vaikee olla selvinpäin puhelias

päivittäiset kuulumiset mutta nehän on itsestäänselvyys, mitä maailmalla tapahtuu, urheilu jos se kumpaakaan kiinnostaa.

Olen ollut vastaavissa tilanteissa ja silloin todellinen syy on ollut siinä, ettei sen toisen kanssa ole kemiat oikein kohdanneet, ei ole ollut rentoa ilmapiiriä ja kaikki on muuten vaan ollut vaikeaa :)

Olen itse luonteeltani pulisija ja jaksaisin paasata kaikesta, mielellään useampaan kertaan, mutta jos juttu ei jonkun kanssa luista, ei sitä voi pakottaakaan. Jos yhteisiä intressejä ei ole, niitä on vaikea mistään väkisin repiäkään.

Nykyisen mieheni (vai poikako sekin on?) kanssa ei ole ikinä ollut keskusteluongelmaa. Ei aiheen tarvitse ole mitenkään vakava tai johtaa mihinkään yhteisymmäryykseen tai filosofiseen päätelmään, kunhan pölötetään silloin, kun toinen on kuulomatkalla tai sen takana. Se on enemmän sitä yhdessä oloa ja toisen seurasta nauttimista. Seuran ilohan katoaa heti, kun pitää tehdä jotain väkisin, vaikka se olisi jotain niinkin yksinkertaista kuin puhuminen.

Ehdotan, että keskustelette vähemmän, käykää ulkona, leffassa, seikkailkaa, tehkää yhteisiä kokemuksia. Käykää kavereiden kanssa jossain! Se vapauttaa paljon, kun ei aina tarvitse olla kaksin (vaikka se toinen olisi kuinka kiva ja ihana) ja pääsee puhumaan ryhmässä, kuuntelemaan muiden juttuja niin, että se poikaystävä on siinä lähellä.

Humalaan en usko, se on se tila, jossa respecti yleensä putoaa ja katu-uskottavuus romahtaa nollaan. Enkä oikeasti usko, että ne keskustelut edes ovat kovin hedelmällisiä, ainakaan mitä voin tukeutua omiin kokemuksiini (paitsi silloin, kun joltain lipsahtaa jotain ja sille voi nauraa pitkään). Jos humala on ainoa keino pitää keskustelua yllä, tämä ei ole suhde, jossa sun kannattaa enempää viipyä.