27.10. HARMAGEDDON, GOG, MAGOG JA VIIMEINEN TAISTO
Harmageddon (Ilm 16:12-16)
Neljä (pahaa) enkeliän päästetään irti suuren Eufratvirran varrella tappamaan kolmannes ihmisistä 200-miljoonaisella ratsujoukolla (9:14).
Eufrat oli antiikissa maailman, idän ja lännen, raja.
Abraham voitti Elamin kuninkaan Kedorlaomerin ja Sodoman kuninkaan - jotka ovat Antikristuksen ennakkokuvia - ja kohtasi arvoituksellisen Salemin kuninkaan Melkisedekin, joka oli kuningas ja pappi ja on Kristuksen ennakkokuva (1 Moos 14:1-20). Tällöin Jumala määritteli Eufratin Abrahamin jälkeläisten asuma-alueen itärajaksi (1 Moos 15:18).
Eufrat oli menneisyyden aiheuttamien pelkojen kasauma
Lohikäärme (= Saatana), Peto (= Antikristus) ja Väärä profeetta = Toinen peto (= Antikristuksen "toinen puoli") ovat Jumalan kolmiykseyttä jäljittelevä "saatanallinen kolminaisuus".
"Pahat henget kokoavat maanpiirin kaikki kuninkaat taisteluun Jumalaa vastaan paikkaan, jonka nimi on hepreaksi Harmageddon." Tässä on Harmageddon-sanan ainoa esiintymä: tällaista paikkaa ei tunneta. Se voisi olla har-Megiddoon 'Megiddon vuori', jollaista ei kuitenkaan ole olemassa: Megiddossa on vain tasanko. Se voisi olla myös iir-megiddoon 'Megiddon kaupunki', joka on ollut merkittävä paikka Israelin menneisyydessä. Se ei kuitenkaan sijaitse vuorella, korkeintaan jollakin kummulla, vaan Jisreelin tasangolla Tiberiaan järven ja Välimeren välissä kaakkoon nykyisestä Haifasta.
VT:ssä Megiddo esiintyy yhdeksän kertaa. Siellä oli asunut kanaanilainen kuningas jo ennen kuin Israel asettui Palestiinaan (Joos 12:21; 17:11). Salomo teki siitä linnoitetun maaherrankaupungin (1 Kun 4:12; 9:15; 1 Aik 7:29). Megiddossa oli Israelin menneisyydessä käyty kuuluisia taisteluja. Debora ja Baarak voittivat siellä Kanaanin kuninkaat (Tuom 5:19), Israelin kuninkaaksi voideltu Jeehu Juudan kuninkaan Ahasjan (2 Kun 9:27) ja Egyptin farao Neko Juudan kuninkaan Joosian (2 Kun 23:29; 2 Aik 35:22; Sak 12:11). Joissakin VT:n kohdissa sanotaan, että viimeinen taistelu käydään jollakin Israelin vuorella tai sen lähellä, mutta ei sanota, että se tapahtuisi Megiddossa (Hes 38:8, 21; 39:2, 4, 17; Dan 11:45). Roomalaisvallan aikana Megiddossa oli huomattava miehitysjoukkojen varuskunta latinalaiselta nimeltä Legio (kreikaksi Legeoon 'legioona').
Ilm:ssä Harmageddon on paikkana Antikristuksen viimeiselle sodalle (19:11-12). Sen "tyyppinä" eli mallina on muinaisen Israelin vihollisestaan Siiserasta juuri Megiddossa saavuttama voitto, vaikka Israelin tilanne oli täysin toivoton (Tuom 4-5). Niin on oleva viimeisenä päivänä. Pahuuden voimien vahvuudesta huolimatta Karitsa on voittava ne.
"Harmageddon" = Megiddon "vuori" on vastakohta Siionin vuorelle, jolla Karitsa ja hänen seurakuntansa ("ne 144 000") seisovat (14:1). Siionin vuorta ei voi käsittää kirjaimellisesti, vaan se on erityinen pelastuksen ja Jumalan läsnäolon "paikka". Jeesuksen ympärillä on koko hänen seurakuntansa. Siionin vuorella Karitsa on voittajana. Megiddon "vuorelle" Antikristus joukkoineen kerääntyy voittaakseen Jeesuksen ja hänen seurakuntansa. Harmageddon on vertauskuva todellisesta tulevaisuuden tapahtumasta.
Jeesuksen tulo ja voitto Antikristuksesta (Ilm 19:11-21)
Näky Karitsasta = Jeesuksesta sulhasena vaihtuu näyksi voittavasta soturista.
"Valkoinen hevonen ja sen selässä mies" (6:2) tulee voittajana.
Ratsastajan nimi on "Uskollinen ja Totuudellinen" (3:13; 1:5).
"Häneen on kirjoitettu nimi, jota ei tunne kukaan muu kuin hän itse."
Ratsastajan "nimi on Jumalan Sana" (Joh 1:1; 1 Joh 1:1).
Ratsastajan "viittaan on reiden kohdalle kirjoitettu nimi: kuninkaiden Kuningas, herrojen Herra" (17:14). Hän, ei Peto, on kaiken ja kaikkien ehdoton hallitsija.
Ratsastaja muistuttaa hahmoa, joka antoi Johannekselle ilmestyksen ja esittäytyi seurakunnille lähetekirjelmissä: "Hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit" (1:14; 2:18), "hänen suustaan lähtee terävä miekka. Sillä miekalla hän lyö kansoja, hän paimentaa niitä rautaisella valtikalla." (1:16; 2:16, 27; 12:5.)
Ratsastajalla on "päässään monta kruunua", jollaisia Lohikäärmeellä oli seitsemän (12:3) ja Pedolla kymmenen (13:1).
Ratsastajalla on "pukunaan vereen kastettu viitta". Häntä seuraavien taivaallisten sotureiden "puku on hohtavan valkeaa pellavaa".
Ratsastaja "polkee viinikuurnassa kaikkivaltiaan Jumalan hehkuvan vihan viinin" (14:19-20).
Ratsastajan jäljessä "tulevat taivaan sotajoukot, valkoisilla hevosilla ratsastavat soturit".
Ratsastaja on Jeesus.
Enkeli kutsuu kaikki linnut "Jumalan juhla-aterialle syömään kuninkaiden lihaa, sotapäälliköiden ja mahtimiesten lihaa, ratsujen ja ratsastajien lihaa, kaikkien lihaa, niin vapaiden kuin orjien, niin pienten kuin suurten" (Hes 39:17-20). Pyhät osallistuvat antuaina Karitsan hääateriaan (j. 9) - taivaan linnut tulevat Jumalan suurelle tuomion "aterialle".
Taistelua ei käydäkään, vaan "peto otetaan kiinni, samoin väärä profeetta, joka pedon nimissä oli tehnyt tunnustekoja ja johtanut harhaan sen merkin ottaneet ja sen kuvaa kumartaneet ihmiset". Kristus voittaa ensin Antikristuksen joukkoineen ja sitten Saatanan (20:10), mutta (Harmageddonin) taistelua (16:12-16) sinänsä ei kuvata. "Peto ja väärä profeetta heitetään elävinä tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Loput saivat surmansa miekasta, joka lähti ratsastajan suusta." Jeesus on voittanut heidät - sanallaan.
Saatanan lopullinen tuhoaminen Gogin ja Magogin voittamisen jälkeen (Ilm 20:7-10)
Tuhatvuotisen valtakunnan lopussa "päästetään Saatana vankilastaan, ja se lähtee liikkeelle, kiertää maan neljä kolkkaa ja johtaa kansat harhaan". Jeesuksen hallitessa näkyvästi ja Saatanan ollessa kahleissa elämän olosuhteet ovat ihanteelliset oikein elämiseen. Silti kansat ovat valmiit liittymään Saatanaan tämän vapautuessa vankeudestaan. Sydän on paha. Sieltä kaikki paha lähtee silloinkin, kun Jeesuksen nähdään hallitsevan hyvyydessään, voimassaan ja oikeudenmukaisuudessaan.
"Saatana eksyttää niin Gogin kuin Magogin ja kokoaa kansat sotaan, ja joukkoja on kuin meren rannalla hiekkaa. Ne nousevat maan tasangolle ja saartavat pyhien leirin ja rakastetun kaupungin."
Gog on Hes 38-39:n mukaan pohjoisesta Magogin maasta tuleva Mesekin ja Tubalin ylin ruhtinas, joka hyökkää Jumalan kansan = Israelin kimppuun kaikkia tunnetun maailman osia edustavien kansojen armeijoiden kanssa (1 Moos 10), jotka eivät ole Israelin perinteisiä vihollisia. Hyökkäyksessä toteutuu toisaalta Jumalan entuudestaan profeettojen välityksellä antama suunnitelma, toisaalta Gogin rikastumisen halu. Israel on tuolloin palannut vihdoinkin pakkosiirolaisuudesta omaan maahansa ja elää siellä rauhassa osaamatta pelätä hyökkäystä. Herra puuttuu silloin asioiden kulkuun pyhässä sodassa, lyö Gogin täydellisesti ja puhdistaa Israelin saastuneen maan. Taivaan linnut ja maan pedot kutsutaan syömään lyödyn vihollisen lihaa ja juomaan sen verta pyhällä aterialla. Gogin sodan kuvauksen edellä (Hes 36-37) on sitä pohjustavia ennustuksia, sen jälkeen (Hes 40-48) on kuvaus uudesta temppelistä.
Ilm:ssä Gog ja Magog edustavat Jumalalle vihamielisiä kansoja. Kuvauksen pohjana on Hes 38-39, mutta vuosisatojen kuluessa Gogista ja Magogista oli puhuttu ja kirjoitettu Israelissa ja sen ulkopuolellakin paljon ja mielletty ne Jumalan kansan lopunajallisiksi vastustajiksi. Tähän laajentuneeseen käsitykseen Ilm liittyy: ei ole kysymys Israelista kansakuntana vaan Jumalan ylikansallisesta kansasta = seurakunnasta ja sen uhanalaisuudesta maailmassa.
Jumala voittaa viimeiset vihollisensa samantapaisesti kuin valkoisella hevosella ratsastava Kristus Pedon (19:19-20): taistelua ei käydä: "Taivaasta iskee tuli, ja se tuhoaa ne kaikki. Saatana, noiden kansojen eksyttäjä, heitetään samaan rikinkatkuiseen, tuliseen järveen kuin peto ja väärä profeetta, ja siellä niitä kidutetaan yötä päivää, aina ja ikuisesti." Nyt vasta hävitetään pahan varsinainen juuri, Saatana. Hänen osansa on sama kuin Pedon ja Väärän profeetan: "tulinen järvi" eli kadotus (Matt 25:41).
Kuka voittaa Jeesuksen kanssa?
Harmageddonin taistelun kuvauksessa (16:15) on välihuudahduksena Ilm:n kolmas autuaaksijulistus: "Minä tulen kuin varas. Autuas se, joka valvoo ja pitää huolen vaatteistaan, ettei joutuisi häpeään, kulkemaan alasti kaikkien nähden." Sardeksen seurakunnalle Jeesus oli sanonut: "Ellet ole hereillä, minä tulen kuin varas, yllätän sinut hetkellä, jota et aavista" (3:3; ks. myös 1 Tess 5:2).
Häpeämme on syntimme, jonka näkevät ihmiset ja Saatana. Syntimme peittää vain vieras vanhurskaus, jonka Jeesus antaa uskoville. Silloin Jumala näkee meidät Jeesuksen kaltaisina, eikä Saatana voi enää syyttää meitä synneistä eikä saada meitä siten valtaansa. Vaatteistaan huolehtiminen eli omantunnon puhtauden vaaliminen on siis ydinasia.
Karitsan häiden kuvauksen ja valkoisella hevosella ratsastavan kuvauksen väliin sijoittuu Ilm:n neljäs autuaaksijulistus (19:9): "Autuaita ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle." Seurakunta on julistettu Jeesuksen tähden vanhurskaaksi eli Jumalalle kelvolliseksi. Sen varassa se kerran käy "häihinsä". Morsian ja kutsutut häävieraat ovatkin yksi ja sama. Häät eivät ole ohimenevä juhlahetki vaan jatkuvat ikuisesti.
Koska Karmelvuoren kiertäminen kapeaa rannikkokaistaa pitkin muinoin oli vaarallista, kääntyi Meren tien pääväylä rannikkotasangolta koilliseen ja johti Megiddon solan kautta Jisreelin tasangolle.
Jisreelin tasanko on Karmelvuoren itäpuolella sijaitseva laaja alue, jota aikoinaan vartioi Megiddon vahvasti linnoitettu kaupunki.
"Jisreelin tasanko"
Hedelmällinen tasanko on strategisen asemansa tähden ollut kautta historian taisteluiden näyttämönä. Siellä Ilmestyskirjan mukaan käydään myös ratkaiseva Harmageddonin taistelu. Sanan Harmageddon heprealainen muoto on har megiddo, joka tarkoittaa 'Megiddon vuorta'.
Joten sekä juutalaiset että kristityt uskovat, että ennen maailmanlopun tuloa Israeliin tulee perustaa valtakunta. Tämän jälkeen heidän odottamansa Messias tulee. Juutalaiset odottavat heidän kuningastaan ja luulevat saavansa maailmanherruuden hänen saavuttuaan. "Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki. Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti." (Sak. 9:9-10). Kristityt taas odottavat Messiasta ja luulevat, että kaikki juutalaiset joko tuhoutuvat tai kääntyvät kristityiksi, kun heidän Messiaansa saapuu. Tämän vuoksi molemmat ryhmät työskentelevät saavuttaakseen päämääränsä. Kristittyjen keskuudessa tätä ajatusta kutsutaan millennialismiksi eli tuhatvuotisen valtakunnan odotukseksi. Tätä oppia koskien eräs mies esitti kysymyksen Paul Findleylle Kapkaupungissa Etelä-Afrikan Tasavallassa 3.7.1989 pidetyssä tapaamisessa, jonka aihe oli "Is Israel set up for destruction?" (Onko Israel yllytetty tuhon tekemiseen?): Puhun kristittynä, kysyin herra Findleyltä kysymyksen, joka tuotiin esiin aikaisemmin, miksi Israelilla on niin iso painostusryhmä Yhdysvaltojen kongressissa arabivaltioita vastaan. Kysyn nyt ja luulen, että hän on kanssani samaa mieltä, sillä puhuin hänen kanssaan juuri, että tämä perustuu väärään kristittyjen oppiin millennialismista, joka pyrkii laittamaan Kristuksen sopivaan päämäärään, materiaaliselle valtaistuimelle Jerusalemiin. Ja niinpä Yhdysvaltojen ihmiset, jotka ovat painostusryhmässä arabeja vastaan, pelkäävät, ettei Jumala siunaa heitä, jos he eivät anna tämän tapahtua. Mutta kysymykseni on, eikö olekin totta, että oppi millennialismista on väärä ja että tosiasiassa kristinuskossa ei ole juutalaista tai kreikkalaista, miestä tai naista, orjaa tai vapaata, vaan me kaikki olemme yhtä yhdessä?
Harmageddon (Ilm 16:12-16)
Neljä (pahaa) enkeliän päästetään irti suuren Eufratvirran varrella tappamaan kolmannes ihmisistä 200-miljoonaisella ratsujoukolla (9:14).
Eufrat oli antiikissa maailman, idän ja lännen, raja.
Abraham voitti Elamin kuninkaan Kedorlaomerin ja Sodoman kuninkaan - jotka ovat Antikristuksen ennakkokuvia - ja kohtasi arvoituksellisen Salemin kuninkaan Melkisedekin, joka oli kuningas ja pappi ja on Kristuksen ennakkokuva (1 Moos 14:1-20). Tällöin Jumala määritteli Eufratin Abrahamin jälkeläisten asuma-alueen itärajaksi (1 Moos 15:18).
Eufrat oli menneisyyden aiheuttamien pelkojen kasauma
Lohikäärme (= Saatana), Peto (= Antikristus) ja Väärä profeetta = Toinen peto (= Antikristuksen "toinen puoli") ovat Jumalan kolmiykseyttä jäljittelevä "saatanallinen kolminaisuus".
"Pahat henget kokoavat maanpiirin kaikki kuninkaat taisteluun Jumalaa vastaan paikkaan, jonka nimi on hepreaksi Harmageddon." Tässä on Harmageddon-sanan ainoa esiintymä: tällaista paikkaa ei tunneta. Se voisi olla har-Megiddoon 'Megiddon vuori', jollaista ei kuitenkaan ole olemassa: Megiddossa on vain tasanko. Se voisi olla myös iir-megiddoon 'Megiddon kaupunki', joka on ollut merkittävä paikka Israelin menneisyydessä. Se ei kuitenkaan sijaitse vuorella, korkeintaan jollakin kummulla, vaan Jisreelin tasangolla Tiberiaan järven ja Välimeren välissä kaakkoon nykyisestä Haifasta.
VT:ssä Megiddo esiintyy yhdeksän kertaa. Siellä oli asunut kanaanilainen kuningas jo ennen kuin Israel asettui Palestiinaan (Joos 12:21; 17:11). Salomo teki siitä linnoitetun maaherrankaupungin (1 Kun 4:12; 9:15; 1 Aik 7:29). Megiddossa oli Israelin menneisyydessä käyty kuuluisia taisteluja. Debora ja Baarak voittivat siellä Kanaanin kuninkaat (Tuom 5:19), Israelin kuninkaaksi voideltu Jeehu Juudan kuninkaan Ahasjan (2 Kun 9:27) ja Egyptin farao Neko Juudan kuninkaan Joosian (2 Kun 23:29; 2 Aik 35:22; Sak 12:11). Joissakin VT:n kohdissa sanotaan, että viimeinen taistelu käydään jollakin Israelin vuorella tai sen lähellä, mutta ei sanota, että se tapahtuisi Megiddossa (Hes 38:8, 21; 39:2, 4, 17; Dan 11:45). Roomalaisvallan aikana Megiddossa oli huomattava miehitysjoukkojen varuskunta latinalaiselta nimeltä Legio (kreikaksi Legeoon 'legioona').
Ilm:ssä Harmageddon on paikkana Antikristuksen viimeiselle sodalle (19:11-12). Sen "tyyppinä" eli mallina on muinaisen Israelin vihollisestaan Siiserasta juuri Megiddossa saavuttama voitto, vaikka Israelin tilanne oli täysin toivoton (Tuom 4-5). Niin on oleva viimeisenä päivänä. Pahuuden voimien vahvuudesta huolimatta Karitsa on voittava ne.
"Harmageddon" = Megiddon "vuori" on vastakohta Siionin vuorelle, jolla Karitsa ja hänen seurakuntansa ("ne 144 000") seisovat (14:1). Siionin vuorta ei voi käsittää kirjaimellisesti, vaan se on erityinen pelastuksen ja Jumalan läsnäolon "paikka". Jeesuksen ympärillä on koko hänen seurakuntansa. Siionin vuorella Karitsa on voittajana. Megiddon "vuorelle" Antikristus joukkoineen kerääntyy voittaakseen Jeesuksen ja hänen seurakuntansa. Harmageddon on vertauskuva todellisesta tulevaisuuden tapahtumasta.
Jeesuksen tulo ja voitto Antikristuksesta (Ilm 19:11-21)
Näky Karitsasta = Jeesuksesta sulhasena vaihtuu näyksi voittavasta soturista.
"Valkoinen hevonen ja sen selässä mies" (6:2) tulee voittajana.
Ratsastajan nimi on "Uskollinen ja Totuudellinen" (3:13; 1:5).
"Häneen on kirjoitettu nimi, jota ei tunne kukaan muu kuin hän itse."
Ratsastajan "nimi on Jumalan Sana" (Joh 1:1; 1 Joh 1:1).
Ratsastajan "viittaan on reiden kohdalle kirjoitettu nimi: kuninkaiden Kuningas, herrojen Herra" (17:14). Hän, ei Peto, on kaiken ja kaikkien ehdoton hallitsija.
Ratsastaja muistuttaa hahmoa, joka antoi Johannekselle ilmestyksen ja esittäytyi seurakunnille lähetekirjelmissä: "Hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit" (1:14; 2:18), "hänen suustaan lähtee terävä miekka. Sillä miekalla hän lyö kansoja, hän paimentaa niitä rautaisella valtikalla." (1:16; 2:16, 27; 12:5.)
Ratsastajalla on "päässään monta kruunua", jollaisia Lohikäärmeellä oli seitsemän (12:3) ja Pedolla kymmenen (13:1).
Ratsastajalla on "pukunaan vereen kastettu viitta". Häntä seuraavien taivaallisten sotureiden "puku on hohtavan valkeaa pellavaa".
Ratsastaja "polkee viinikuurnassa kaikkivaltiaan Jumalan hehkuvan vihan viinin" (14:19-20).
Ratsastajan jäljessä "tulevat taivaan sotajoukot, valkoisilla hevosilla ratsastavat soturit".
Ratsastaja on Jeesus.
Enkeli kutsuu kaikki linnut "Jumalan juhla-aterialle syömään kuninkaiden lihaa, sotapäälliköiden ja mahtimiesten lihaa, ratsujen ja ratsastajien lihaa, kaikkien lihaa, niin vapaiden kuin orjien, niin pienten kuin suurten" (Hes 39:17-20). Pyhät osallistuvat antuaina Karitsan hääateriaan (j. 9) - taivaan linnut tulevat Jumalan suurelle tuomion "aterialle".
Taistelua ei käydäkään, vaan "peto otetaan kiinni, samoin väärä profeetta, joka pedon nimissä oli tehnyt tunnustekoja ja johtanut harhaan sen merkin ottaneet ja sen kuvaa kumartaneet ihmiset". Kristus voittaa ensin Antikristuksen joukkoineen ja sitten Saatanan (20:10), mutta (Harmageddonin) taistelua (16:12-16) sinänsä ei kuvata. "Peto ja väärä profeetta heitetään elävinä tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Loput saivat surmansa miekasta, joka lähti ratsastajan suusta." Jeesus on voittanut heidät - sanallaan.
Saatanan lopullinen tuhoaminen Gogin ja Magogin voittamisen jälkeen (Ilm 20:7-10)
Tuhatvuotisen valtakunnan lopussa "päästetään Saatana vankilastaan, ja se lähtee liikkeelle, kiertää maan neljä kolkkaa ja johtaa kansat harhaan". Jeesuksen hallitessa näkyvästi ja Saatanan ollessa kahleissa elämän olosuhteet ovat ihanteelliset oikein elämiseen. Silti kansat ovat valmiit liittymään Saatanaan tämän vapautuessa vankeudestaan. Sydän on paha. Sieltä kaikki paha lähtee silloinkin, kun Jeesuksen nähdään hallitsevan hyvyydessään, voimassaan ja oikeudenmukaisuudessaan.
"Saatana eksyttää niin Gogin kuin Magogin ja kokoaa kansat sotaan, ja joukkoja on kuin meren rannalla hiekkaa. Ne nousevat maan tasangolle ja saartavat pyhien leirin ja rakastetun kaupungin."
Gog on Hes 38-39:n mukaan pohjoisesta Magogin maasta tuleva Mesekin ja Tubalin ylin ruhtinas, joka hyökkää Jumalan kansan = Israelin kimppuun kaikkia tunnetun maailman osia edustavien kansojen armeijoiden kanssa (1 Moos 10), jotka eivät ole Israelin perinteisiä vihollisia. Hyökkäyksessä toteutuu toisaalta Jumalan entuudestaan profeettojen välityksellä antama suunnitelma, toisaalta Gogin rikastumisen halu. Israel on tuolloin palannut vihdoinkin pakkosiirolaisuudesta omaan maahansa ja elää siellä rauhassa osaamatta pelätä hyökkäystä. Herra puuttuu silloin asioiden kulkuun pyhässä sodassa, lyö Gogin täydellisesti ja puhdistaa Israelin saastuneen maan. Taivaan linnut ja maan pedot kutsutaan syömään lyödyn vihollisen lihaa ja juomaan sen verta pyhällä aterialla. Gogin sodan kuvauksen edellä (Hes 36-37) on sitä pohjustavia ennustuksia, sen jälkeen (Hes 40-48) on kuvaus uudesta temppelistä.
Ilm:ssä Gog ja Magog edustavat Jumalalle vihamielisiä kansoja. Kuvauksen pohjana on Hes 38-39, mutta vuosisatojen kuluessa Gogista ja Magogista oli puhuttu ja kirjoitettu Israelissa ja sen ulkopuolellakin paljon ja mielletty ne Jumalan kansan lopunajallisiksi vastustajiksi. Tähän laajentuneeseen käsitykseen Ilm liittyy: ei ole kysymys Israelista kansakuntana vaan Jumalan ylikansallisesta kansasta = seurakunnasta ja sen uhanalaisuudesta maailmassa.
Jumala voittaa viimeiset vihollisensa samantapaisesti kuin valkoisella hevosella ratsastava Kristus Pedon (19:19-20): taistelua ei käydä: "Taivaasta iskee tuli, ja se tuhoaa ne kaikki. Saatana, noiden kansojen eksyttäjä, heitetään samaan rikinkatkuiseen, tuliseen järveen kuin peto ja väärä profeetta, ja siellä niitä kidutetaan yötä päivää, aina ja ikuisesti." Nyt vasta hävitetään pahan varsinainen juuri, Saatana. Hänen osansa on sama kuin Pedon ja Väärän profeetan: "tulinen järvi" eli kadotus (Matt 25:41).
Kuka voittaa Jeesuksen kanssa?
Harmageddonin taistelun kuvauksessa (16:15) on välihuudahduksena Ilm:n kolmas autuaaksijulistus: "Minä tulen kuin varas. Autuas se, joka valvoo ja pitää huolen vaatteistaan, ettei joutuisi häpeään, kulkemaan alasti kaikkien nähden." Sardeksen seurakunnalle Jeesus oli sanonut: "Ellet ole hereillä, minä tulen kuin varas, yllätän sinut hetkellä, jota et aavista" (3:3; ks. myös 1 Tess 5:2).
Häpeämme on syntimme, jonka näkevät ihmiset ja Saatana. Syntimme peittää vain vieras vanhurskaus, jonka Jeesus antaa uskoville. Silloin Jumala näkee meidät Jeesuksen kaltaisina, eikä Saatana voi enää syyttää meitä synneistä eikä saada meitä siten valtaansa. Vaatteistaan huolehtiminen eli omantunnon puhtauden vaaliminen on siis ydinasia.
Karitsan häiden kuvauksen ja valkoisella hevosella ratsastavan kuvauksen väliin sijoittuu Ilm:n neljäs autuaaksijulistus (19:9): "Autuaita ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle." Seurakunta on julistettu Jeesuksen tähden vanhurskaaksi eli Jumalalle kelvolliseksi. Sen varassa se kerran käy "häihinsä". Morsian ja kutsutut häävieraat ovatkin yksi ja sama. Häät eivät ole ohimenevä juhlahetki vaan jatkuvat ikuisesti.
Koska Karmelvuoren kiertäminen kapeaa rannikkokaistaa pitkin muinoin oli vaarallista, kääntyi Meren tien pääväylä rannikkotasangolta koilliseen ja johti Megiddon solan kautta Jisreelin tasangolle.
Jisreelin tasanko on Karmelvuoren itäpuolella sijaitseva laaja alue, jota aikoinaan vartioi Megiddon vahvasti linnoitettu kaupunki.
"Jisreelin tasanko"
Hedelmällinen tasanko on strategisen asemansa tähden ollut kautta historian taisteluiden näyttämönä. Siellä Ilmestyskirjan mukaan käydään myös ratkaiseva Harmageddonin taistelu. Sanan Harmageddon heprealainen muoto on har megiddo, joka tarkoittaa 'Megiddon vuorta'.
Joten sekä juutalaiset että kristityt uskovat, että ennen maailmanlopun tuloa Israeliin tulee perustaa valtakunta. Tämän jälkeen heidän odottamansa Messias tulee. Juutalaiset odottavat heidän kuningastaan ja luulevat saavansa maailmanherruuden hänen saavuttuaan. "Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki. Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti." (Sak. 9:9-10). Kristityt taas odottavat Messiasta ja luulevat, että kaikki juutalaiset joko tuhoutuvat tai kääntyvät kristityiksi, kun heidän Messiaansa saapuu. Tämän vuoksi molemmat ryhmät työskentelevät saavuttaakseen päämääränsä. Kristittyjen keskuudessa tätä ajatusta kutsutaan millennialismiksi eli tuhatvuotisen valtakunnan odotukseksi. Tätä oppia koskien eräs mies esitti kysymyksen Paul Findleylle Kapkaupungissa Etelä-Afrikan Tasavallassa 3.7.1989 pidetyssä tapaamisessa, jonka aihe oli "Is Israel set up for destruction?" (Onko Israel yllytetty tuhon tekemiseen?): Puhun kristittynä, kysyin herra Findleyltä kysymyksen, joka tuotiin esiin aikaisemmin, miksi Israelilla on niin iso painostusryhmä Yhdysvaltojen kongressissa arabivaltioita vastaan. Kysyn nyt ja luulen, että hän on kanssani samaa mieltä, sillä puhuin hänen kanssaan juuri, että tämä perustuu väärään kristittyjen oppiin millennialismista, joka pyrkii laittamaan Kristuksen sopivaan päämäärään, materiaaliselle valtaistuimelle Jerusalemiin. Ja niinpä Yhdysvaltojen ihmiset, jotka ovat painostusryhmässä arabeja vastaan, pelkäävät, ettei Jumala siunaa heitä, jos he eivät anna tämän tapahtua. Mutta kysymykseni on, eikö olekin totta, että oppi millennialismista on väärä ja että tosiasiassa kristinuskossa ei ole juutalaista tai kreikkalaista, miestä tai naista, orjaa tai vapaata, vaan me kaikki olemme yhtä yhdessä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.