Kauneimpia joululauluja

En tiennyt oisiko pitänyt
näin jälkeenpäin aatellen
kutsuun vanhan heilan vastata
joko myöntäisin tyhmyyden?

Sentään kymmenen vuotta siitä
kun viimeksi tavattiin
paljon kulunut aikaa erosta
pääsin kaipuusta unelmiin
nopeammin paljon kuin minä
löysi toisen hän vierelleen
ja jälkeen toisen kolmannen
muun jäädessä ennalleen

Kun hän yhteyttä jälleen otti
en kertonut vaimolleni
keltä puhelu outo tuo tuli
se viimeinen salaisuuteni
sieltä Saksanmaalta kotoaan
hän tulisi Suomeen jälleen
ja toiveensa tavata esitti
mulle, vanhalle ystävälleen

Olen naimisissa, kerroin suoraan,
alkaa uudestaan mitään voi en
vaan vaatimalla vaati hän tavata
syyni hyvätkin torjuen
siis paikasta tavata taas
kanssansa jälleen sovin
niin kaipuu epäilyn voitti
kai liian naiivi olin

Hän suomea opiskeli ennen
taas palaten maisemiin
ehdotuksensa oudon mukaan
joulukirkossa tavattiin
tiesin iäksi menettäneeni
katseen ruskeissa silmissään
sillä oma on eloni täällä
hän taholleen jää elämään

Silloin joululaulut kauneimmat
raikui suurissa saleissaan
lauloi tyttöni äänellä kauniilla
minä tyydyin vain kuuntelemaan
enkä suutani yhtään avannut
vaan odotin loppuun sen
kun loppuisi veisuu se viimein
tulis tilaisuus hyvästien

Tulihan loppukin viimein
pääsi tyttöni asiaan
hän minulle rukouskirjan
kävi kassistaan ojentamaan:

”Sinä miettinyt varmaan olet
autuutta sielullesi
tässä kirjan sulle annan
se olkoon sun ohjaksesi!”

Tuosta suutahdin poika komia
hänet helvettiin kirosin:
”Ei ojenneta poikia komioita
uhkauksilla sun helvetin!”

”Jos kaipaan joskus lohtua
sitä muualta varmaan saan!”
Poistuin kirkosta synkkään sateeseen
painoin lippistä tiukempaan