Tunnusmerkit
Ajatellen monia vääriä profeettoja ja vääriä Kristuksia, jotka myöskin astuvat esiin, kuten Jeesus on sen ilmoittanut, on tärkeätä tuntea kaikkien todellisten profeettojen tunnusmerkit raamatullisesta näkökulmasta. Seuraavassa luettelemme joitakin niistä.
Jumala suoraan kutsui heidät.
Jumala suoraan antoi heille tehtävän.
Heidät lähetettiin suoraan.
He saivat Sanan suoraan.
He astuivat esiin vain Jumalan luvalla.
He olivat "näkijöitä": he näkivät näkyjä.
He sanoivat vain sen, mitä Jumala oli sanonut.
He tekivät vain sen, mitä Hän oli käskenyt heitä tekemään.
Heidät hyljättiin aina, heitä vainottiin jne.
He tunsivat vain yhden ainoan Jumalan, jonka palveluksessa he olivat.
Kaikki nämä tunnusmerkit puuttuvat vääriltä profeetoilta. Heillä ei ole suoranaista kutsumusta sen paremmin kuin ei jumalallista tehtävääkään. Jumala ei lähettänyt heitä, eivätkä he julistaneet alkuperäistä Sanaa, vaan omia selityksiänsä, ja seurasivat omaa ohjelmaansa, ilman että olisivat sopeutuneet Jumalan suunnitelmaan. Ihmeet ja merkit yksin eivät ole mikään jumalallinen laillistaminen. Seuraavien raamatunkohtien tulee tehdä se selväksi.
"Jos teidän keskuuteenne ilmestyy profeetta tai unennäkijä ja lupaa sinulle jonkun tunnusteon tai ihmeen, ja jos sitten todellakin tapahtuu se tunnusteko tai ihme, josta hän puhui sinulle sanoen: 'Lähtekäämme seuraamaan muita jumalia, joita te ette tunne, ja palvelkaamme niitä', niin älä kuuntele sen profeetan puhetta tai sitä unennäkijää, sillä Herra, teidän Jumalanne, ainoastaan koettelee teitä tietääksensä, rakastatteko Herraa, teidän Jumalaanne, kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne. Seuratkaa Herraa, teidän Jumalaanne, häntä peljätkää ja pitäkää hänen käskynsä, häntä kuulkaa, häntä palvelkaa ja hänessä kiinni riippukaa. Mutta se profeetta tai unennäkijä surmattakoon, sillä hän on julistanut luopumusta Herrasta, teidän Jumalastanne, …ja on tahtonut vietellä sinut siltä tieltä, jota Herra, sinun Jumalasi, käski sinun vaeltaa. Poista paha keskuudestasi!" (5. Moos. 13: 1-5).
Profeetta Miikan päivinä teki "profeetta" Sidkia itsellensä rautaiset sarvet ja huudahti: "Näin sanoo Herra: 'Näillä sinä pusket aramilaisia, kunnes teet heistä lopun.' Ja kaikki profeetat ennustivat samalla tavalla, sanoen: 'Mene Gileadin Raamotiin, niin sinä saat voiton; Herra antaa sen kuninkaan käsiin'." (2. Aikak. 18: 10-11). Mutta se oli "Näin sanoo Sidkia" eikä "Näin sanoo Herra". Sidkia yhdessä noiden neljänsadan profeetan kanssa oli valheenhengen eksyttämä ja harhaanjohtama. Koko Vanhassa testamentissa oli aina yksi todellinen profeetta ja oli vääriä profeettoja, jotka olivat väärän innoituksen alla. Luettakoon siitä erikoisesti Jeremia 23 ja Hesekiel 13.
Seuraavan antoi Herra todellisen profeetta Jeremian sanoa vääristä profeetoista syyttäen: "…he ennustivat Baalin nimessä ja eksyttivät minun kansani Israelin…
Näin sanoo Herra Sebaot: Älkää kuulko profeettain sanoja, noiden, jotka teille ennustavat täyttäen teidät tyhjillä toiveilla: oman sydämensä näkyjä he puhuvat, mutta eivät sitä, mikä tulee Herran suusta… Minä en ole lähettänyt noita profeettoja, mutta silti he juoksevat. Minä en ole puhunut heille, mutta kuitenkin he ennustavat. Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani, niin he julistaisivat minun sanani kansalleni ja kääntäisivät heidät pois heidän pahalta tieltään ja pahoista teoistansa…
Kuinka kauan? Mitä on mielessä noilla profeetoilla, jotka ennustavat valhetta, ennustavat oman sydämensä petosta? Aikovatko he unillaan, joita he kertovat toinen toisellensa, saattaa minun kansani unhottamaan minun nimeni, niinkuin heidän isänsä ovat unhottaneet minun nimeni Baalin tähden?" (Jer. 23: 13-32).
Näin sanoo Herra: "Ihmislapsi… ennusta Israelin ennustavista profeetoista ja sano noille, jotka ovat profeettoja oman sydämensä voimasta : Kuulkaa Herran sana. Näin sanoo Herra, Herra: Voi profeettahoukkia, jotka seuraavat omaa henkeänsä ja sitä, mitä eivät ole nähneet!
Mitä he ovat nähneet, on petosta, ja heidän ennustelunsa on valhetta, kun he sanovat: 'Näin sanoo Herra', vaikka Herra ei ole heitä lähettänyt; ja he muka odottavat, että hän toteuttaisi heidän sanansa. Ettekö ole petollisia näkyjä nähneet ja valhe-ennusteluja puhuneet, kun olette sanoneet: 'Näin sanoo Herra', vaikka minä en ole puhunut?
Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Koska te olette puhuneet petosta ja nähneet valhenäkyjä, niin sentähden, katso, minä käyn teidän kimppuunne, sanoo Herra, Herra. Minun käteni on profeettoja vastaan, jotka petosnäkyjä näkevät ja valhetta ennustelevat. Ei pidä heidän oleman minun kansani yhteydessä… Koska he, koska he vievät minun kansani harhaan, sanoen: 'rauha!', vaikka ei rauhaa ole…" (Hes. 13: 2- 10).
Joka tarkastelee "näin sanoo Herraa", niin kuin se tässä silmiemme eteen tuodaan, väärien profeettojen tilasta ja heidän palvelustehtävästänsä, on toteava, että sama harhaanjohtaminen, samat petokset, tapahtuvat vielä tänäänkin. Ennustetaan hyvää tarkoittavia valheita, sekoitettuna ennustelun kanssa; petosnäkyjä nähdään. Kansan edessä puhutaan pelastuksesta, ilman että jumalallinen pelastus Kristuksessa todella olisi siinä. Monet antavat periksi omalle hengellensä, haluavat auttaa Jumalaa ja ennustavat sydämensä ajatuksia, minkä johdosta kansa johdetaan harhaan heidän Näin sanoo Herransa kanssa ja lujitetaan väärään kristillisyyteen.
Sitten Jumala kääntyy myöskin vielä seurakunta-naisprofeettoja vastaan, jotka samoin ennustavat oman mielensä mukaisesti. "Herra on antanut minulle sanan sinua varten", "Hän on näyttänyt minulle jotakin", sanotaan hyvää tarkoittaen. Heidän eteensä Hän heittää "voi-huudon!", että he neulovat yhteen taikasitein ja löytävät jokaiselle tapaukselle oikean mitan. Sitten Herra ottaa tuomiolle seurakunta-naisprofeetat, joita Hän kutsuu naisiksi, kuten "nainen Iisebel", joka esiintyi naisprofeettana ja sanoo: "…sentähden ette enää saa petosnäkyjä nähdä ettekä ennustella ennustelujanne, vaan minä pelastan kansani teidän käsistänne; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra." (jae 23).
Minkään muun lahjan kautta ei ole sellaisella tavalla saatu saarnaajia ja seurakuntia hallintaansa - niin korotettu, syösty alas ja manipuloitu, kuin oletetun ennustuksen lahjan kautta. Aidot palvelustehtävät ja hengen lahjat palvelevat aina seurakunnan rakentumiseksi, ei milloinkaan harhaanjohtamiseksi, ei milloinkaan tuhoamiseksi. Eivät kaikki anna ojentaa itseänsä, mutta kansansa Herra on kutsuva ulos, erottava, kirkastava ja puhdistava, niin etteivät väärät profeetat ja naisprofeetat hallitse sitä. Joka kuulee väärää profetiaa, ei voi kuulla todellista profeetallista Sanaa. Aivan samoin jokainen, joka kokonaisuudessansa vastaanottaa ja uskoo Pyhien Kirjoitusten todellisen Sanan ja ennustuksen, ei enää voi langeta siihen hurskaaseen petokseen, joka aikaansaadaan väärillä ennustuksilla.
Me haluamme vielä kerran nostaa esiin todellisen profeetan tunnusmerkit: jokainen todellinen profeetta ja Jumalan palvelija on omine korvinensa kuullut suoranaisen kutsumuksen Jumalalta. Jokainen todellinen profeetta vastaanotti Sanan suoraan Jumalalta ja tuli siten Jumalan suuksi kansan edessä. Jumalan Sana tuli jokaiselle, jolle Jumala antoi tehtävän. Jumala puhuttelee todellisia Herran profeettoja ja apostoleja palvelijoiksi, sillä he ovat Hänen suoranaisessa palvelustehtävässänsä, ovat Hänen lähettiläitänsä ja tuntevat Herra Jumalan henkilökohtaisesti.
Miika, todellinen profeetta sanoi: "Niin totta kuin Herra elää, sen minä puhun, minkä minun Jumalani sanoo… Mutta hän sanoi: 'Kuulkaa siis Herran sana: Minä näin Herran istuvan istuimellansa ja kaiken taivaan joukon seisovan hänen edessään, hänen oikealla ja vasemmalla puolellansa… Katso, nyt Herra on pannut valheen hengen näiden sinun profeettaisi suuhun, sillä Herra on päättänyt sinun osaksesi onnettomuuden'." (2. Aikak. 18: 12- 13). Miika oli Jumalan profeetta, nuo neljäsataa olivat itse nimitettyjä profeettoja, jotka olivat valheen hengen eksyttämiä. Pantakoon merkille ero!
Joosafat sanoi: "Kuulkaa minua, te Juudan ja Jerusalemin asukkaat. Uskokaa Herraan, Jumalaanne, niin te olette hyvässä turvassa, ja uskokaa hänen profeettojansa, niin te menestytte." (2. Aikak. 20: 20). "…uskokaa Hänen profeettojansa…" - sillä Hänen profeetoillansa on Hänen paljastettu Sanansa ja Hänen paljastettu tahtonsa.
Palvelustehtävä Uudessa testamentissa
Apostoleilla oli vuosikausia etuoikeus tulla heidän Herransa ja Mestarinsa opettamiksi, jopa vielä neljänkymmenen päivän ajan Hänen ylösnousemisensa jälkeen. Paavali näki Hänet Hänen taivaaseenastumisensa jälkeen yliluonnollisena Valona ja kuuli Hänen äänensä heprealaisella äidinkielellänsä: "…sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn. Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut lähetän avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö…" (Apt. 26: 12- 23). Niin tarkka on jumalallinen kutsumus ja lähettäminen, jolla on pelastushistoriallinen merkitys! Tuo apostoli ei puhuttele ainoastaan seurakuntaa, vaan myöskin profeettoja ja hengen lahjojen omaavia ja toteaa, ettei hän anna eteenpäin omia mielipiteitä, vaan mitä Herra on käskenyt. "Jos joku luulee olevansa profeetta tai hengellinen, niin tietäköön, että mitä minä kirjoitan teille, se on Herran käsky. Mutta jos joku ei sitä ymmärrä, niin olkoon ymmärtämättä…" (1. Kor. 14: 37- 38).
Koko Raamattu, Vanha ja Uusi testamentti, on Jumalan Sana. Jumala itse on puhunut profeettojen ja apostolien kautta; he toimivat Hänen suoranaisessa tehtävässänsä. Paavali saattoi kirjoittaa: "Sillä sen me sanomme teille Herran sanana…" (1. Tess. 4: 15). Vain joka antaa eteenpäin sen, mitä nämä jumalanmiehet sanoivat, se sanoo todellisuudessa, mitä Jumala on sanonut. Vain sellaisessa tapauksessa voivat kuulijatkin todistaa: "Nyt minä tiedän, että sinä olet Jumalan mies ja että Herran sana sinun suussasi on tosi." (1. Kun. 17: 24). Kenestä kaikissa uskontunnustuksissa voidaan tänään sanoa, että Jumalan Sana todella vielä on puhdas totuus niiden suussa, jotka sitä julistavat? Vain joka opettaa ja kastaa niin kuin apostolit, se opettaa ja kastaa oikein. Jumalallinen järjestys Seurakuntaa varten säädettiin alussa ja on lähtenyt Jerusalemista Jumalan Sanana kaikkeen maailmaan. Nyt täytyy opin ja käytännön todellisessa seurakunnassa olla täsmälleen sellainen kuin siihen aikaan.
Paavali, jumalanmies, teki kolme vuotta kääntymisensä jälkeen ensimmäisen matkan Jerusalemiin puhuaksensa Pietarin kanssa. Noiden viidentoista oleskelunsa päivän aikana hän sai tietää kaiken hengellisistä aluista kutsutun suun kautta. Hän tapasi myöskin Jaakobin, Herran veljen. Sama Paavali teki neljätoista vuotta myöhemmin jumalallisen ohjeen perusteella vielä kerran matkan Jerusalemiin yhdessä Barnabaan ja Tiituksen kanssa. Tällä kertaa se ei tapahtunut informaation etsimisen takia, vaan jotta verrattaisiin, voisiko hän kestää julistuksensa kanssa vai olisiko hänen työnsä ollut turhaa (Gal. 1: 18- 2: 2).
Täten kehotetaan kaikkia saarnaajia, evankelistoja, opettajia, profeettoja, kaikkia jumalanvaltakunnan työntekijöitä, tekemään hengessä matka Jerusalemiin ja todellisuudessa vertaamaan, pitävätkö heidän julistuksensa ja käytäntönsä yhtä kirjoitetun Sanan kanssa. Vertaaminen pitää aina tehdä alkuperäisen kanssa. Mitä alussa oli ja miten se oli, aivan niin täytyy sen olla lopussa: täydellinen Morsiusseurakunnan sopusointu Jumalan ja Hänen Sanansa kanssa ennen Jeesuksen Kristuksen paluuta! Totaalinen takaisinpaluu raamatullisiin oppeihin ja apostoliseen käytäntöön on hetken käsky ja sanoma.
Väärennökset ja vääristelmät, jotka jo varhain alkoivat, ovat aikaansaaneet suuren lankeemukseen ja kokivat ensimmäisen organisoidun huippukohtansa vuonna 325 j.Kr. Nikean kirkolliskokouksessa. Seurasi lisää kirkolliskokouksia ja koitti keskiaika - pimeä ajanjakso -, jossa Sanan valo melkein sammui. Lopulta tuli uusi läpimurto uskonpuhdistuksen vaikutuksesta, jota seurasivat menneiden vuosisatojen herätykset, joissa Herra yhä enemmän asetti raamatulliset totuudet näkyviin. Vanhat perinnäissäännöt kuitenkin valitettavasti jatkoivat myöskin herätyksissä, jotka kahdennenkymmenennen vuosisadan alun jälkeen tapahtuivat mahtavassa Hengen vaikutuksessa. Siten on viholliselle onnistunut myöskin siellä, missä Jumalan Henki vaikutti, esittää oikea vääräksi ja väärä oikeaksi. Vanha hapatus on yhä uudelleen turmellut kaiken uuden. Syntyi organisoituneita uskonyhteisöjä, jotka jatkoivat vanhaa murhenäytelmää!
Mitä meidän Herramme siihen aikaan sanoi juutalaisille Markus 7 pätee myöskin langenneeseen kristikuntaan: "Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minea opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä. Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä… Ja hän sanoi heille: 'Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne.'" (jakeet 6- 9).
Voisiko olla niin, että kaikki palvonta, myöskin ylistys karismaattisissa kokouksissa, on turhaa, koska uskotaan ihmisoppeja ja ihmiskäskyjä Jumalan Sanan sijasta? Jeesus, meidän Herramme, asetti vaatimuksen ja sanoo: "Joka uskoo minuun… niinkuin Raamattu sanoo…" (Joh. 7: 38). Herra vaatii Jumalan palvontaa Hengessä ja Totuudessa (Joh. 4: 24). Jumalan Sana on totuus, johon Pyhä Henki johtaa todelliset uskovaiset ja pyhittää heidät siinä.
Nyt, niin lähellä Jeesuksen Kristuksen paluuta, on kysymys myöskin profeetallisesta osasta, niin kuin Pietari sen jo siihen aikaan aivan ihanalla tavalla korostaen toi julki, kun hän kirjoitti: "Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa." (2. Piet. 1: 16). Tuo apostoli oli todistaja niin näkemisensä kuin kuulemisensakin suhteen tuolle ihanalle kokemukselle Kirkastusvuorella. Hän saattoi lopullisella varmuudella kirjoittaa: "Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne." (jae 19).
Kuka voi tänään paikkansa pitävästi sanoa, että hän on profeetallisen Sanan omistava - ei selityksen perusteella, vaan sen täyttymyksen perusteella - joka loistaa hänelle kuin kirkas valo? Eikö kaikkialla ollakin niin kiireisiä omien ennustelujen kanssa, ja eikö yhä uudelleen olla tuomassa esiin jotakin uutta, niin ettei lainkaan tunneta vetoa kirjoitettuun profeetalliseen Sanaan? Mitkään Kirjoitusten ennustukset eivät salli omaa selitystä, eivätkä monet omat ennustukset voi tehdä niitä tyhjäksi; päinvastoin: inhimillisesti tuotetut ennustukset tehdään Jumalan Sanan arvovallalla tyhjäksi. Kirjoitusten ennustukset ovat nimittäin aina sidotut lupauksiin, jotka täyttymyksensä kautta saavat laillisuutensa.
Jos tässä ajassa ei seuraisi jumalallinen oikeudenjulistus, olisi tämä esitys kadottanut tarkoituksensa. "Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana." (Jes. 2: 3- 4). Todellinen Sana on lähtenyt Jerusalemista. Siellä astuivat esiin profeetat, meidän Herramme ja apostolit, siellä asetettiin perustus uusitestamentilliselle seurakunnalle, siellä se kutsuttiin elämään. Siihen sen täytyy palata takaisin opissa ja vaikutuksessa.
Väärät profeetat ja väärät kristukset
Me koemme nyt uskonnollisella alueella suurimman petoksen, mitä milloinkaan on ollut olemassa. Matt. 24 Jeesus sanoi ennalta, että "…monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta." (jae 11). Jokaisen uskonnon, jokaisen tunnustuksen, jokaisen kirkon ja yhteisön edustajat esittävät itsensä luonnostaan oikeaksi. Ulkonaisesti koristellaan paljon vaikuttavilla sanankohdilla. Mutta Herra, joka näkee kaiken lävitse, sanoo: "Varokaa vääriä profeettoja…" Tämä varoitus meidän tulisi ottaa sydämellemme, sillä kaikki olettavat sitä kautta aikojen aina toisten kohdalla, mutta tässä on kysymys Jumalan valtakunnasta, mikä tarkoittaa: uskovaisia - seurakuntaa. Paholainen itsekin uskoo, mutta omalla tavallansa, ei niin kuin Kirjoitukset sanovat. Kaikissa maailman uskonnoissa, myöskin kristillisissä, monet uskovat miten ja mitä he haluavat. Sellaisia uskovaisia on koko maailma täynnä. Uskonpuhdistuksen aikana leimahti kysymys vääristä profeetoista ja antikristuksista. Tämän kohdan arvioinnissa kaikki uskonpuhdistajat olivat yksimielisiä riippumatta muista eroavaisuuksista. Meidän kohdallamme tässä tutkistelussa on kysymys monista vääristä profeetoista ja kristuksista.
Mutta keitä ovat väärät profeetat? Mistä heidät tunnetaan? Sallikaamme vain Pyhien Kirjoitusten puhua. Sillä ei ole olemassa mitään teologista tiedekuntaa, ei mitään saarnaajaseminaaria maan päällä, missä Jumalan salaperäistä neuvopäätöstä todella voitaisiin opettaa tai oppia. Tarvitaan jumalallinen käsky ja lähettäminen profeettojen ja apostolien esikuvan mukaisesti, jotta saataisiin heidän tavallansa pääsy paljastettuun Sanaan ja Jumalan tahtoon. He jättivät meille sen, mitä kaikki tietävä Jumala, joka tämän traagisen kehityksen tiesi jo ennen alkua, ennalta on sanonut.
Ensiksi meidän täytyy aivan loogisesti todeta, että jokaisen väärennöksen tulee olla mahdollisimman aidolta näyttävä kopio todellisesta. Väärän dollarin setelin täytyy niin kovasti vastata alkuperäistä, ettei maallikko lainkaan huomaa sitä. Tämä muistuttaa minua henkilökohtaisesta kokemuksesta: Monia vuosia sitten minä vein rahaa erääseen pankkiin. Yhtäkkiä kassanhoitaja tyrmistyi, piti 100 saksanmarkan seteliä korkealla ja sanoi: "Tämä on väärä satanen; minun täytyy ilmoittaa rikospoliisille." Maallikoille täysin huomiota herättämätön; mutta ammattimiehen kädessä ja hänen silmällensä heti havaittavissa! Se oli minulle syvällinen opetus. Minä en ollut väärentäjä, ja useimmat, jotka antoivat näitä seteleitä eteenpäin eivät myöskään olleet sitä. On monia, jotka antavat eteenpäin väärennettyä, niin sanottua "kristillistä asiaa", mutta eivät lainkaan huomaa, että se on väärennettyä, koska he eivät tunne alkuperäistä eivätkä osaa erottaa jäljitelmää.
Väärät profeetat ja väärät kristukset eivät ole väärentäjiä, mutta he antavat pahaa aavistamattomina eteenpäin väärennettyä ja heillä on yksi yhteistä: He johtavat, ovat siis tunnustetut johtavassa asemassa oleviksi, mutta he harhaanjohtavat, he eksyttävät, koska he itse ovat harhaanjohdettuja. (2. Tim. 3: 13). Matt. 24: 4 Herra sanoo: "Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä olen Kristus!'" Ilmoitettuaan sodista ja luonnonkatastrofeista Hän vielä korostaen viittaa vääriin profeettoihin, jotka ovat johtava monet harhaan (Matt. 24: 11).
Väärät profeetat ja kristukset eivät lainkaan koettele oppiansa Sanalla, he vaikuttavat aidoilta ja vain jumalallinen ammattimies tunnistaa kopion - jäljitelmän. Sana "Christos" on peräisin kreikankielestä ja vastaa heprealaista sanaa "Maschiach", mikä merkitsee "Voideltu" ja minkä me tunnemme "Kristuksena". Vanhassa testamentissa kuninkaat ja papit voideltiin. Kuningas Saul oli voideltu, samoin kuningas Daavid, ja myöskin Aaron ja hänen poikansa olivat voideltuja. Todellisia profeettoja kutsuttiin "Jumalan voidelluiksi". Herra itse puhuu: "Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni." (Ps. 105: 15). Jeesus oli VOIDELTU, Jumalan Kristus. Luuk. 4: 17- 19 mukaisesti Hän luki profeetta Jesaja 61 seuraavaa: "HHerran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut…"
Pietari vahvistaa: "Mutta näin on Jumala täyttänyt sen, minkä hän oli edeltä ilmoittanut kaikkien profeettain suun kautta, että nimittäin hänen Voideltunsa piti kärsimän." (Apt. 3: 18).
"…te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa…" (Apt. 10: 38).
Meidän Herramme puhuu kuitenkin vääristä voidelluista - tosin voideltu, mutta väärä. Yksi tunnusmerkki sopii aina kaikkiin vääriin: he kokoontuvat oikeita vastaan, viime vaiheessa HHerraa ja Hänen voideltujansa vastaan (Apt. 4: 24- 31). Eivät ainoastaan egyptiläiset Jannes ja Jambres nousseet Moosesta vastaan; omasta keskuudesta nousi esiin johtavia veljiä, nimittäin Daatan, Koora ja muut (4. Moos. 16). He yhdistyivät, muodostivat eräänlaisen organisaation, joka oli oppositiossa Jumalaa ja Moosesta, todellista profeettaa vastaan.
Ja vielä kerran Herra palaa Matt. 24 takaisin vääriin profeettoihin ja kristuksiin ja lausuu varoituksen: "Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin." (jae 24). Myöskin tämä vielä: vääriä, ja siitä huolimatta suuria ihmeitä ja merkkejä! Ymmärtäköön sen kuka voi. Tämähän ei toki lainkaan sovi yhteen, eikä itse asiassa myöskään Jumalan Valtakuntaan. Daatanin ja Kooran tavoin he kuuluvat seurakuntaan, mutta ovat väärässä innoituksessa ja väärässä opissa. Omassa seurakunnassansa vain itse Herralla on oikeus asettaa erilaiset palvelustehtävät. Siinä ei jokainen voi tehdä mitä haluaisi, sillä se johtaa lankeemukseen niin kuin Lusiferin, langenneen enkeliruhtinaan kohdalla. Paavali varoittaa vääristä veljistä. Ne ovat veljiä, mutta ovat vääriä. Nyt on olemassa vääriä profeettoja ja vääriä voideltuja jopa suurilukuisesti, niin kuin meidän Herramme sanoi.
He voivat osoittaa ihmeitä ja merkkejä, siis eräänlaisen laillistamisen, minkä kautta he johtavat harhaan vilpittömiä uskovaisia. He eivät ole jumalattomia miehiä, ei, he eivät myöskään ole väärentäjiä; he ovat omalla tavallansa uskovaisia ja rakastettavia, vakuuttamisensa mukaisesti he uskovat saarnaajina Täyden Evankeliumin ja he esiintyvät perinteisesti, vakuuttavasti. Heillä on jopa tunnusmerkkejä, niin kuin ne lähetyskäskyssä on luvattu. Koko asia näyttää aidolta ja hyvältä. Heidän kokouksensa vetävät puoleensa ihmisiä kaikista tunnustuksista, ja kaikki ovat vakuuttuneita ja hämmästeleviä. Herra itse toi julki ajatuksen, että olisi jopa pelättävissä, että valitut eksytettäisiin, jos se olisi mahdollista. Mutta Jumalalle kiitos: Se ei ole mahdollista. Tosin se tulee niin lähelle aitoa, että vain ne, jotka tuntevat alkuperäisen ja todella uskovat, niin kuin Kirjoitukset sanovat, huomaavat eron ja näkevät asian lävitse. Valitut eivät seuraa ihmeitä ja merkkejä, he seuraavat Herraansa ja Lunastajaansa. He koettelevat kaikki opit ja ennustukset ja julistuksen Jumalan Sanalla eivätkä anna minkään temmata itseänsä mukaan, vaan pysyvät apostolien opissa (Apt. 2: 42; Ef. 2: 20; 2. Piet. 3: 2 jne.).
Oli aina ne, jotka Herra lähetti, ja sellaiset, jotka itsestänsä astuivat esiin. Väärät profeetat ja väärät kristukset astuvat esiin itsestänsä, mutta kuitenkin Jumalan Valtakunnan sisäpuolella. He eivät eksytä tarkoituksellisesti, he eivät ole lainkaan tietoisia siitä. He eivät ole väärentäjiä, mutta antavat eteenpäin väärennettyä. He ovat vilpittömiä, mutta vääriä. He syntyivät itse uskonnolliseen petokseen. Myöskin apostolit sanoivat ennalta tämän kehityksen. Väärennyksillä on pitkä traditio. Mutta kaikki, mikä ei ole oikeata, eli ei pidä yhtä Raamatun kanssa, on väärää. Meidän täytyy ottaa tätä koskeva varoitus hyvin vakavasti ja kysyä:
Keitä ovat nämä väärät profeetat ja väärät opettajat tänään, jotka ovat tuoneet turmiolliset opit, joista Pietari on varoittanut, joiden kautta totuuden Tie tulee pilkatuksi (2. Piet. 2: 1- 3)?
Keitä ovat tänään ne, jotka ovat hyljänneet suoran tien, etsineet voittoa ja menevät harhaan Bileamin tiellä (2. Piet. 2: 12- 19)?
Keitä ovat tänään ne antikristukset, joista Johannes kirjoittaa (1. Joh. 2: 18-20)?
Keitä ovat tänään ne monet väärät profeetat, jotka ovat lähteneet maailmaan (1. Joh. 4: 1)?
Keitä ovat ne miehet tänään, joista Paavali sanoo, että he lähtevät seurakunnan keskeltä, esittävät harhaoppeja ja vetävät opetuslapset seuraamaan itseänsä (Apt. 20: 26- 32)?
Keitä ovat tänään ne, jotka saarnaavat toista Jeesusta, julistavat toista Evankeliumia ja ovat toisen hengen vaikutuksen alla (2. Kor. 11: 4)?
Keitä ovat tänään ne, jotka kantavat vain apostolien naamaria - siis esiintyvät lähettiläinä, mutta todellisuudessa ovat valheapostoleja ja joita voidaan kutsua valhetyömiehiksi (2. Kor. 11: 10- 15)?
Keitä ovat tänään ne, joista Jumalan Henki puhui, että he viimeisinä aikoina astuvat esiin, kuulevat eksyttäviä henkiä ja julistavat oppeja, jotka ovat peräisin demoneista (1. Tim. 4: 1-3)?
Mikä ei ole peräisin Jumalasta, on peräisin paholaisesta. Ei mikään jäljitelmä, ei mikään valhe ole peräisin totuudesta (1. Joh. 2: 21). On todellakin traagista, ettei ihmisille ole selvää se, että perinteisessä kristillisyydessä oikea on korvattu väärällä. Aiheet ovat jääneet jäljelle, mutta sisältö on muutettu.
Nyt täytyy kaikki koetella
Tunnustuksen täytyy olla tosi
ja opetuksen täytyy pitää paikkansa
Ensimmäisessä seurakuntajaksossa on paljastettu valehtelijoiksi sellaiset miehet, jotka väistyivät pois apostolien opista (Ilm. 2: 2). Mutta pian väärä, toimien väärän vaikutuksen voimassa, syrjäytti sen, mikä oli oikeaa. Jumalan Sana korvattiin ihmisen sanalla, kunnes lopulta Jumalan mieltymys tuli julki siinä, että Hän antaa valtakunnan pienelle laumalle (Luuk. 12: 32). Ja siten oli kaikissa seurakuntajaksoissa vain valittu jäännös (Room. 11: 5). Sen tähden koskivat lupaukset seitsemässä kirjeessä vain voittajia (Ilm. 2 3). Jo varhain oli ihmisiä uskovaisten keskuudessa, jotka pitäytyivät kiinni Bileamin oppiin, joka saattoi Jumalan kansan lankeemukseen, sekä nikolaiittain oppiin, jotka korottivat itsensä maallikoiden yläpuolelle (Ilm. 2: 14- 16). Niin, jopa sallittiin erään Iisebelin, joka esiintyi naisprofeettana ja opettajattarena, harjoittaa eksytystänsä (Ilm. 2: 20- 21). Me olemme siis todellakin tekemisissä alusta alkaen hyvin murheellisen kehityksen kanssa. On kysymys pois lankeamisesta Jumalasta ja todellisesta uskosta, kaikenlaisista poikkeamista ja väärennyksistä. Jo hyvin varhain seurasi Kirjoitusten selittämisen johdosta harhaanjohtaminen. Myöhemmin siitä neuvoteltiin kirkolliskokouksissa, ja lopulta säädettiin kirkollisissa opinkappaleissa ja dogmeissa.
Ratkaiseva ero aitojen ja väärien voideltujen välillä perustuu tähän: todelliset Jumalan lähettämät miehet saarnaavat Sanaa ja Herra vahvistaa sen sitä seuraavien merkkien ja ihmeiden kautta. Itsestään esiin astuvat miehet kertovat tarinoita, saarnaavat ihmeistä ja merkeistä ja johtavat ihmiset Sanan ohitse ja siten harhaan. Vain joka pysyy Sanassa, se pysyy Jumalassa. Mutta ensin meidän täytyy ottaa Sana kokonaan vastaan voidaksemme pysyä siinä.
Hetken käsky kuuluu: todeta yksinomaan Kirjoitusten todistuksesta, kuka on väärä kristus ja kuka on väärä profeetta tai molempia. Sana tuli aina todellisille profeetoille; väärillä profeetoilla oli aina selityksensä Sanasta, mutta ei milloinkaan alkuperäistä Sanaa. Sama pätee vääriin voideltuihin. Heillä ei ole todellista Kristuksen ja apostolien oppia, vaan omat oppimielipiteensä, jotka kirkkohistorian kuluessa on otettu mukaan. Todellisten profeettojen kautta Jumala itse puhui; väärät profeetat puhuvat Hänestä siten kuin se sopii heidän ohjelmaansa.
Tunnustuksen "Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja lihassa ilmestynyt" todistavat kaikki kristillisyydessä, myöskin väärät profeetat ja väärät kristukset. Mutta se ei pidä silloin paikkaansa, jos sillä tarkoitetaan jotakin muuta, kuin mitä Raamattu opettaa. Yksi kristillisen teologian teesi on esimerkiksi, että Poika luotiin ennen maailmaa ensimmäisenä Jumalan luomistoimena. Toisen mukaisesti Jumala ensimmäisenä siitti ja synnytti Hänet taivaassa. Siitä sanotaan nikealaisessa uskontunnustuksessa: "Jumala Jumalasta, totinen Jumala totisesta Jumalasta…" Jos niin olisi, silloinhan meillä olisi kaksi, jotka ovat Jumala, kaksi, jotka ovat Valkeus jne. Kolmas teesi kuuluu, että Poika olisi Vanhassa testamentissa ollut arkkienkeli Miikael. Ja siitä huolimatta kaikki sanovat: Hän on Kristus, Jumalan Poika. On olemassa muitakin versioita, jotka myöskään eivät vastaa Kirjoitusten todistusta, vaan ovat tulosta inhimillisestä harkinnasta ja fantasiasta.
Vanhassa testamentissa Hän on Herra, Jahweh, Minä Olen - Logos, Sana, näkyvä, toimiva ja vaeltava näkymättömän Jumalan ilmestys, joka olemukseltansa on Henki (Joh. 4: 24) ja jota kukaan ihminen ei milloinkaan ole nähnyt (1. Tim. 6: 16; 1. Joh. 4: 12). Hänet, joka Eedenin puutarhassa käyskenteli, puhui Aabrahamin kanssa, teki itsensä tunnetuksi Moosekselle ja kaikkien profeettojen kautta puhui, me tunnemme Hänen ihmiseksi tulemisessansa Jumalan Poikana, joka täällä maan päällä syntyi Beetlehemin tallissa: "…teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa." (Luuk. 2: 11). Ei jokin taivaallinen Poika tullut Pojaksi maan päällä, vaan Sana tuli lihaksi, Herra tuli palvelijaksi. On oleva niin kuin Paavali sanoi: "Ei kukaan voi todella antaa tätä raamatullisesti perustettua todistusta, että Jeesus Kristus on Herra, kuin vain Pyhän Hengen kautta (1. Kor. 12: 3). Monet antavat muodollisen tunnustuksen. Jopa demonit huusivat: "Voi, mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, Jeesus Nasaretilainen?" Ja huusivat kovaa: "Minä tunnen sinut, kuka olet, sinä Jumalan Pyhä." (Luuk. 4: 34 41 jne.). Demonien tunnustus ei kuitenkaan oikeuttanut heitä; he pysyivät siitä huolimatta siinä, mitä he aikaisemmin olivat. He eivät tulleet sen johdosta sen paremmin kristityiksi kuin ei uskovaisiksikaan.
Sen täytyy tulla jokaiselle yksilölle kuten Pietarille aikanaan (Matt. 16) henkilökohtaisesti ilmestyksen kautta lahjoitetuksi. Kaikki muut ovat järkiperäisiä toistamisia, mitkä eivät lainkaan päde Jumalan tykönä. Näin sanoo Herra: "…eikä kukaan muu tunne, kuka Poika on, kuin Isä; eikä kukaan muu tunne, kuka Isä on, kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa." (Luuk. 10: 22). Yhtä varmasti kuin Isä on paljastanut itsensä Pojassa, yhtä varmasti sen täytyy tulla jokaiselle paljastetuksi. Jokainen kristitty, jopa antikristus, voi huulillansa antaa tunnustuksen, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, ja siitä huolimatta tarkoittaa jotakin aivan muuta, kuin mitä Pyhät Kirjoitukset todistavat. Ilman ilmestystä Pyhän Hengen kautta se pysyy järkiperäisenä asian toistamisena. Apostolien todistus voidaan lukea monista raamatunkohdista. Paavali tekee siitä yhteenvedon 1. Tim. 3: 16. Todellisuudessa on olemassa vain yksi Jumala, yksi Luoja, yksi Isä, paljastettuna Pojassa, yksi Herra, yksi totinen usko, yksi oikea kaste (Ef. 4: 4- 6 jne.).
Jokainen oppi ja jokainen tunnustus, kaikki, mikä ei pidä yhtä alkukristillisyyden apostolien kanssa, on väärää. Alkuseurakunta alussa on loppuun asti pätevä esikuva. Kaiken ja kaikkien täytyy tulla koeteltavaksi, mutta mittapuu on yksinomaan virheetön, iankaikkisesti pysyvä Jumalan Sana.
Matt. 7: 15 sanoo Herra: "Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia." Niin, "Kavahtakaa!" on helposti sanottu, mutta lampaannahat kätkevät raatelevaisen suden luonteen. Avainsana tässä on "raateleva" (saksankielellä rosvomainen). He ovat siis rosvoava uskovaiset, eikä paimentava heitä vihreällä Sanan niityllä, vaan keritsevä heidät, kun he julistavat heille "menestys-evankeliumia" ja samalla rikastuttavat itsensä. Jakeissa 21 ja 22 me saamme tietää tarkemmin: "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'" Kyseessä olevan henkilöryhmän ku
Ajatellen monia vääriä profeettoja ja vääriä Kristuksia, jotka myöskin astuvat esiin, kuten Jeesus on sen ilmoittanut, on tärkeätä tuntea kaikkien todellisten profeettojen tunnusmerkit raamatullisesta näkökulmasta. Seuraavassa luettelemme joitakin niistä.
Jumala suoraan kutsui heidät.
Jumala suoraan antoi heille tehtävän.
Heidät lähetettiin suoraan.
He saivat Sanan suoraan.
He astuivat esiin vain Jumalan luvalla.
He olivat "näkijöitä": he näkivät näkyjä.
He sanoivat vain sen, mitä Jumala oli sanonut.
He tekivät vain sen, mitä Hän oli käskenyt heitä tekemään.
Heidät hyljättiin aina, heitä vainottiin jne.
He tunsivat vain yhden ainoan Jumalan, jonka palveluksessa he olivat.
Kaikki nämä tunnusmerkit puuttuvat vääriltä profeetoilta. Heillä ei ole suoranaista kutsumusta sen paremmin kuin ei jumalallista tehtävääkään. Jumala ei lähettänyt heitä, eivätkä he julistaneet alkuperäistä Sanaa, vaan omia selityksiänsä, ja seurasivat omaa ohjelmaansa, ilman että olisivat sopeutuneet Jumalan suunnitelmaan. Ihmeet ja merkit yksin eivät ole mikään jumalallinen laillistaminen. Seuraavien raamatunkohtien tulee tehdä se selväksi.
"Jos teidän keskuuteenne ilmestyy profeetta tai unennäkijä ja lupaa sinulle jonkun tunnusteon tai ihmeen, ja jos sitten todellakin tapahtuu se tunnusteko tai ihme, josta hän puhui sinulle sanoen: 'Lähtekäämme seuraamaan muita jumalia, joita te ette tunne, ja palvelkaamme niitä', niin älä kuuntele sen profeetan puhetta tai sitä unennäkijää, sillä Herra, teidän Jumalanne, ainoastaan koettelee teitä tietääksensä, rakastatteko Herraa, teidän Jumalaanne, kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne. Seuratkaa Herraa, teidän Jumalaanne, häntä peljätkää ja pitäkää hänen käskynsä, häntä kuulkaa, häntä palvelkaa ja hänessä kiinni riippukaa. Mutta se profeetta tai unennäkijä surmattakoon, sillä hän on julistanut luopumusta Herrasta, teidän Jumalastanne, …ja on tahtonut vietellä sinut siltä tieltä, jota Herra, sinun Jumalasi, käski sinun vaeltaa. Poista paha keskuudestasi!" (5. Moos. 13: 1-5).
Profeetta Miikan päivinä teki "profeetta" Sidkia itsellensä rautaiset sarvet ja huudahti: "Näin sanoo Herra: 'Näillä sinä pusket aramilaisia, kunnes teet heistä lopun.' Ja kaikki profeetat ennustivat samalla tavalla, sanoen: 'Mene Gileadin Raamotiin, niin sinä saat voiton; Herra antaa sen kuninkaan käsiin'." (2. Aikak. 18: 10-11). Mutta se oli "Näin sanoo Sidkia" eikä "Näin sanoo Herra". Sidkia yhdessä noiden neljänsadan profeetan kanssa oli valheenhengen eksyttämä ja harhaanjohtama. Koko Vanhassa testamentissa oli aina yksi todellinen profeetta ja oli vääriä profeettoja, jotka olivat väärän innoituksen alla. Luettakoon siitä erikoisesti Jeremia 23 ja Hesekiel 13.
Seuraavan antoi Herra todellisen profeetta Jeremian sanoa vääristä profeetoista syyttäen: "…he ennustivat Baalin nimessä ja eksyttivät minun kansani Israelin…
Näin sanoo Herra Sebaot: Älkää kuulko profeettain sanoja, noiden, jotka teille ennustavat täyttäen teidät tyhjillä toiveilla: oman sydämensä näkyjä he puhuvat, mutta eivät sitä, mikä tulee Herran suusta… Minä en ole lähettänyt noita profeettoja, mutta silti he juoksevat. Minä en ole puhunut heille, mutta kuitenkin he ennustavat. Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani, niin he julistaisivat minun sanani kansalleni ja kääntäisivät heidät pois heidän pahalta tieltään ja pahoista teoistansa…
Kuinka kauan? Mitä on mielessä noilla profeetoilla, jotka ennustavat valhetta, ennustavat oman sydämensä petosta? Aikovatko he unillaan, joita he kertovat toinen toisellensa, saattaa minun kansani unhottamaan minun nimeni, niinkuin heidän isänsä ovat unhottaneet minun nimeni Baalin tähden?" (Jer. 23: 13-32).
Näin sanoo Herra: "Ihmislapsi… ennusta Israelin ennustavista profeetoista ja sano noille, jotka ovat profeettoja oman sydämensä voimasta : Kuulkaa Herran sana. Näin sanoo Herra, Herra: Voi profeettahoukkia, jotka seuraavat omaa henkeänsä ja sitä, mitä eivät ole nähneet!
Mitä he ovat nähneet, on petosta, ja heidän ennustelunsa on valhetta, kun he sanovat: 'Näin sanoo Herra', vaikka Herra ei ole heitä lähettänyt; ja he muka odottavat, että hän toteuttaisi heidän sanansa. Ettekö ole petollisia näkyjä nähneet ja valhe-ennusteluja puhuneet, kun olette sanoneet: 'Näin sanoo Herra', vaikka minä en ole puhunut?
Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Koska te olette puhuneet petosta ja nähneet valhenäkyjä, niin sentähden, katso, minä käyn teidän kimppuunne, sanoo Herra, Herra. Minun käteni on profeettoja vastaan, jotka petosnäkyjä näkevät ja valhetta ennustelevat. Ei pidä heidän oleman minun kansani yhteydessä… Koska he, koska he vievät minun kansani harhaan, sanoen: 'rauha!', vaikka ei rauhaa ole…" (Hes. 13: 2- 10).
Joka tarkastelee "näin sanoo Herraa", niin kuin se tässä silmiemme eteen tuodaan, väärien profeettojen tilasta ja heidän palvelustehtävästänsä, on toteava, että sama harhaanjohtaminen, samat petokset, tapahtuvat vielä tänäänkin. Ennustetaan hyvää tarkoittavia valheita, sekoitettuna ennustelun kanssa; petosnäkyjä nähdään. Kansan edessä puhutaan pelastuksesta, ilman että jumalallinen pelastus Kristuksessa todella olisi siinä. Monet antavat periksi omalle hengellensä, haluavat auttaa Jumalaa ja ennustavat sydämensä ajatuksia, minkä johdosta kansa johdetaan harhaan heidän Näin sanoo Herransa kanssa ja lujitetaan väärään kristillisyyteen.
Sitten Jumala kääntyy myöskin vielä seurakunta-naisprofeettoja vastaan, jotka samoin ennustavat oman mielensä mukaisesti. "Herra on antanut minulle sanan sinua varten", "Hän on näyttänyt minulle jotakin", sanotaan hyvää tarkoittaen. Heidän eteensä Hän heittää "voi-huudon!", että he neulovat yhteen taikasitein ja löytävät jokaiselle tapaukselle oikean mitan. Sitten Herra ottaa tuomiolle seurakunta-naisprofeetat, joita Hän kutsuu naisiksi, kuten "nainen Iisebel", joka esiintyi naisprofeettana ja sanoo: "…sentähden ette enää saa petosnäkyjä nähdä ettekä ennustella ennustelujanne, vaan minä pelastan kansani teidän käsistänne; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra." (jae 23).
Minkään muun lahjan kautta ei ole sellaisella tavalla saatu saarnaajia ja seurakuntia hallintaansa - niin korotettu, syösty alas ja manipuloitu, kuin oletetun ennustuksen lahjan kautta. Aidot palvelustehtävät ja hengen lahjat palvelevat aina seurakunnan rakentumiseksi, ei milloinkaan harhaanjohtamiseksi, ei milloinkaan tuhoamiseksi. Eivät kaikki anna ojentaa itseänsä, mutta kansansa Herra on kutsuva ulos, erottava, kirkastava ja puhdistava, niin etteivät väärät profeetat ja naisprofeetat hallitse sitä. Joka kuulee väärää profetiaa, ei voi kuulla todellista profeetallista Sanaa. Aivan samoin jokainen, joka kokonaisuudessansa vastaanottaa ja uskoo Pyhien Kirjoitusten todellisen Sanan ja ennustuksen, ei enää voi langeta siihen hurskaaseen petokseen, joka aikaansaadaan väärillä ennustuksilla.
Me haluamme vielä kerran nostaa esiin todellisen profeetan tunnusmerkit: jokainen todellinen profeetta ja Jumalan palvelija on omine korvinensa kuullut suoranaisen kutsumuksen Jumalalta. Jokainen todellinen profeetta vastaanotti Sanan suoraan Jumalalta ja tuli siten Jumalan suuksi kansan edessä. Jumalan Sana tuli jokaiselle, jolle Jumala antoi tehtävän. Jumala puhuttelee todellisia Herran profeettoja ja apostoleja palvelijoiksi, sillä he ovat Hänen suoranaisessa palvelustehtävässänsä, ovat Hänen lähettiläitänsä ja tuntevat Herra Jumalan henkilökohtaisesti.
Miika, todellinen profeetta sanoi: "Niin totta kuin Herra elää, sen minä puhun, minkä minun Jumalani sanoo… Mutta hän sanoi: 'Kuulkaa siis Herran sana: Minä näin Herran istuvan istuimellansa ja kaiken taivaan joukon seisovan hänen edessään, hänen oikealla ja vasemmalla puolellansa… Katso, nyt Herra on pannut valheen hengen näiden sinun profeettaisi suuhun, sillä Herra on päättänyt sinun osaksesi onnettomuuden'." (2. Aikak. 18: 12- 13). Miika oli Jumalan profeetta, nuo neljäsataa olivat itse nimitettyjä profeettoja, jotka olivat valheen hengen eksyttämiä. Pantakoon merkille ero!
Joosafat sanoi: "Kuulkaa minua, te Juudan ja Jerusalemin asukkaat. Uskokaa Herraan, Jumalaanne, niin te olette hyvässä turvassa, ja uskokaa hänen profeettojansa, niin te menestytte." (2. Aikak. 20: 20). "…uskokaa Hänen profeettojansa…" - sillä Hänen profeetoillansa on Hänen paljastettu Sanansa ja Hänen paljastettu tahtonsa.
Palvelustehtävä Uudessa testamentissa
Apostoleilla oli vuosikausia etuoikeus tulla heidän Herransa ja Mestarinsa opettamiksi, jopa vielä neljänkymmenen päivän ajan Hänen ylösnousemisensa jälkeen. Paavali näki Hänet Hänen taivaaseenastumisensa jälkeen yliluonnollisena Valona ja kuuli Hänen äänensä heprealaisella äidinkielellänsä: "…sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn. Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut lähetän avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö…" (Apt. 26: 12- 23). Niin tarkka on jumalallinen kutsumus ja lähettäminen, jolla on pelastushistoriallinen merkitys! Tuo apostoli ei puhuttele ainoastaan seurakuntaa, vaan myöskin profeettoja ja hengen lahjojen omaavia ja toteaa, ettei hän anna eteenpäin omia mielipiteitä, vaan mitä Herra on käskenyt. "Jos joku luulee olevansa profeetta tai hengellinen, niin tietäköön, että mitä minä kirjoitan teille, se on Herran käsky. Mutta jos joku ei sitä ymmärrä, niin olkoon ymmärtämättä…" (1. Kor. 14: 37- 38).
Koko Raamattu, Vanha ja Uusi testamentti, on Jumalan Sana. Jumala itse on puhunut profeettojen ja apostolien kautta; he toimivat Hänen suoranaisessa tehtävässänsä. Paavali saattoi kirjoittaa: "Sillä sen me sanomme teille Herran sanana…" (1. Tess. 4: 15). Vain joka antaa eteenpäin sen, mitä nämä jumalanmiehet sanoivat, se sanoo todellisuudessa, mitä Jumala on sanonut. Vain sellaisessa tapauksessa voivat kuulijatkin todistaa: "Nyt minä tiedän, että sinä olet Jumalan mies ja että Herran sana sinun suussasi on tosi." (1. Kun. 17: 24). Kenestä kaikissa uskontunnustuksissa voidaan tänään sanoa, että Jumalan Sana todella vielä on puhdas totuus niiden suussa, jotka sitä julistavat? Vain joka opettaa ja kastaa niin kuin apostolit, se opettaa ja kastaa oikein. Jumalallinen järjestys Seurakuntaa varten säädettiin alussa ja on lähtenyt Jerusalemista Jumalan Sanana kaikkeen maailmaan. Nyt täytyy opin ja käytännön todellisessa seurakunnassa olla täsmälleen sellainen kuin siihen aikaan.
Paavali, jumalanmies, teki kolme vuotta kääntymisensä jälkeen ensimmäisen matkan Jerusalemiin puhuaksensa Pietarin kanssa. Noiden viidentoista oleskelunsa päivän aikana hän sai tietää kaiken hengellisistä aluista kutsutun suun kautta. Hän tapasi myöskin Jaakobin, Herran veljen. Sama Paavali teki neljätoista vuotta myöhemmin jumalallisen ohjeen perusteella vielä kerran matkan Jerusalemiin yhdessä Barnabaan ja Tiituksen kanssa. Tällä kertaa se ei tapahtunut informaation etsimisen takia, vaan jotta verrattaisiin, voisiko hän kestää julistuksensa kanssa vai olisiko hänen työnsä ollut turhaa (Gal. 1: 18- 2: 2).
Täten kehotetaan kaikkia saarnaajia, evankelistoja, opettajia, profeettoja, kaikkia jumalanvaltakunnan työntekijöitä, tekemään hengessä matka Jerusalemiin ja todellisuudessa vertaamaan, pitävätkö heidän julistuksensa ja käytäntönsä yhtä kirjoitetun Sanan kanssa. Vertaaminen pitää aina tehdä alkuperäisen kanssa. Mitä alussa oli ja miten se oli, aivan niin täytyy sen olla lopussa: täydellinen Morsiusseurakunnan sopusointu Jumalan ja Hänen Sanansa kanssa ennen Jeesuksen Kristuksen paluuta! Totaalinen takaisinpaluu raamatullisiin oppeihin ja apostoliseen käytäntöön on hetken käsky ja sanoma.
Väärennökset ja vääristelmät, jotka jo varhain alkoivat, ovat aikaansaaneet suuren lankeemukseen ja kokivat ensimmäisen organisoidun huippukohtansa vuonna 325 j.Kr. Nikean kirkolliskokouksessa. Seurasi lisää kirkolliskokouksia ja koitti keskiaika - pimeä ajanjakso -, jossa Sanan valo melkein sammui. Lopulta tuli uusi läpimurto uskonpuhdistuksen vaikutuksesta, jota seurasivat menneiden vuosisatojen herätykset, joissa Herra yhä enemmän asetti raamatulliset totuudet näkyviin. Vanhat perinnäissäännöt kuitenkin valitettavasti jatkoivat myöskin herätyksissä, jotka kahdennenkymmenennen vuosisadan alun jälkeen tapahtuivat mahtavassa Hengen vaikutuksessa. Siten on viholliselle onnistunut myöskin siellä, missä Jumalan Henki vaikutti, esittää oikea vääräksi ja väärä oikeaksi. Vanha hapatus on yhä uudelleen turmellut kaiken uuden. Syntyi organisoituneita uskonyhteisöjä, jotka jatkoivat vanhaa murhenäytelmää!
Mitä meidän Herramme siihen aikaan sanoi juutalaisille Markus 7 pätee myöskin langenneeseen kristikuntaan: "Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minea opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä. Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä… Ja hän sanoi heille: 'Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne.'" (jakeet 6- 9).
Voisiko olla niin, että kaikki palvonta, myöskin ylistys karismaattisissa kokouksissa, on turhaa, koska uskotaan ihmisoppeja ja ihmiskäskyjä Jumalan Sanan sijasta? Jeesus, meidän Herramme, asetti vaatimuksen ja sanoo: "Joka uskoo minuun… niinkuin Raamattu sanoo…" (Joh. 7: 38). Herra vaatii Jumalan palvontaa Hengessä ja Totuudessa (Joh. 4: 24). Jumalan Sana on totuus, johon Pyhä Henki johtaa todelliset uskovaiset ja pyhittää heidät siinä.
Nyt, niin lähellä Jeesuksen Kristuksen paluuta, on kysymys myöskin profeetallisesta osasta, niin kuin Pietari sen jo siihen aikaan aivan ihanalla tavalla korostaen toi julki, kun hän kirjoitti: "Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa." (2. Piet. 1: 16). Tuo apostoli oli todistaja niin näkemisensä kuin kuulemisensakin suhteen tuolle ihanalle kokemukselle Kirkastusvuorella. Hän saattoi lopullisella varmuudella kirjoittaa: "Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne." (jae 19).
Kuka voi tänään paikkansa pitävästi sanoa, että hän on profeetallisen Sanan omistava - ei selityksen perusteella, vaan sen täyttymyksen perusteella - joka loistaa hänelle kuin kirkas valo? Eikö kaikkialla ollakin niin kiireisiä omien ennustelujen kanssa, ja eikö yhä uudelleen olla tuomassa esiin jotakin uutta, niin ettei lainkaan tunneta vetoa kirjoitettuun profeetalliseen Sanaan? Mitkään Kirjoitusten ennustukset eivät salli omaa selitystä, eivätkä monet omat ennustukset voi tehdä niitä tyhjäksi; päinvastoin: inhimillisesti tuotetut ennustukset tehdään Jumalan Sanan arvovallalla tyhjäksi. Kirjoitusten ennustukset ovat nimittäin aina sidotut lupauksiin, jotka täyttymyksensä kautta saavat laillisuutensa.
Jos tässä ajassa ei seuraisi jumalallinen oikeudenjulistus, olisi tämä esitys kadottanut tarkoituksensa. "Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana." (Jes. 2: 3- 4). Todellinen Sana on lähtenyt Jerusalemista. Siellä astuivat esiin profeetat, meidän Herramme ja apostolit, siellä asetettiin perustus uusitestamentilliselle seurakunnalle, siellä se kutsuttiin elämään. Siihen sen täytyy palata takaisin opissa ja vaikutuksessa.
Väärät profeetat ja väärät kristukset
Me koemme nyt uskonnollisella alueella suurimman petoksen, mitä milloinkaan on ollut olemassa. Matt. 24 Jeesus sanoi ennalta, että "…monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta." (jae 11). Jokaisen uskonnon, jokaisen tunnustuksen, jokaisen kirkon ja yhteisön edustajat esittävät itsensä luonnostaan oikeaksi. Ulkonaisesti koristellaan paljon vaikuttavilla sanankohdilla. Mutta Herra, joka näkee kaiken lävitse, sanoo: "Varokaa vääriä profeettoja…" Tämä varoitus meidän tulisi ottaa sydämellemme, sillä kaikki olettavat sitä kautta aikojen aina toisten kohdalla, mutta tässä on kysymys Jumalan valtakunnasta, mikä tarkoittaa: uskovaisia - seurakuntaa. Paholainen itsekin uskoo, mutta omalla tavallansa, ei niin kuin Kirjoitukset sanovat. Kaikissa maailman uskonnoissa, myöskin kristillisissä, monet uskovat miten ja mitä he haluavat. Sellaisia uskovaisia on koko maailma täynnä. Uskonpuhdistuksen aikana leimahti kysymys vääristä profeetoista ja antikristuksista. Tämän kohdan arvioinnissa kaikki uskonpuhdistajat olivat yksimielisiä riippumatta muista eroavaisuuksista. Meidän kohdallamme tässä tutkistelussa on kysymys monista vääristä profeetoista ja kristuksista.
Mutta keitä ovat väärät profeetat? Mistä heidät tunnetaan? Sallikaamme vain Pyhien Kirjoitusten puhua. Sillä ei ole olemassa mitään teologista tiedekuntaa, ei mitään saarnaajaseminaaria maan päällä, missä Jumalan salaperäistä neuvopäätöstä todella voitaisiin opettaa tai oppia. Tarvitaan jumalallinen käsky ja lähettäminen profeettojen ja apostolien esikuvan mukaisesti, jotta saataisiin heidän tavallansa pääsy paljastettuun Sanaan ja Jumalan tahtoon. He jättivät meille sen, mitä kaikki tietävä Jumala, joka tämän traagisen kehityksen tiesi jo ennen alkua, ennalta on sanonut.
Ensiksi meidän täytyy aivan loogisesti todeta, että jokaisen väärennöksen tulee olla mahdollisimman aidolta näyttävä kopio todellisesta. Väärän dollarin setelin täytyy niin kovasti vastata alkuperäistä, ettei maallikko lainkaan huomaa sitä. Tämä muistuttaa minua henkilökohtaisesta kokemuksesta: Monia vuosia sitten minä vein rahaa erääseen pankkiin. Yhtäkkiä kassanhoitaja tyrmistyi, piti 100 saksanmarkan seteliä korkealla ja sanoi: "Tämä on väärä satanen; minun täytyy ilmoittaa rikospoliisille." Maallikoille täysin huomiota herättämätön; mutta ammattimiehen kädessä ja hänen silmällensä heti havaittavissa! Se oli minulle syvällinen opetus. Minä en ollut väärentäjä, ja useimmat, jotka antoivat näitä seteleitä eteenpäin eivät myöskään olleet sitä. On monia, jotka antavat eteenpäin väärennettyä, niin sanottua "kristillistä asiaa", mutta eivät lainkaan huomaa, että se on väärennettyä, koska he eivät tunne alkuperäistä eivätkä osaa erottaa jäljitelmää.
Väärät profeetat ja väärät kristukset eivät ole väärentäjiä, mutta he antavat pahaa aavistamattomina eteenpäin väärennettyä ja heillä on yksi yhteistä: He johtavat, ovat siis tunnustetut johtavassa asemassa oleviksi, mutta he harhaanjohtavat, he eksyttävät, koska he itse ovat harhaanjohdettuja. (2. Tim. 3: 13). Matt. 24: 4 Herra sanoo: "Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä olen Kristus!'" Ilmoitettuaan sodista ja luonnonkatastrofeista Hän vielä korostaen viittaa vääriin profeettoihin, jotka ovat johtava monet harhaan (Matt. 24: 11).
Väärät profeetat ja kristukset eivät lainkaan koettele oppiansa Sanalla, he vaikuttavat aidoilta ja vain jumalallinen ammattimies tunnistaa kopion - jäljitelmän. Sana "Christos" on peräisin kreikankielestä ja vastaa heprealaista sanaa "Maschiach", mikä merkitsee "Voideltu" ja minkä me tunnemme "Kristuksena". Vanhassa testamentissa kuninkaat ja papit voideltiin. Kuningas Saul oli voideltu, samoin kuningas Daavid, ja myöskin Aaron ja hänen poikansa olivat voideltuja. Todellisia profeettoja kutsuttiin "Jumalan voidelluiksi". Herra itse puhuu: "Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni." (Ps. 105: 15). Jeesus oli VOIDELTU, Jumalan Kristus. Luuk. 4: 17- 19 mukaisesti Hän luki profeetta Jesaja 61 seuraavaa: "HHerran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut…"
Pietari vahvistaa: "Mutta näin on Jumala täyttänyt sen, minkä hän oli edeltä ilmoittanut kaikkien profeettain suun kautta, että nimittäin hänen Voideltunsa piti kärsimän." (Apt. 3: 18).
"…te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa…" (Apt. 10: 38).
Meidän Herramme puhuu kuitenkin vääristä voidelluista - tosin voideltu, mutta väärä. Yksi tunnusmerkki sopii aina kaikkiin vääriin: he kokoontuvat oikeita vastaan, viime vaiheessa HHerraa ja Hänen voideltujansa vastaan (Apt. 4: 24- 31). Eivät ainoastaan egyptiläiset Jannes ja Jambres nousseet Moosesta vastaan; omasta keskuudesta nousi esiin johtavia veljiä, nimittäin Daatan, Koora ja muut (4. Moos. 16). He yhdistyivät, muodostivat eräänlaisen organisaation, joka oli oppositiossa Jumalaa ja Moosesta, todellista profeettaa vastaan.
Ja vielä kerran Herra palaa Matt. 24 takaisin vääriin profeettoihin ja kristuksiin ja lausuu varoituksen: "Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin." (jae 24). Myöskin tämä vielä: vääriä, ja siitä huolimatta suuria ihmeitä ja merkkejä! Ymmärtäköön sen kuka voi. Tämähän ei toki lainkaan sovi yhteen, eikä itse asiassa myöskään Jumalan Valtakuntaan. Daatanin ja Kooran tavoin he kuuluvat seurakuntaan, mutta ovat väärässä innoituksessa ja väärässä opissa. Omassa seurakunnassansa vain itse Herralla on oikeus asettaa erilaiset palvelustehtävät. Siinä ei jokainen voi tehdä mitä haluaisi, sillä se johtaa lankeemukseen niin kuin Lusiferin, langenneen enkeliruhtinaan kohdalla. Paavali varoittaa vääristä veljistä. Ne ovat veljiä, mutta ovat vääriä. Nyt on olemassa vääriä profeettoja ja vääriä voideltuja jopa suurilukuisesti, niin kuin meidän Herramme sanoi.
He voivat osoittaa ihmeitä ja merkkejä, siis eräänlaisen laillistamisen, minkä kautta he johtavat harhaan vilpittömiä uskovaisia. He eivät ole jumalattomia miehiä, ei, he eivät myöskään ole väärentäjiä; he ovat omalla tavallansa uskovaisia ja rakastettavia, vakuuttamisensa mukaisesti he uskovat saarnaajina Täyden Evankeliumin ja he esiintyvät perinteisesti, vakuuttavasti. Heillä on jopa tunnusmerkkejä, niin kuin ne lähetyskäskyssä on luvattu. Koko asia näyttää aidolta ja hyvältä. Heidän kokouksensa vetävät puoleensa ihmisiä kaikista tunnustuksista, ja kaikki ovat vakuuttuneita ja hämmästeleviä. Herra itse toi julki ajatuksen, että olisi jopa pelättävissä, että valitut eksytettäisiin, jos se olisi mahdollista. Mutta Jumalalle kiitos: Se ei ole mahdollista. Tosin se tulee niin lähelle aitoa, että vain ne, jotka tuntevat alkuperäisen ja todella uskovat, niin kuin Kirjoitukset sanovat, huomaavat eron ja näkevät asian lävitse. Valitut eivät seuraa ihmeitä ja merkkejä, he seuraavat Herraansa ja Lunastajaansa. He koettelevat kaikki opit ja ennustukset ja julistuksen Jumalan Sanalla eivätkä anna minkään temmata itseänsä mukaan, vaan pysyvät apostolien opissa (Apt. 2: 42; Ef. 2: 20; 2. Piet. 3: 2 jne.).
Oli aina ne, jotka Herra lähetti, ja sellaiset, jotka itsestänsä astuivat esiin. Väärät profeetat ja väärät kristukset astuvat esiin itsestänsä, mutta kuitenkin Jumalan Valtakunnan sisäpuolella. He eivät eksytä tarkoituksellisesti, he eivät ole lainkaan tietoisia siitä. He eivät ole väärentäjiä, mutta antavat eteenpäin väärennettyä. He ovat vilpittömiä, mutta vääriä. He syntyivät itse uskonnolliseen petokseen. Myöskin apostolit sanoivat ennalta tämän kehityksen. Väärennyksillä on pitkä traditio. Mutta kaikki, mikä ei ole oikeata, eli ei pidä yhtä Raamatun kanssa, on väärää. Meidän täytyy ottaa tätä koskeva varoitus hyvin vakavasti ja kysyä:
Keitä ovat nämä väärät profeetat ja väärät opettajat tänään, jotka ovat tuoneet turmiolliset opit, joista Pietari on varoittanut, joiden kautta totuuden Tie tulee pilkatuksi (2. Piet. 2: 1- 3)?
Keitä ovat tänään ne, jotka ovat hyljänneet suoran tien, etsineet voittoa ja menevät harhaan Bileamin tiellä (2. Piet. 2: 12- 19)?
Keitä ovat tänään ne antikristukset, joista Johannes kirjoittaa (1. Joh. 2: 18-20)?
Keitä ovat tänään ne monet väärät profeetat, jotka ovat lähteneet maailmaan (1. Joh. 4: 1)?
Keitä ovat ne miehet tänään, joista Paavali sanoo, että he lähtevät seurakunnan keskeltä, esittävät harhaoppeja ja vetävät opetuslapset seuraamaan itseänsä (Apt. 20: 26- 32)?
Keitä ovat tänään ne, jotka saarnaavat toista Jeesusta, julistavat toista Evankeliumia ja ovat toisen hengen vaikutuksen alla (2. Kor. 11: 4)?
Keitä ovat tänään ne, jotka kantavat vain apostolien naamaria - siis esiintyvät lähettiläinä, mutta todellisuudessa ovat valheapostoleja ja joita voidaan kutsua valhetyömiehiksi (2. Kor. 11: 10- 15)?
Keitä ovat tänään ne, joista Jumalan Henki puhui, että he viimeisinä aikoina astuvat esiin, kuulevat eksyttäviä henkiä ja julistavat oppeja, jotka ovat peräisin demoneista (1. Tim. 4: 1-3)?
Mikä ei ole peräisin Jumalasta, on peräisin paholaisesta. Ei mikään jäljitelmä, ei mikään valhe ole peräisin totuudesta (1. Joh. 2: 21). On todellakin traagista, ettei ihmisille ole selvää se, että perinteisessä kristillisyydessä oikea on korvattu väärällä. Aiheet ovat jääneet jäljelle, mutta sisältö on muutettu.
Nyt täytyy kaikki koetella
Tunnustuksen täytyy olla tosi
ja opetuksen täytyy pitää paikkansa
Ensimmäisessä seurakuntajaksossa on paljastettu valehtelijoiksi sellaiset miehet, jotka väistyivät pois apostolien opista (Ilm. 2: 2). Mutta pian väärä, toimien väärän vaikutuksen voimassa, syrjäytti sen, mikä oli oikeaa. Jumalan Sana korvattiin ihmisen sanalla, kunnes lopulta Jumalan mieltymys tuli julki siinä, että Hän antaa valtakunnan pienelle laumalle (Luuk. 12: 32). Ja siten oli kaikissa seurakuntajaksoissa vain valittu jäännös (Room. 11: 5). Sen tähden koskivat lupaukset seitsemässä kirjeessä vain voittajia (Ilm. 2 3). Jo varhain oli ihmisiä uskovaisten keskuudessa, jotka pitäytyivät kiinni Bileamin oppiin, joka saattoi Jumalan kansan lankeemukseen, sekä nikolaiittain oppiin, jotka korottivat itsensä maallikoiden yläpuolelle (Ilm. 2: 14- 16). Niin, jopa sallittiin erään Iisebelin, joka esiintyi naisprofeettana ja opettajattarena, harjoittaa eksytystänsä (Ilm. 2: 20- 21). Me olemme siis todellakin tekemisissä alusta alkaen hyvin murheellisen kehityksen kanssa. On kysymys pois lankeamisesta Jumalasta ja todellisesta uskosta, kaikenlaisista poikkeamista ja väärennyksistä. Jo hyvin varhain seurasi Kirjoitusten selittämisen johdosta harhaanjohtaminen. Myöhemmin siitä neuvoteltiin kirkolliskokouksissa, ja lopulta säädettiin kirkollisissa opinkappaleissa ja dogmeissa.
Ratkaiseva ero aitojen ja väärien voideltujen välillä perustuu tähän: todelliset Jumalan lähettämät miehet saarnaavat Sanaa ja Herra vahvistaa sen sitä seuraavien merkkien ja ihmeiden kautta. Itsestään esiin astuvat miehet kertovat tarinoita, saarnaavat ihmeistä ja merkeistä ja johtavat ihmiset Sanan ohitse ja siten harhaan. Vain joka pysyy Sanassa, se pysyy Jumalassa. Mutta ensin meidän täytyy ottaa Sana kokonaan vastaan voidaksemme pysyä siinä.
Hetken käsky kuuluu: todeta yksinomaan Kirjoitusten todistuksesta, kuka on väärä kristus ja kuka on väärä profeetta tai molempia. Sana tuli aina todellisille profeetoille; väärillä profeetoilla oli aina selityksensä Sanasta, mutta ei milloinkaan alkuperäistä Sanaa. Sama pätee vääriin voideltuihin. Heillä ei ole todellista Kristuksen ja apostolien oppia, vaan omat oppimielipiteensä, jotka kirkkohistorian kuluessa on otettu mukaan. Todellisten profeettojen kautta Jumala itse puhui; väärät profeetat puhuvat Hänestä siten kuin se sopii heidän ohjelmaansa.
Tunnustuksen "Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja lihassa ilmestynyt" todistavat kaikki kristillisyydessä, myöskin väärät profeetat ja väärät kristukset. Mutta se ei pidä silloin paikkaansa, jos sillä tarkoitetaan jotakin muuta, kuin mitä Raamattu opettaa. Yksi kristillisen teologian teesi on esimerkiksi, että Poika luotiin ennen maailmaa ensimmäisenä Jumalan luomistoimena. Toisen mukaisesti Jumala ensimmäisenä siitti ja synnytti Hänet taivaassa. Siitä sanotaan nikealaisessa uskontunnustuksessa: "Jumala Jumalasta, totinen Jumala totisesta Jumalasta…" Jos niin olisi, silloinhan meillä olisi kaksi, jotka ovat Jumala, kaksi, jotka ovat Valkeus jne. Kolmas teesi kuuluu, että Poika olisi Vanhassa testamentissa ollut arkkienkeli Miikael. Ja siitä huolimatta kaikki sanovat: Hän on Kristus, Jumalan Poika. On olemassa muitakin versioita, jotka myöskään eivät vastaa Kirjoitusten todistusta, vaan ovat tulosta inhimillisestä harkinnasta ja fantasiasta.
Vanhassa testamentissa Hän on Herra, Jahweh, Minä Olen - Logos, Sana, näkyvä, toimiva ja vaeltava näkymättömän Jumalan ilmestys, joka olemukseltansa on Henki (Joh. 4: 24) ja jota kukaan ihminen ei milloinkaan ole nähnyt (1. Tim. 6: 16; 1. Joh. 4: 12). Hänet, joka Eedenin puutarhassa käyskenteli, puhui Aabrahamin kanssa, teki itsensä tunnetuksi Moosekselle ja kaikkien profeettojen kautta puhui, me tunnemme Hänen ihmiseksi tulemisessansa Jumalan Poikana, joka täällä maan päällä syntyi Beetlehemin tallissa: "…teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa." (Luuk. 2: 11). Ei jokin taivaallinen Poika tullut Pojaksi maan päällä, vaan Sana tuli lihaksi, Herra tuli palvelijaksi. On oleva niin kuin Paavali sanoi: "Ei kukaan voi todella antaa tätä raamatullisesti perustettua todistusta, että Jeesus Kristus on Herra, kuin vain Pyhän Hengen kautta (1. Kor. 12: 3). Monet antavat muodollisen tunnustuksen. Jopa demonit huusivat: "Voi, mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, Jeesus Nasaretilainen?" Ja huusivat kovaa: "Minä tunnen sinut, kuka olet, sinä Jumalan Pyhä." (Luuk. 4: 34 41 jne.). Demonien tunnustus ei kuitenkaan oikeuttanut heitä; he pysyivät siitä huolimatta siinä, mitä he aikaisemmin olivat. He eivät tulleet sen johdosta sen paremmin kristityiksi kuin ei uskovaisiksikaan.
Sen täytyy tulla jokaiselle yksilölle kuten Pietarille aikanaan (Matt. 16) henkilökohtaisesti ilmestyksen kautta lahjoitetuksi. Kaikki muut ovat järkiperäisiä toistamisia, mitkä eivät lainkaan päde Jumalan tykönä. Näin sanoo Herra: "…eikä kukaan muu tunne, kuka Poika on, kuin Isä; eikä kukaan muu tunne, kuka Isä on, kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa." (Luuk. 10: 22). Yhtä varmasti kuin Isä on paljastanut itsensä Pojassa, yhtä varmasti sen täytyy tulla jokaiselle paljastetuksi. Jokainen kristitty, jopa antikristus, voi huulillansa antaa tunnustuksen, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, ja siitä huolimatta tarkoittaa jotakin aivan muuta, kuin mitä Pyhät Kirjoitukset todistavat. Ilman ilmestystä Pyhän Hengen kautta se pysyy järkiperäisenä asian toistamisena. Apostolien todistus voidaan lukea monista raamatunkohdista. Paavali tekee siitä yhteenvedon 1. Tim. 3: 16. Todellisuudessa on olemassa vain yksi Jumala, yksi Luoja, yksi Isä, paljastettuna Pojassa, yksi Herra, yksi totinen usko, yksi oikea kaste (Ef. 4: 4- 6 jne.).
Jokainen oppi ja jokainen tunnustus, kaikki, mikä ei pidä yhtä alkukristillisyyden apostolien kanssa, on väärää. Alkuseurakunta alussa on loppuun asti pätevä esikuva. Kaiken ja kaikkien täytyy tulla koeteltavaksi, mutta mittapuu on yksinomaan virheetön, iankaikkisesti pysyvä Jumalan Sana.
Matt. 7: 15 sanoo Herra: "Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia." Niin, "Kavahtakaa!" on helposti sanottu, mutta lampaannahat kätkevät raatelevaisen suden luonteen. Avainsana tässä on "raateleva" (saksankielellä rosvomainen). He ovat siis rosvoava uskovaiset, eikä paimentava heitä vihreällä Sanan niityllä, vaan keritsevä heidät, kun he julistavat heille "menestys-evankeliumia" ja samalla rikastuttavat itsensä. Jakeissa 21 ja 22 me saamme tietää tarkemmin: "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'" Kyseessä olevan henkilöryhmän ku
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.