ja aamulla
halaan tyhjyyttä
sinun puolellasi sänkyä
ja aamulla
nousen ja keitän kahvit
keitän sitä liikaa
ja aamulla
katson ja luen
sitä lappua jonka jätit
ja aamulla
unohdan
koska on pakko
ja aamulla
lähden töihin
ja illalla
palaan tyhjyyteen
ja aamulla
lähden töihin
halaan tyhjyyttä
sinun puolellasi sänkyä
ja aamulla
nousen ja keitän kahvit
keitän sitä liikaa
ja aamulla
katson ja luen
sitä lappua jonka jätit
ja aamulla
unohdan
koska on pakko
ja aamulla
lähden töihin
ja illalla
palaan tyhjyyteen
ja aamulla
lähden töihin
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pidin tästä koruttomuudesta.
Runo, joka loppuun päästyään
alkaa uudelleen ja uudelleen.
Kiitzz sinulle! :)
tein henkisen kompromissin, hyppäsin tänne ja luen nuo muuta myöhemmin. Myönnän että vain tyypillinen naisellinen uteliaisuus tässä nyt...
Oliko tuo katkeraa?? Minusta surullista..luovuttamista vaikka silti kynsin ja hampain hamuaa ihan vähän jotain vielä ettet vielä olisi poissa. Oikeasti tämä kävi ytimeen asti. Eikä yhtään liikaa ollut tuo toistuva "ja aamulla". Sellaisen tyylin kanssa kun pitää olla varovainen ettei rupea jankkaamaan kuin rikki mennyt levy. Vaikka sekin voisi kuvata runoasi.
*huokaus* ...melankoliaa...