Avaudumpa..
Olen tokalla lukiossa. Koulu menee siinä "ihan jees", ei mitään kauheita vaikeuksia. Joka päivä vain kyllästyttää nämä samat rutiinit: herään, menen kouluun, tulen koulusta, syön, nörään nukun, herään... Ei mitään kontakteja muihin ihmisiin. Viikonloppuisin saatan käydä kaupungilla, mutta aina yksin. Oikeastaan pidän siitä (!), että saan kävellä kaupungilla mp3 päässä ja miettiä kaikkia asioita. Mutta useimmiten kyllästyttää ja alkaa ajattelemaan koko elämän tarkoituksettomuutta. Joulu tulossa -entä sitten? Taas samat rituaalit ennen joulua, leivotaan ja kirjoitetaan pukin kirjeet. Jouluna sitten mukamas ollaan kauhean yllättyneitä, kun se pukki on taas käynyt antamassa lahjoja!! Kaikki niin teeskentelyä. Vituttaa.
Tyttöjä minulla ei ole ollut koskaan. Noh, kesällä oli yksi (josta tännekin avauduin), mutta tytteli paljastui sellaiseksi miestenkeräilijäksi. En onnistunut hänen kanssaan olemaan edes kokonaista päivää! Nopeasti laskien 10 tuntia (ja ei oltu humalassa).
Kuuntelen herkkiä biisejä joka päivä ja haaveilen suuresta rakkaudestani, joka vielä joskus tulevaisuudessa odottaa. Huolehdin ulkonäöstäni ja kunnostani, muka toivoen niiden antavan ns. lisäpisteitä. Mitä sekin on kuin utopistisia toiveunia?
Kuuntelen usein kavereideni (hoo, minulla on kavereita!) rakkaushuolia ja pyrin kommentoimaan niitä asiallisesti. Kukaan ei koskaan kysy minulta mitään vaan olen aina keskustelun "johtaja". Mesessä, galleriassa, kaikkialla, olen itse se, joka avaa keskustelun. Kuuntelen kaverini asian, vaikka se ei voisi pätkääkään kiinnostaa minua (eikä useimmiten kiinnostakaan). Ei sitten, en voi pakottaa olemaan minusta kiinnostunut!
Mitäpä tässä nyt sanoisi? Mitä tehdä?
Olen tokalla lukiossa. Koulu menee siinä "ihan jees", ei mitään kauheita vaikeuksia. Joka päivä vain kyllästyttää nämä samat rutiinit: herään, menen kouluun, tulen koulusta, syön, nörään nukun, herään... Ei mitään kontakteja muihin ihmisiin. Viikonloppuisin saatan käydä kaupungilla, mutta aina yksin. Oikeastaan pidän siitä (!), että saan kävellä kaupungilla mp3 päässä ja miettiä kaikkia asioita. Mutta useimmiten kyllästyttää ja alkaa ajattelemaan koko elämän tarkoituksettomuutta. Joulu tulossa -entä sitten? Taas samat rituaalit ennen joulua, leivotaan ja kirjoitetaan pukin kirjeet. Jouluna sitten mukamas ollaan kauhean yllättyneitä, kun se pukki on taas käynyt antamassa lahjoja!! Kaikki niin teeskentelyä. Vituttaa.
Tyttöjä minulla ei ole ollut koskaan. Noh, kesällä oli yksi (josta tännekin avauduin), mutta tytteli paljastui sellaiseksi miestenkeräilijäksi. En onnistunut hänen kanssaan olemaan edes kokonaista päivää! Nopeasti laskien 10 tuntia (ja ei oltu humalassa).
Kuuntelen herkkiä biisejä joka päivä ja haaveilen suuresta rakkaudestani, joka vielä joskus tulevaisuudessa odottaa. Huolehdin ulkonäöstäni ja kunnostani, muka toivoen niiden antavan ns. lisäpisteitä. Mitä sekin on kuin utopistisia toiveunia?
Kuuntelen usein kavereideni (hoo, minulla on kavereita!) rakkaushuolia ja pyrin kommentoimaan niitä asiallisesti. Kukaan ei koskaan kysy minulta mitään vaan olen aina keskustelun "johtaja". Mesessä, galleriassa, kaikkialla, olen itse se, joka avaa keskustelun. Kuuntelen kaverini asian, vaikka se ei voisi pätkääkään kiinnostaa minua (eikä useimmiten kiinnostakaan). Ei sitten, en voi pakottaa olemaan minusta kiinnostunut!
Mitäpä tässä nyt sanoisi? Mitä tehdä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuohon kun keksisi vastauksen niin iloinen olisin, aikalailla sama tilanne kuin sinulla
Kunhan et odota, että asiat paranisivat ajan kanssa, niin kaikki on hyvin.
kuulostaa vähän samalta ku mun rutiinien orjuuttama elämäni, joten suostuttelen tekemään saman kuin minä: Hengailessa kavereiden kanssa ja tutustuessa kavereittesi kavereihin älä liiku sillä mielellä että haet itsellesi tyttöystävää, sillä Kun jotain oikein etsimällä etsii ei sitä saa, mut kun vaa pyörii nii tapaa helpommin jonkun kivan ihmisen, näin ainakin mulla.
Ja se että huolehdit ulkonäöstäösi ja kunnostasi ovat kyllä positiivisiä asioita, eli ei utopista toivetta. Ja sit ku valittelit tota rutiinista elämääsi, nii mä ainakin piristän omaani sponttaaneilla tapahtumilla (esim. ilmotan kavereille että nyt lähdetään kahville tai nyt lähdetään kattelee jätkiä) kaiken lainen sponttaani ajanviete piristää arkea, vaikka oliskin vaa jotain pientä.
"Hengailessa kavereiden kanssa ja tutustuessa kavereittesi kavereihin"
Nokun en liiku :D
"esim. ilmotan kavereille että nyt lähdetään kahville tai nyt lähdetään kattelee jätkiä)"
Kerran kokeilin ehdottaa ja mentiikin, mutta kaveri kyllästyi ja lähti omille kavereillensa. Voin jo kuvitella millaisen naururemakan saan aikaan, jos pyydän lähteä katselemaan tyttöjä...
Kiitos viestistäsi :)
no pakkoko sitä joulua on viettää??
sanot vaa porukoilles että sori nyt ei kiinnosta ja otat lahjat myöhemmi
sitten käyt ulkona naisissa
"sitten käyt ulkona naisissa"
Ei kiinnosta. Ja jos ei ole kunnollista sanottavaa niin voi olla hiljaakin.
"no pakkoko sitä joulua on viettää??
sanot vaa porukoilles että sori nyt ei kiinnosta ja otat lahjat myöhemmi"
no mitä mieltä tosta ehdotuksesta olit?
Hei kuulostat ihan multa. Rasittaa aina se, kun pitää kaikkialla alottaa keskustelu. Miksei kukaan vois tulla juttelee mulle? Mulla ois ihmissuhteet ihan nollissa, jos en pakottais itteeni menee juttelee muille. Mutta se on ihan pirun masentavaa, kun kukaan ei tee kontaktia muhun. Se vissiin tarkottaa sitä, että vaikutan paskalta ja muhun ei kannata tutustua. Däämn. Oon oikeesti ihanamukavakiva ihminen. Todistapa se sitten muille.
Mä en tajua, millä tapaa mä eroan kaikista muista ihmisistä. En ulkoisesti oo mitenkään massasta kovin erottuva, vaikka pukeudunkin ihan oman pääni mukaan. Luonteeltani oon sitten varmaan älyttömän tylsä, ku mullei oo paljoo kavereita. Oon oikeesti ihan kiva kaveri. Mikä niitä toisia vaivaa, kunnei halua olla mun kavereita?
Kyllähän tää elämä tässäkin menee. Happee riittää ja ruokaa saan eikä mua kukaan uhkaile tappaakaan. Kuolen siis todennäköisesti kotiin tietokoneen ääreen 80-vuotiaana elämässä mitään erikoista kokeneena. Jännää.
että olet luonteeltasi varmasti jonkun unelma. Yleensä sun ikäiset on kauheita pervoilia-ääliöitä.
Kiitos rohkaisusta. :)