Uhmaikäkö?

Heh, omalla neljäkuisella poikakisullani on ihan sama homma. Hyökkii käsiin ja naamaan ja parturoi hiuksia aina kun menemme nukkumaan ja kun hän herää aikaisemmin. Parhaaksi tavaksi olen itse todennut yksinkertaisesti sen, etten huomioi häntä mitenkään ellei ole pakko. Ja hyökkiminen loppuukin aika pian nykyään.

Joskus laitan kissan toiseen huoneeseen, jos se herää jo neljän aikaan aamuyöstä ja itselläni on vielä pari kallista tuntia uniaikaa. Eikä se siellä surkeasti miu'u, taitaa olla tottunut.

Luin jostain, että tuollainen hyökkiminen käsiin ja jalkoihin on kai yksi ainoan kissan oireita. Sen takia itse etsin parhaillaan toista kisua niin omaksi kuin kissani iloksi.

Meillä on ihan sama homma 5kk ikäisen kollikissan kanssa. Se on kissan luonteessa. Onhan se tosi mukavaa kun on saanut mukuvasti unen päästä kiinni ja sitten tuntuu hampaat varpaassa!
Ollaan aateltu opettaa pentu pois vierestämme nukkumasta, mutta se surkea huuto ja raapiminen on niin hirveän kuuloista! Jotkut ovat sanoneet että kissalla voi mennä siihen tottumiseen parikin viikkoa, parhaillaan enemmänkin.. :P Siispä, odotellaan seuraavaa lomaa, ettei haittaa vaikka valvoisi puoli yötä.. ;) Mutta osaa ne olla niin suloisiakin vaikka välillä menee hermot kun pieni karvapallo juoksee hurjaa rallia ympäri kämppää..

Tsemppiä teille :D

Tuohon ei löydy muuta apua, kun uni-koulutus. Eli tuntia ennen teidän nukkumaanmenoa, leikitä kissaasi kunnolla. Anna sen jahdata esim paperitolloa narun perässä, tai mikä nyt sattuu kiinnostamaan. Väsytä kissa. Silloin hänellekin ehkä maistuu uni, kun isäntäväki rupee yöpuulle. Kissat tunnetusti yö-eläimiä, ja saalistus vahva perusvietti. Se on vaikea, ja mielestäni väärä ratkaisu, rangaista kissaa laittamalla toiseen huoneeseen, kun tämä vain harjoittaa luonteelleen kuuluvia tapoja.

käsitelkää varpaanne vaikka kynnelillä(onko sellaista enää?).. luulis olevan niin pahan makuista, että jättää varpaat rauhaan..

ei kai se myrkylliseksi voi käydä? eihän siitä tule kuin maku suuhun?

Tuohan on normaalia pentutoimintaa ;) Kyllä ne siitä rauhottuu kun ikää karttuu. Kärsivällisyyttä vain ja koittele ihmeessä eri konsteja, mitä onkin tullut jo esille.
Olen sitä mieltä, ettei tosiaan tarvitse ihan kissojen ehdoilla ruveta elelemään, eli toki tarvitset yöunesi ja joskus toiseen huoneeseen sulkeminen tai kieltäminen yms. toimenpiteet ovat ainoa mahdollisuus. Kissat ovat hyvin oppivaisia ja viisaita otuksia.
Pieni kisusi oppii myös hallitsemaan paremmin kynsiään ja leukojaan ja olemaan hellempi ajan kanssa, se on vain kun energiaa on suonissa sillä hetkellä ja leikittää niin hurjasti, niin siinä temmellyksessä unohtuu se kynsien käytön säätelykin samalla..
Tarkoitukseni siis oli vain rohkaista ja kertoa, että kyllä se siitä, ensimmäinen vuosi voi olla vielä opettelua puolin ja toisin, kissakin on aina persoona. Jossain vaiheessa luultavimmin nukutte yöt kylkikyljen ;) Sitä odotellessa.. :D