhtä seksikkään käheä, kuin puhelimessakin.
-Ei se mitään, silloinhan se on taottava kun rauta on kuumaa.
Oma nokkeluuteni sai minut joskus hämilleni.
-Tulin tosiaan katsomaan, joko niitä nauloja saisi vietyä...
-Aivan, hän nyökkäsi hymyillen.
-Tuossa ne ovat pahvilaatikossa, tasan 499. Yhtä vailla, hän vinkkasi tekeleeseensä.
Laatikko oli lähes täynnä suuria, mustia nauloja. Poimin yhden käteeni. Naulan piikki oli terävä, kanta oli neliskanttiseksi muotoiltu ja halkaisijaltaan suuri. Naulat sopivat juuri täydellisesti suunnitelmiini.
Seppä, taiteilijanimeltään Ilmarinen, kiinnitti taas huomionsa viimeiseen naulaan. Hän työnsi tangon ja sen päästä lähes katkaistun naulaan tarvittavan pätkän takaisin hiilten sekaan, käynnisti ilmapuhaltimen ja odotti hetken. Katselin mielenkiinnolla, millainen prosessi kannan valmistus mahtaisi olla.
Ilmarisen pakarat olivat työstetyn näköiset nekin, poika luultavasti harjoitteli salilla jaksaakseen työnsä fyysisen osuuden. Mietin, mahtaisiko hän olla hieronnan tarpeessa, reppana, olihan hän sentään tehnyt yksitoikkoisen raskasta työtä vuokseni kokonaisen viikon. Seppä nosti kuumenneen tangon alasimelle paljain käsin. Minun oli pakko avata suuni, joka oli muutenkin tottunut aukeamaan aina väärässä paikassa..
-Ovatko kämmenesikin terästä, kun pystyt käsittelemään noin kuumia kappaleita?, kihersin vähintäänkin häiriintynyt virne naamallani. Hetken ehdin pelätä, ymmärtäisikö seppä huumoriani sittenkään.
-Voi tyttö, hän naurahti, tässä ammatissa - kämmenten iho - muuttuu lähes norsun jalkapohjan paksuiseksi. Ovathan ne aika - karkeat, mutta - hyödylliset, hän kailotti paukkeen seasta kun vain takomiseltaan ehti.
-Käsineet kädessä on hirvittävän epätarkkaa ja ikävää työskennellä, en saa kontaktia työvälineisiini, hän mietti tarkastellessaan valmista naulaa, jonka oli juuri nostanut vesisankosta.
Vai ei hän saa kontaktia työvälineisiinsä... Tiesin kyllä tunteen. Eräs toinen poika oli muinoin kuvannut seksiä kondomin kanssa aivan samalla tavalla. Katselin kun seppä siisti alasimen, kasasi uunin hiilet yhteen kasaan, ja keräili tärkeimmät työvälineet nahkaessunsa taskuihin.
-Maistuisiko kahvi?
Hymyillen nyökkäsin sepälle. Ei minulla ollut aavistustakaan siitä, millaisen lekan taottavaksi olin itseni laskemassa.
~~~~
Etsin kauan pätevää seppää, kunnes löysin samalta paikkakunnalta nuoren oppisopimuksella opiskelleen pojan, joka lupautui takomaan naulat minulle viikossa. Olin innoissani, löisin useamman kärpäsen yhdellä iskulla: Edulliset naulat, nuoren sepän tukeminen urallaan, erittäin tyytyväinen asiakas, uusia työsuhteita.
Tasan viikon kuluttua tilauksesta ajelin taskukokoisella autollani ympäri kaupunkia, toisessa kädessäni jo jäähtynyt latte ja toisessa kartta, jonka lopulta heitin takapenkille ja suunnistin sepän pajalle omin neuvoin. Ulospäin rakennus ei ollut kummoinen: Vanha, puinen paja, jonka ikkunat olivat ohutta, mustunutta lasia. Suuresta savupiipusta nousi väreily, joka sekoittui välittömästi hyiseen syysilmaan. Hautasin kasvoni syvemmälle villaiseen kaulaliinaani, kylläpä olikin ehtinyt tulla kylmä. Nappasin laskelmamappini mukaan auton takaikkunalta, ja laskeuduin likaisia, puisia portaita alas pajan alakertaan.
Lämpö syöksyi iholleni heti, kun avasin portaiden alapäässä olevan jyhkeän oven. Metallin ja hiilen tuoksu oli ihanan alkeellinen, jokapuolella oli tummaa pölyä. Suunnistin pienen huoneen perimmäiseen nurkkaan, josta kantautui taonnan kumea ääni.
Seppä seisoi selin minuun. Hänellä oli yllään maastonvihreät housut, jotka pussittivat lahkeista kadoten jonkinlaisten turvakenkien varteen. Nahkainen essu oli sidottu kireäksi hänen vyötärönsä ympärille, essun alla oli hihoista kääritty harmaa avarakauluksinen paita. Kaikki vaatteet olivat mustan pölyn ja noen peitossa. Seppä hautasi ohuen, rautaisen tangon jonkinlaisen avonaisen uunin hehkuviin hiiliin. Kun se oli kuuma ja hehkui punaisena, hän kääntyi ja siirsi tangon ja sen hehkuvan pään alasimen päälle ja alkoi takoa sitä. Henkeni salpaantui.
Sepän kädet olivat niin komeat, etten saanut silmiäni irti niistä. Ilmeisesti fyysinen työ oli tehnyt tehtävänsä. Takojan pää oli kaljuksi ajeltu. Sepän kumartuessa alasimensa ylle erotin suuren tatuoinnin ääriviivat hänen rinnastaan, joka kiilteli hiestä. Hän nousi ja pyyhki otsaansa tummuneella kädellään. Muikistelin huuliani, mahtaa olla kuumaa hommaa tuo sepänkin työ. Hän nosti kasvonsa työstään ja huomasi minut. Hänen silmänsä olivat siniset. Ne laajenivat hämmästyksestä lautasen kokoisiksi.
-Ai anteeksi, hän naurahti ja sammutti ilmanpuhaltimen.
-En tässä metelissä kuullut tuloasi.
Hänen äänensä oli aivan yhtä seksikkään käheä, kuin puhelimessakin.
-Ei se mitään, silloinhan se on taottava kun rauta on kuumaa.
Oma nokkeluuteni sai minut joskus hämilleni.
-Tulin tosiaan katsomaan, joko niitä nauloja saisi vietyä...
-Aivan, hän nyökkäsi hymyillen.
-Tuossa ne ovat pahvilaatikossa, tasan 499. Yhtä vailla, hän vinkkasi tekeleeseensä.
Laatikko oli lähes täynnä suuria, mustia nauloja. Poimin yhden käteeni. Naulan piikki oli terävä, kanta oli neliskanttiseksi muotoiltu ja halkaisijaltaan suuri. Naulat sopivat juuri täydellisesti suunnitelmiini.
Seppä, taiteilijanimeltään Ilmarinen, kiinnitti taas huomionsa viimeiseen naulaan. Hän työnsi tangon ja sen päästä lähes katkaistun naulaan tarvittavan pätkän takaisin hiilten sekaan, käynnisti ilmapuhaltimen ja odotti hetken. Katselin mielenkiinnolla, millainen prosessi kannan valmistus mahtaisi olla.
Ilmarisen pakarat olivat työstetyn näköiset nekin, poika luultavasti harjoitteli salilla jaksaakseen työnsä fyysisen osuuden. Mietin, mahtaisiko hän olla hieronnan tarpeessa, reppana, olihan hän sentään tehnyt yksitoikkoisen raskasta työtä vuokseni kokonaisen viikon. Seppä nosti kuumenneen tangon alasimelle paljain käsin. Minun oli pakko avata suuni, joka oli muutenkin tottunut aukeamaan aina väärässä paikassa..
-Ovatko kämmenesikin terästä, kun pystyt käsittelemään noin kuumia kappaleita?, kihersin vähintäänkin häiriintynyt virne naamallani. Hetken ehdin pelätä, ymmärtäisikö seppä huumoriani sittenkään.
-Voi tyttö, hän naurahti, tässä ammatissa - kämmenten iho - muuttuu lähes norsun jalkapohjan paksuiseksi. Ovathan ne aika - karkeat, mutta - hyödylliset, hän kailotti paukkeen seasta kun vain takomiseltaan ehti.
-Käsineet kädessä on hirvittävän epätarkkaa ja ikävää työskennellä, en saa kontaktia työvälineisiini, hän mietti tarkastellessaan valmista naulaa, jonka oli juuri nostanut vesisankosta.
Vai ei hän saa kontaktia työvälineisiinsä... Tiesin kyllä tunteen. Eräs toinen poika oli muinoin kuvannut seksiä kondomin kanssa aivan samalla tavalla. Katselin kun seppä siisti alasimen, kasasi uunin hiilet yhteen kasaan, ja keräili tärkeimmät työvälineet nahkaessunsa taskuihin.
-Maistuisiko kahvi?
Hymyillen nyökkäsin sepälle. Ei minulla ollut aavistustakaan siitä, millaisen lekan taottavaksi olin itseni laskemassa.
~~~~
Vastaukset 8
Vanhimmat
Leka esiin :-))
Missä seksi on? :D
Ei oikeassakaan elämässä hypätä sänkyyn tuntemattoman kanssa ilman sattumia, ajatuksia, tunteita.. Lukija pitää alustaa tilanteeseen ja tunnelmaan.
Hyvä alku tarinalle, toivottavasti jaksat kirjoittaa loppuun vaikka suuri osa lukijoista haluaa heti lynkata tarinasi. "Pikkutytöllä" on selvästi tuhmat mielessä tarinan edetessä ja minä ainakin odotan innolla jatkoa.
Kiitos. Kirjoitan kyllä, kunhan vain ehdin.. :) Seksi vie osan kirjoitusajastani (pheh).
Kai viikonloppuna on aikaa jatkaa lupaavaa tekstiä? ;)
Milloin meinasit jatkaa?
..pian. Kaivoin tekeleen esiin pitkästä aikaa, enkä edes muistanut että olen jo alun pistänyt tänne. Etenee hitaasti, mutta varmasti. Kärsivällisyys maan perii. ;)