Mikä on Chatmaailman olemus?
Chatmaailma kiehtoo, sillä se vie ihmisen suoraan toisen ajatuksiin ja elämäntilanteeseen, mutta viekö se todellisuuteen, se onkin toinen asia. Chatmaailmassa olet turvassa niccisi takan ja voit todella olla sellainen kuin oikestikin olet, tai sitten voit kehitellä itsellesi rooleja, huijata toisia -kaikki on mahdollista ;olethan paikassa jossa sinua ei tunnisteta. Ihmisille, joiden käyttäytymiseen yhteisössä kohdistuu voimakkaat rooliodotukset tällainen paikka voi olla todellinen aarreaitta; täällä kukaan ei tiedä sinusta muuta kuin niccisi ja sen mitä toisille kerrot. Kaikki muu, -ulkonäkö, ikä, sivistyneisyys, ammatti, poikkeavuus yleisestä normista, millään ei ole mitään väliä. Ainoastaa se, miten kohtelet tapaamaasi ihmistä, ratkaisee, kuinka sinua Chathuoneissa kohdellaan, ja vielä, joistakin on tullut täälläkin jo aika legendaarisia; heihin kohdistuu jo täälläkin rooliodotuksia?
Chatmaailmassakin voi solmia suhteita, hieman epäillen suhtaudun siihen seikkaan, että ihanko oikeasti ihmiset iskevät täältä itselleen seuraa? Jos lehtiin on uskominen, niin niin todella saattaa olla, ja ehkä joku suhteita kokenut voi valaista minua siitä, onko todella niin? Toisaalta uskon siihen, että jokainen ihminen löytää elämässään sen, mitä etsii, ja niin luultavasti suhteita etsivät löytävät täältäkin sen, mitä etsivät.
Chatin hienoja puolia on monia : keskustelu on verbaalisesti hyvin virikkeellistä ja virkistävää, monet Chattaajat ovat todella mukavia ja hauskoja persoonallisuuksia, ja joidenkin kanssa saattaa jopa uppoutua filosofisiin keskusteluihin maailmankaikkeuden olemuksesta tai vaikka sitten uskonnosta, ja jos joku kohtelee sinua inhottavasti, voithan aina rastia hänet pois keskustelustasi...Olet siis turvassa.
Aina asia mitä kritisoisin Chathuoneissa on se, että ne ovat liian mielikuvituksettomasti ylläpidettyjä. Miksi ihmeessä huoneita ei voi olla useammasta elämänpiiristä? Kirkko Cafe on pirteä poikkeus, mutta luulisi nyt ihmisiä kiinnostavan muukin kuin Sex Baarissa notkuminen. Missä taidekeskustelut, politiikka, äitien tai isien rupattelupaikka...? Suurin osa tänne tulevista ihmisistä nauttii keskustelusta toisten kanssa, eikä ole edes hakemassa itselleen sen kummempaa seuraa, tietysti voin olla väärässäkin tässä väitteessä.
Mikä sitten on chatmaailman kirous ja onko sitä? Sen voi jokainen tänne eksynyt kertoa. Täältä on nimittäin tuhottoman vaikea päästä irti, sillä tämäkin on ihmisyhteisönä kiinnostava, ja hyvin kiehtova. Kuten sanottua, virtuaalitodellisuus on kaunis, mutta se on liian kaunis. Sen vuoksi Chatissa voisi viettää kevyesti tuntikausia, onhan se kuin täyttynyt unelma vapaudesta ja riippumattomuudesta, voit jättää roolisi painaessasi tietokoneen näppäimiä, ja saat tukea ihmisiltä ongelmiisi...Chatissa riittää hoivaa ja rakkautta. Siinä on vain yksi huono puoli; se on vain harhaa niin kauan, kuin se ei yllä arkimaailmaasi, mutta arkimaailmassasi voit kuitenkin elää jo Chatissa, tai muistella Chatissa olleita juttuja. Chat erottaa sinut arjesta liiankin hyvin.
Kiittäen
Myri
Chatmaailma kiehtoo, sillä se vie ihmisen suoraan toisen ajatuksiin ja elämäntilanteeseen, mutta viekö se todellisuuteen, se onkin toinen asia. Chatmaailmassa olet turvassa niccisi takan ja voit todella olla sellainen kuin oikestikin olet, tai sitten voit kehitellä itsellesi rooleja, huijata toisia -kaikki on mahdollista ;olethan paikassa jossa sinua ei tunnisteta. Ihmisille, joiden käyttäytymiseen yhteisössä kohdistuu voimakkaat rooliodotukset tällainen paikka voi olla todellinen aarreaitta; täällä kukaan ei tiedä sinusta muuta kuin niccisi ja sen mitä toisille kerrot. Kaikki muu, -ulkonäkö, ikä, sivistyneisyys, ammatti, poikkeavuus yleisestä normista, millään ei ole mitään väliä. Ainoastaa se, miten kohtelet tapaamaasi ihmistä, ratkaisee, kuinka sinua Chathuoneissa kohdellaan, ja vielä, joistakin on tullut täälläkin jo aika legendaarisia; heihin kohdistuu jo täälläkin rooliodotuksia?
Chatmaailmassakin voi solmia suhteita, hieman epäillen suhtaudun siihen seikkaan, että ihanko oikeasti ihmiset iskevät täältä itselleen seuraa? Jos lehtiin on uskominen, niin niin todella saattaa olla, ja ehkä joku suhteita kokenut voi valaista minua siitä, onko todella niin? Toisaalta uskon siihen, että jokainen ihminen löytää elämässään sen, mitä etsii, ja niin luultavasti suhteita etsivät löytävät täältäkin sen, mitä etsivät.
Chatin hienoja puolia on monia : keskustelu on verbaalisesti hyvin virikkeellistä ja virkistävää, monet Chattaajat ovat todella mukavia ja hauskoja persoonallisuuksia, ja joidenkin kanssa saattaa jopa uppoutua filosofisiin keskusteluihin maailmankaikkeuden olemuksesta tai vaikka sitten uskonnosta, ja jos joku kohtelee sinua inhottavasti, voithan aina rastia hänet pois keskustelustasi...Olet siis turvassa.
Aina asia mitä kritisoisin Chathuoneissa on se, että ne ovat liian mielikuvituksettomasti ylläpidettyjä. Miksi ihmeessä huoneita ei voi olla useammasta elämänpiiristä? Kirkko Cafe on pirteä poikkeus, mutta luulisi nyt ihmisiä kiinnostavan muukin kuin Sex Baarissa notkuminen. Missä taidekeskustelut, politiikka, äitien tai isien rupattelupaikka...? Suurin osa tänne tulevista ihmisistä nauttii keskustelusta toisten kanssa, eikä ole edes hakemassa itselleen sen kummempaa seuraa, tietysti voin olla väärässäkin tässä väitteessä.
Mikä sitten on chatmaailman kirous ja onko sitä? Sen voi jokainen tänne eksynyt kertoa. Täältä on nimittäin tuhottoman vaikea päästä irti, sillä tämäkin on ihmisyhteisönä kiinnostava, ja hyvin kiehtova. Kuten sanottua, virtuaalitodellisuus on kaunis, mutta se on liian kaunis. Sen vuoksi Chatissa voisi viettää kevyesti tuntikausia, onhan se kuin täyttynyt unelma vapaudesta ja riippumattomuudesta, voit jättää roolisi painaessasi tietokoneen näppäimiä, ja saat tukea ihmisiltä ongelmiisi...Chatissa riittää hoivaa ja rakkautta. Siinä on vain yksi huono puoli; se on vain harhaa niin kauan, kuin se ei yllä arkimaailmaasi, mutta arkimaailmassasi voit kuitenkin elää jo Chatissa, tai muistella Chatissa olleita juttuja. Chat erottaa sinut arjesta liiankin hyvin.
Kiittäen
Myri
Vastaukset 13
Vanhimmat
....kirjoitit sen mitä minä olen ajatellut.
Upea juttu....hyvää kevään alkua sinulle..;)
Kiitos kirjoituksestasi - olet selvästikin pohtinut paljon chatin syvintä olemusta.
Eräs asia minua kuitenkin jaksaa kummastuttaa, nimittäin millä perusteella chattaily luetaan "virtuaaliseksi"? Itse ymmärrän virtuaalisen epätodellisena.. kuviteltuna.
Chat olemme me - ihmiset. On totta, että siellä voi esiintyä anonyymina. On myös totta, että siellä voi sepittää eri elämäntarinan vaikka joka kerta. Mutta se ei kuitenkaan ole virtuaalitodellisuutta tai virtuaalivalhetta. Se on totuutta ja valhetta - sitä samaa, jota kohtaamme ns. live-elämässämmekin.
Olen enemmän kuin kerran chatissa kuullut sanottavan, että "sinä et voi arvioida/arvostella minua, koska et tunne minua livenä..oikeasti olen semmoinen ja tämmöinen (yleensä ihan erilainen kuin chatissa antaa ymmärtää?)."
Joka kerta olen sellaisessa tilanteessa todennut, että minä arvioin ihmisen chatissa ihan samoilla argumenteilla kuin live-elämässäkin. Ja jos joku ei miellytä, en jää pohtimaan, millainen hän on "oikeasti".. Haloo! Oikeasti???
JOS tämä olisi virtuaalitodellisuutta, meidän sijaamme chatissa juttelisivat virtuaalihahmot. Hahmot, joille joku muu on luonut sielun - tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua.
Tässä chat-maailmassa on kuitenkin pääosassa ihminen, sinä ja minä. Miksi me kohtelisimme toisiamme siellä eri tavalla kuin muutoinkaan kohtelemme?
Joillekin chat lienee pakenemista arjesta. Minulle se on osa sitä arkea. Ei suurin osa - mutta osa kuitenkin. Virtuaalitodellisuudeksi en sitä kuitenkaan suostu kutsumaan.
Chattailyterveisin
*Kirsikka*
AA #1
(Anonyymit Addiktit ;-)
Joo,oot oikiassa,jotku luulee sättii peliksi;hihi.Pikkasen on hameenhelmat ja sarkahousut jääneet joillaki väärään asentoon,kyl tääl ihmiset keskenään elvistelee ja väinämöilee,pohjanakasta puhumattakaa,ottakaa nyt soppakauha kätteen ja ajatelkaa,ei tää niin vakavaa oo,että pitäis toisii neuvoo,miten täällä kukin on ja tekeee,,haistakaa manjalan havukka-banaani semmoset:))).
Eräässä chatti-maailmassa minulla oli hahmomökki, hahmokoira ja hahmovauva. Ne varmaan pärjäilevät, vaikka portti sinne katosi.
se mikä on virtuaalista, on vain harhaa.
"kaunista harhaa -tosin :)"
Toisaalta voi miettiä, onko myös elämä muutenkin osittain harhaa ? -etsiä lopullista elämäntotuutta, missä kulkee harhan ja todellisuuden raja? Kokemusten subjektiivisuus tuo mukanaan aina tietynlaisen harhan. Talot, koirat ja´vauvat ovat arkitodellisuudessa , ainakin ne voi aistia viidellä aistilla, ja vaikka arjessa ihmiset ovat huomattavasti hankalampia kohdata, he ovat kuitenkin kaikkine ominaisuuksineen edessämme, heti kohdattavissa, jos vain heidät jaksamme/uskallamme huomata?
Kirjoitin virtuaalitodellisuudesta, koska ihmisen ollessa Chatissa on hän tavallan kahdessa maailmassa yhtäaikaa läsnä. Ensinnäkin hän on konkreettisesti tietokoneensa ääressä, paikassa jossa konetta käyttää, mutta ajatuksissaan, siis ulkopuolisen tarkkailijan silmin uppoutunut kirjoittamaan tietokoneella...ainakin osittain (jokuhan saattaa pystyä tekemään kirjoittaessaan vaikka mitä :)). Hän on siis fyysisesti läsnä mutta "henkisesti" poissa, hän elää tavallaan kahden tason elämää; arkitodellisuutta ja virtuaalitodellisuutta. Sinä olet ilmeisesti voinut omassa elämässäsi yhdistää nämä kaksi asiaa hyvin, ja saat molempien "todellisuuksien " kautta mielihyvää ja onnellisuutta elämääsi. Hyvä niin :). Kumpi ihmiskuva sitten on oikeampi, Chatin vaiko sen, missä olemme tiassa, ajassa ja paikassa läsnä? Molemmat ovat oikeita, mutta kuinka saisimme kohdattua ihmiset samalla rakkaudella ja huolenpidolla arjessa? Ehkä se ei olekaan ongelma muille kuin minulle? Ainoa asia, mitä minä pelkään on se, että arjessa olevat ihmiset jäävät vaille sitä huolenpitoa, rakkautta ja hoivaa joka heille kuuluisi, - he ovat niin raadollisina, oikukkaina ja kokonaisina vierellämme. Jos elämme ajatukset poissaolevina heidän keskuudessaan, eivät he saa sitä rakkautta ja hoivaa, joka heille kuuluisi. Siis kenelle annat itsestäsi "parhaat palat", minne energiasi kohdistuu? Missä ovat ajatuksesi ja kenelle ne uhraat. Siitä mielestäni on kysymys, kun puhutaan kahdesta maailmasta, virtuaalisesta ja tästä vanhasta. En tiedä osasinko kiteyttää ajatuksiani ollenkaan oikein sanoin, mutta tämä onkin subjektiivinen puheenvuoro ja siksi osittain harhaa :).
Onko kuudetta aistia, siltä joskus tuntuu, tosin haarvoin, ehkä pari kertaa minun sätti-urani aikana. Ajatus jättää näppäimet ja näytön ja kulkee jotakin muuta reittiä.
Kysyit livetapaamisista. Olen tavannut erään sätti-ystäväni. Ensinäkemällä pelästyin, ehkä sitä, että hän oli oikea ihminen, mutta ei kestänyt kauan, että huomasin hänen olevan sama sätissä ja livenä. Voimme puhua toisillemme yhtä avoimesti kuin sätissä.
Mutta sättimaailmassa on kuin livetodellisuudessakin, kaikkia ei jaksa lämmittää ( ystävyytensä lämmöllä ) Silloin ei ole kyse viisaudesta tai kauneudesta vaan elämänarvoista.
Olisin hankkinut lampaita virtuaalitodellisuuteen, mutta hän ei pitänyt niiden hajusta. :)
Vain harvoihin ihmisiin löytää henkisen yhteyden tavallisessa elämässä, ja samoin käy myös Chatissa, yksi yhtäläisyys lisää...Pääasia varmaan on, että jostain löytää sellaisen ihmisen, jolle voi olla avoin ja johon luottaa, ja ehkä se sitten on se "kuudes aisti" joka ihmistä näissä asioissa johdattaa?
Ehkä se onkin niin, että
Ystävät on tehty samasta sielusta, siksi puhutaan "sielunkumppaneista" :).
Lopetan tämän loputtoman päättymättömän pohdintani aiheesta chatmaailma, ja siirryn lopullisesti ja järkähtämättömällä luonteenlujuudella ? tavalliseen maailmaan. Pyydän anteeksi kaikilta, joita olen loputtomilla huolillani rasittanut ja kiitän niitä kaikkia, jotka jaksoivat kanssani täällä jutella. Aika täällä oli antoisaa ja erityisesti opettavaista, mutta ehdottomasti hirvittävän hauskaa , kiitos siitä kaikille niille ihmisille, jotka täällä kohtasin.
*RIP*
Myri
ja lukuisa joukko muita tutkimusmatkailijoita.
Toivon, ettei sulta löytyis sellaista luonteenlujuutta. Herää vielä henkiin, en ehtinyt tavata sua! Tuskin tapaan sua "oikeassa maailmassa"
Eihän sitä koskaan tiedä
jos olen jo rinnallasi
istun sinua vastapäätä
katson silmiisi
ja hymyilen
ehkä et vain huomaa.
missähän chatmaailmassa sä oikein olet seikkaillut? täällä suomichatissä nääs puhutaan vaan pelkkää paskaa.
jokainen löytää sitä mitä etsii...myös täällä?
tai jos se menee niin että
"sitä saa mitä tilaa"
Olen ollut chatissä - vain hetkittäin. Monesti on joku asia jäänyt pyörimään mieleen - jos hyvin käy saan sen pois mielestä - hetkeksi.
Vaikken - aina edes viittaa koko ongelmaan.
Yöllä ei juuri ystäville voi soittaa saati sitten purkaa koko sydäntään.
Virtuaalia? Kuvitellaan....
Minun eräs hyvin syvä ihmissuhde on alkanut - miltei noilla sanoilla. Tosin lähetin kännykkä tekstiviestin väärään numeroon.
Tommi Lähteisen laulusta:
"Tuhkasta tuulee
hiilestä timatin.
Ajatuksissani -
seuraan sinua "
Virtuaaliin --- virtuaaliin
onko rakkaus totta vai onko se virtuaalii?
Ja niin ne elämän suuremmat
rakkaudet löytyvät.
Harteillani lepäävät
kaikki nää tuhat vuotta -
silti eläisin toisen mokoman.
Vain se väärän numeron tähden.
Vai mitä Gabriwell
Rakkaudella She
ONKO se vain virtuaalii..