suomeessa

Ja myös työrintamalla taisteleville inkeriläissirtolaisille!

mutta heimopataljoona 200:n joukossa tais olla aika paljon karkureita. Ei tainnu olla kovin luotettava yksikkö. Tais olla lähinnä sivummalla tositoimista.

muistella kirjoitti:

mutta heimopataljoona 200:n joukossa tais olla aika paljon karkureita. Ei tainnu olla kovin luotettava yksikkö. Tais olla lähinnä sivummalla tositoimista.

Heimopataljoonia oli kaksi: Erikoispataljoona ERP6 ja Heimopataljoona 3 eli HP3. Niiden koostumus oli erilainen. HeimoP3:ssa oli Puna-armeijan sotavangeista kerättyjä (inkerin)suomalaisia, karjalaisia ja muita "samanheimoisia". Miehet olivat jääneet suomalaisten vangeiksi ja heitä pyydettiin liittymään Suomen armeijaan mm. kielitaitonsa takia. Useimmat olivat pitkäänkin vankina ennen armeijaan liittymistä.

ERP6 koostui puolestaan enimmäkseen Viron kautta Suomeen siirtyneistä vapaaehtoisista. Eturintamalle ERP6 joutui jatkosodan loppurähinöissä.

Ratkaisevaa merkitystä inkeriläisillä heimosotilailla ei luonnollisestikaan ole ollut sodan ratkaisun kannalta, mutta parhaansa he varmaan tekivät.

Yhtenä motiivina Suomen armeijaan liitymiselle oli lupaus Suomen kansalaisuuden saamisesta sodan jälkeen. Tästä ei ole kuitenkaan jäänyt kirjallista jälkeä. Jos toisaalta on tarjolla mahdollisuus jäädä etniseen kotimaahan sen kansalaisena ja toisessa vaakakupissa sotavangin epävarma tulevaisuus, niin moni valitsi edellisen. HeimoP3:een valittavien mieseten luotettavuus oli ainakin yritetty seuloa.

Suomen kannalta asia oli kiusallinen, koska sotavankien värvääminen omaan armeijaan oli kansainvälisten sopimusten valossa vähintäänkin kyseenalaista.

Jos nyt luotettavuutta mitataan, niin epäluotettavuutta oli myös Suomen sotaherrojen puheissa.

Neuvostoliittoon palautetetut saivat maksaa kovan hinnan Suomen armeijassa vierailustaan. Rangaistukseksi ei riittänyt heille määrätyt 10 tai sitäkin pidempi vankileirituomio. Vapautumisen jälkeen alkoi vaikenemisen ja häpeän aika. Moni ei uskaltanut syrjimisen pelosta kertoa asiasta edes puolisolleen ja lapsilleen.

Inkerinkulttuuri kirjoitti:

Heimopataljoonia oli kaksi: Erikoispataljoona ERP6 ja Heimopataljoona 3 eli HP3. Niiden koostumus oli erilainen. HeimoP3:ssa oli Puna-armeijan sotavangeista kerättyjä (inkerin)suomalaisia, karjalaisia ja muita "samanheimoisia". Miehet olivat jääneet suomalaisten vangeiksi ja heitä pyydettiin liittymään Suomen armeijaan mm. kielitaitonsa takia. Useimmat olivat pitkäänkin vankina ennen armeijaan liittymistä.

ERP6 koostui puolestaan enimmäkseen Viron kautta Suomeen siirtyneistä vapaaehtoisista. Eturintamalle ERP6 joutui jatkosodan loppurähinöissä.

Ratkaisevaa merkitystä inkeriläisillä heimosotilailla ei luonnollisestikaan ole ollut sodan ratkaisun kannalta, mutta parhaansa he varmaan tekivät.

Yhtenä motiivina Suomen armeijaan liitymiselle oli lupaus Suomen kansalaisuuden saamisesta sodan jälkeen. Tästä ei ole kuitenkaan jäänyt kirjallista jälkeä. Jos toisaalta on tarjolla mahdollisuus jäädä etniseen kotimaahan sen kansalaisena ja toisessa vaakakupissa sotavangin epävarma tulevaisuus, niin moni valitsi edellisen. HeimoP3:een valittavien mieseten luotettavuus oli ainakin yritetty seuloa.

Suomen kannalta asia oli kiusallinen, koska sotavankien värvääminen omaan armeijaan oli kansainvälisten sopimusten valossa vähintäänkin kyseenalaista.

Jos nyt luotettavuutta mitataan, niin epäluotettavuutta oli myös Suomen sotaherrojen puheissa.

Neuvostoliittoon palautetetut saivat maksaa kovan hinnan Suomen armeijassa vierailustaan. Rangaistukseksi ei riittänyt heille määrätyt 10 tai sitäkin pidempi vankileirituomio. Vapautumisen jälkeen alkoi vaikenemisen ja häpeän aika. Moni ei uskaltanut syrjimisen pelosta kertoa asiasta edes puolisolleen ja lapsilleen.

Lue lisää

Sen suuren pelon ja kärsimyksen, mitä heimosotilaat kärsivät pyolustettuaan Suomea. Osalle jäi myös perhe Suomen Neuvostoliittoon palautuksen jälkeen. Palautukset ovat aiheuttaneet puolin ja toisin paljon surua ja asioiden salailua.

muistella kirjoitti:

mutta heimopataljoona 200:n joukossa tais olla aika paljon karkureita. Ei tainnu olla kovin luotettava yksikkö. Tais olla lähinnä sivummalla tositoimista.

totta, kyllä, että heimopataljoona 3:n miehiä karkasi rintamalla toiselle puolelle. mutta karkasihan niitä suomalaisiakin. heimop 3:ssa paljastettiin jopa salaliitto, jossa neuvostoliiton vartavasten istuttamien 'heimosoturien' oli määrä johtaa laajamittainen loikkaus toiselle puolelle ja samalla viedä vankina suomalainen upseeri. mutta tämän salaliiton paljasti nimenomaan inkeriläinen heimosoturi.

myös heimosotureita palautettiin takaisin vankeuteen, muttei sekään ollut merkittävää. olen aivan varma, että suomalaisiakin siirrettiin taaemmaksi toisiin tehtäviin, koska eivät soveltuneet etulinjaan.

heimopataljoona 3 taisteli esimerkiksi äyräpäässä tärkeästä sillanpääasemasta menettäen erittäin suuren osan miehistään kaatuneina ja haavottuneina, joten tietosi ovat hieman vaillinaiset ainakin nykyisen sotahistorian valossa. totta on, että heimop3:n luottettavuutta epäiltiin koko sen olemassaoloajan, mutta ainakin saamani lähteet todistavat, että myös heimop3 osallistui taistelutehtäviin siinä missä suomalaisetkin pataljoonatkin, ja antoi uhrinsa suomen itsenäisyyden hyväksi.

sitäpaitsi kyllä suomi petti pahemmin heimosoturit, kuin heimosoturit pettivät suomen. sama kohtalo niitä odotti, karkasi etulinjassa tai ei.

erillinen pataljoona 6:n vaiheista taisteluissa en kovinkaan paljon tiedä, joten siihen en voi ottaa kantaa, millainen joukko-osasto se oli. ErP6:n kuitenkin perustivat alunperin saksalaiset vartiopataljoonaksi valoittamalleen alueelle neuvostoliitossa, joka sitten siirrettiin saksalaisten toimesta suomen armeijan yksiköksi.