En tiennyt huusiko hän tuskasta vai nautinnosta, kun survaisin vanhan kostajan sisään. Enkä suuremmin välittänytkään, sillä hän ei merkinnyt minulle mitään. Hän oli minulle vain ajanvietettä. Oliko häntä edes olemassa? Olinko minä itse olemassa? Olimmeko vain jonkinlainen kosminen häiriö, joukko vähäksi aikaa materialisoituneita hiukkasia? Vai oliko hän vain harhakuvitelma, makasinko kenties malarian uuvuttamana houraillen jossain hatarassa teltassa viidakkorumpujen paukuttaessa jotain synkkää sanomaa ei-kenellekään.
Kadonnutta aikapoikaa etsimässä
Marcel Prost
9871
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tässä toistuvassa unessani huojuin kuin solakka kookospalmu korallisaaren rannalla. Öinen rankkasade riepottelee palmuja ja kypsät kookospähkinät mätkähtelevät alas. Kun aamupäivällä sade vähitellen heikkenee ja aurinko alkaa erottua paksujen pilvien läpi tunnen palmunlehvillä katetussa savimajassa sen hiekkaisen tuoksun. Viidakossa kuuluu marakattien kutsuääniä ja kirkumista. Olen niin lukemattomat kerrat katsellut niitä puissa. Siellä ne taas syövät mantelipuun lehtiä. Kuulen voimistuvana kohinana aaltojen tyrskyt. Rannalla olevat jykevät ja kiemuraiset mangrovetiheiköt kätkevät suojiinsa kaikki ne pienet meren eläimet. Nousuveden saapuessa suolainen vesi lainehtii metsässä, liete kuplii kuuluvasti ja ravut ryömivät liejussa. Kerään rannalta kivikovan paketin, kookospähkinän, ja puhkaisen taitavasti siinä olevat kolme tummaa pistettä ja valutan kookosnesteen talteen, sen jälkeen lyön vielä kivellä voimakkaasti pähkinän keskikohtaa kunnes se halkeaa, hajoaa.
Herään.
oli ensimmäisen lauseen imperfekti. Muuten ilo lukea!
Nimimerkki scarabaeus ei nyt tuhissut? Ainakaan paljon...:)
Tekstini on muokattu yhdestä scifi-tarinastani.
Juups. Omiahan saa lainailla ja muokata, eikös se niin mene kirjoittamisessa?
(Se sciffi on kyllä aika hyvä, kun itse pääsen kehumaan. Yes!)
ellei kissa itse. Kirjoitit kerran pätkän fraaseilla, tai sanonnoilla, muistan...
mainita lähteen...;)
katsomaan sitä tekstiä. Siellähän se on edelleen Kirjailijanalut aika monta sivua taaksepäin selaten otsikolla miten kirjoittaa teksti...ja jotain.
Joo. Ei se mun osuus siellä mitenkään huono ole. Vielä viime vuosisadalla monia lapsia kasvatettiin sananlaskuilla ja muilla viisailla sanoilla, ja niin on minutkin kasvatettu. Toisella Isoäidilläni oli tapana ojentaa minua: "Ei aina tartte olla ko koirankakka mättäällä!" ja siihen sitten toinen Pappani sanoi: "Kukas sen kissan hännän nostaa jollei kissa itte!"
Juu. Tällaisia muistoja tänään tuli mieleeni, ja laitoin tähän kohtaan, vaikkei mikään jatko-osa olekaan.
Heräsin siis. Pieraisin ja perseeni pamahti. Hitler lensi taloni yli pommikoneella ja pommitti minut kuoliaaksi. Sitten Hitler törmäsi puuhun ja pommikone pamahti.
Kohtasin loppuni.
Juu, omiaan saa lainata eikä varmaan Wonnegut-vainaakaan pahakseen pistä...
on vanhaa tekstiä joku nostellut jostakin...