Provo

minä taas olen ollut siinä uskossa, että lesbot oikein erityisesti ovat parisuhdehakuisia. Useinhan lesbosuhteiden sanotaan olevan erityisen kiinteitä, ts. halutaan suorastaan sulautua kiinni toisiinsa.

Ja kyllähän lesbotkin yleensä kasvatetaan heteroiksi ja heteroarvojen mukaan, vaikka lopputulos jotain muuta olisikin.

En nyt jaksanut tämän kummemmin provosoitua. Stereotypisistä bissejen parisuhdekuvioista sitä vasta provoja voisi kehitellä, siis jos haluaisi ;)

Lesbosuhteet eivät eroa millään muotoa heterosuhteista. Samat säätämiset , pettämiset, tuuliviireilyt, kolmiodraamat ja toisaalta sitoutumiset, seurustelut, naimisiin menot,perheen perustamiset kuin heteroillakin.

Siinä se pyhässä yksinkertaisuudessaan. :)

Outo juttu, jos setassa pidetään jotenkin oikeana sitä, ettei lesbosuhteissa pysyviä parisuhteita muodostettaisi. Vai onko se jokin toteamus jostakin vallitsevasta tilanteesta? Missähän siellä asiasta puhutaan, olisi hyvä nähdä asiayhteys? Luulisi, että sielläkin tiedostettaisiin pysyvien ihmissuhteiden merkitys ja sitä pidettäisiin tavoiteltavana tilana. Kiintymyssuhteiden muodostaminen kun on meille ihmisille tyypillistä ja ne syntyvät pitkissä suhteissa.

"Tuuliviireily" on kyllä ihan normaalia siinä mielessä, että ei sitä ainakaan ensimmäisen vastaan tulevan seurustelukumppanin kanssa tarvitse ikuista liittoa alkaa miettimään. On siis normaalia, että seurustellaan ja erotaankin, varsinkin kun nuoria ollaan. Ikuista eroamista harva meistä ehkä tavoittelee?

Suhteen poikki meneminen koetaan yleensä epäonnistumisena ja sitä joutuu työstämään mielessään - mutta sehän kasvattaa samalla. Niin lesboissa, bi-ihmisissä kuin heteroissakin on ihmisiä, joille parisuhteen muodostaminen ei ole helppo juttu syystä tai toisesta. Vaikka itse olisikin valmis pysymään suhteessa, toinen ei siihen ehkä ole valmis.

Kun kysyt, mihin voi enää uskoa, niin sanoisinpa, että usko ihmiseen ja siihen, että sinä uskot kykeneväsi parisuhteeseen, niin on niitä muitakin vastaavanlaisia olemassa :). Kun olet lisäksi pysyvyyden eteen valmis tekemään töitä, niin lähtökohta onnistumiselle on hyvä. Oman pesän rakentaminen muodossa tai toisessa on ihmiselle ominaista. Vai?

Siinä mielessä lesbo- ja homosuhteet ovat heterosuhteita hauraampia, että yhteiskunnan parisuhdetukipalvelut (perheneuvonta, pariterapia) ja hyväksyntä yleensä on suunnattu pääasiassa heteroille. Tai vaikka niitä ei olisi suunnatukaan yksinomaan heteroille, homoilla ja lesboilla on syrjinnän pelossa korkeampi kynnys hakeutua parisuhdeterapiaan kuin heteropareilla.

Myös yhteiskuntarakenne itsessään tukee enemmän heteropareja. Kärjistäen sanoen, siinä missä heterovanhempia pitää lapset yhdessä vaikka menisi huonostikin ja yhteiskunta pyrkii eri palveluin tukemaan heitä, lesbo- ja homopareilla ei välttämättä samaa ankkuria ole eikä samoja palveluja. Heteroiden on muutenkin helpompi puhua parisuhteestaan ja perheestään (myös niistä ongelmista) esimerkiksi työpaikan kahvipöydässä (ja saada vertaistukea siinä samalla), siinä missä suurin osa homoista ja lesboista salailee omaa parisuhdettaan tai perhettään paljastumisen pelossa. Salailu taas lisää painetta parisuhteeseen, mistä mahdollinen ongelmaoravanpyörä saa lisää vettä myllyynsä.

Eli siis kyllä, homo- ja lesboparisuhteet ovat ikävä kyllä hauraampia särkymään kuin heteroparisuhteet. Kyse ei niinkään ole siitä, etteikö ihmisillä olisi halua sitoutua, vaan siitä, että "julkinen" sitoutuminen toiseen voi edelleen olla kova paikka lesbolle/homolle. Paine ei siis niinkään tule parisuhteesta itsestään, vaan edelleenkin parisuhteen ulkopuolelta, vaikka ilmapiiri onkin huomattavasti suvaitsevampi kuin esim. 10 vuotta sitten.