Kumpi tuli ensin, ammatti

nostan sinulle hattua. Oikein todella.

Lapsille tapahtuu kurjia asioita enkä puhu nyt kotioloista. Lapseni kotiutettiin laitoksessa pahoinpideltynä ja saa hoitoa siellä saamiinsa traumoihin.

Päivähoidossa ollessaan lapseni traumat aiemmin tapahtuneista nousivat yht'äkkiä uudestaan voimakkaasti pintaan -05 ja päiväkodin kirjauksista selvisi lapseni kertoneen myös siellä laitosajoista ja sen aikana tapahtuneista asioista. Samoista kirjauksista kävi ilmi myös, kuinka pikkulasten puolella työskentelevä hoitajatäti oli käynyt istumaan tuolloin hennon ja heiveröisen 5-vuotiaani päälle niin, ettei tämä saanut henkeä. Lapsi ei tarvitse minkäänlaista rauhoittelu -tai kiinnipitohoitoa, "päälläistumishoidoista" puhumattakaan. Monet eri tapahtumat ko. päiväkodissa olivat siis nostaneet pintaan hoitajien itsensä toimesta vanhoja traumoja, vaikka heillä oli lausuntoa ym. naamansa edessä siitä, mitä lapsi oli joutunut kokemaan!
Mm. päällä istuminen hoitotädin toimesta oli palauttanut lapsen mieleen laitoksen ja siellä olleen miespuolisen hoitajan sekä tämän harrastaman lapsen päällä makaamisen. Muusta siellä tapahtuneista en kirjoita, olen ne toisaalla esiin ottanut.

Kerrottakoon, että lisäkseni tuosta päivähoitopaikasta otti kaksi muutakin perhettä lapsensa pois, sillä lasten oma hoitotäti käytti rajuja otteita lapsia kohtaan.

No, lapsi on ollut kotona useita vuosia ja olen joutunut tappelemaan hänen edestään, jotta saisi laitoksessa aiheutettuihin traumoihinsa hoitoa. "Tappelu" kannatti, nyt hän on aloittanut 1. luokan erityisryhmässä ja käy psykoterapiassa.

Oksettavinta on, että tuollaisiin tilanteisiin ja vielä pahempiin seurauksiin saatetaan päätyä seuraavasti:

Perheet hakevat kerta toisensa jälkeen sitä peruslaissakin taattua viimeistä tukimuotoa ruoan saamiseksi.
Hakemuksiin jätetään vastaamatta.

Monilla on ollut edessään tällaisten tietojärjestelmän syyksi laitettujen ongelmien vuoksi ainoana vaihtoehtona jättää vuokransa joko osin tai kokonaan maksamatta saadakseen perheensä ruokittua...

Tämä tarkoittaa "rästien" syntymistä.
Perheille saatetaan ehdottaa niiden maksamisen mahdollisuuden vuoksi kääntymistä lastensuojelun puoleen.
On myös tapauksia, joissa uhataan asunnon menettämisellä, ellei asiakkaaksi aiottu suostu allekirjoittamaan lastensuojeluun siirtymistä.
Kyse on siis puhtaasti kiristämisestä.

Lastensuojelu toimii myös aivan samalla tavalla, ennaltaehkäisevää tukea haettaessa niihin jätetäänkin vastaamatta kokonaan.
Tietyn ajan kuluttua asiakkaille ilmoitetaan, kuinka he voisivatkin ottaa yhteyttä aikuissosiaalityön puolelle lastensuojelun vastaamattomien hakemusten seurauksista, jossa ei lastensuojelun välinpitämättömyyttä huomioida lainkaan vaan yllätys yllätys, lähdetään "puhtaalta pöydältä".

Näin saadaan siis asiakkaat vastuutettua sosiaaliviranomaisten omista laiminlyönnistä syöttämällä omat tekemättä jättämisensä toisen tahon ratkaistavaksi....

Espoossa tuli viime vuoden puolella käyttöön menetelmä, jossa yksi ja sama perhe työllistääkin nyt kahta eri sosiaalitoimea.
Aikuiset hakevat itselleen lakisääteisiä tukia siis aikuissosiaalityön puolelta ja lapsille lastensuojelusta, jonka piiriin aikuissosiaalityö on ahkerasti perheitä kehoittamassa.
Lastensuojelussa taas tunnutaan unohdettavan vanhemmat....
Käytännössä on todistettu myös se, kuinka esim. lastensuojelu siirtää sinne tehtyjä hakemuksia aikuissosiaalityön puolelle, joka puolestaan siirtää niitä takaisin lastensuojeluun ja toisin päin.
Kumpikin taho katsoo toisen tahon olevan sen, joka päätöksiä asioissa tekee ja jäävät kokonaan tekemättä.

Perheitä ei siis ajatella eikä katsota kokonaisuutena lainkaan vaan ne on jaettu lapsiin ja aikuisiin aivan kuin eivät samassa taloudessa asuisikaan!

Tämä on seurausta Espoon oikeusasiamies Pauniolle ilmoittamistaan parannuksista asiakkaiden hakemusten käsittelyjen nopeuttamiseksi.
Pauniolle on ilmoitettu kuinka asiat ovat hoidossa lisäämällä sosiaalityöntekijöiden määrää...

Onneksi lapseni ja itseni kuukausittaiset tulot eivät ole riippuvaisia sosiaalitoimesta kuten monella niillä, jotka joutuvat leipänsä puuttuessa itkemään.
Sekin on joskus koettu ja kovalla tavalla.
Eikä kokemus ole ainoa laatuaan.

IltaSanomissa oli viime vuoden puolella tehty juttu espoolaisesta sairaanhoitajasta, joka oli jäänyt pitkälle sairaslomalle.
Hän odotti mm. Kelasta vastausta asioihinsa liittyen 7kk eikä sosiaalitoimi tukenut tuota yksinhuoltajaäitiä millään lailla vaikka hänellä ei ollut tuloja tuolta ajalta lainkaan lapsilisiä ja elatustukea lukuunottamatta. Lapsia taisi olla neljä.
Niin että ei se ammattiakaan katso, kun pulaan joutuu ja vielä vähemmin sitä, annetaanko apua.

palsta jossa asioita on puitu, kuten erään nimimerkin esiintymisestä tekstissä ilmenee, on ehkä hieman asiallisempi kuin mitä täältä on silmiin osunut.

mutta niin vaikealukuisesti kirjoitettu, että epäilen sinun sairastavan pakkotoimintaista häiriötä?
Siihen auttaa lääkkeet, ei psykoterapia. Luultavasti takerrut kaikkiin ihmisten sanomisiin ja jauhat ja mietit niitä tuntikausia, rasittaen niillä muitakin ihmisiä. Kaikkoaako ystävät rinnaltasi? En ihmettele?

Ota lääkitys käyttöön ja jatka lasten oikeuksien puolustamista. Tee se kuitenkin suorasanaisesti, että kaikki jaksavat lukea juttujasi.

Nythän se oli puuroutunutta soppaa, mikä on tyypillistä pakkohäiriöiselle.
Opettele kirjoittamista paljon.