Toteais vaan kylmästi ei mistään mitään tuu, lähtis kävelemään ja laittais oven kiinni perässään...

Olen lukion ykkösellä ja melkein loppuun palanut. Tuntuu, että koko ajan vaaditaan liikaa. Jaksot kestää vaan vähän aikaa ja opittavaa on enemmän kuin tarpeksi. Tunneille pelottaa mennä, kun ei ikinä tiedä, minkä projektin se opettaja seuraavaksi keksii. Tuntuu, että kaikki opettajat luulevat, että haluamme panostaa juuri heidän aineisiin. Projektia projektin perään. Lukuläksyjä koko ajan, rajattomasti tekemistä jne. Tosin ihme kyllä keskiarvoni on noussut yli 9...
Voisitteko jakaa omia kokemuksianne lukiosta. Tai sanoa jotain muutakin positiivista, kuin että kolmen vuoden pääst se loppuu, koska tässä kohtaa se ei enää todellakaan lohduta, kun ei jaksais enää seuraavaan aamuunkaan herätä, puhumattakaan kolmesta vuodesta. Ja ruokavälitunneillakin istun joskus vessas itkemäs, kun ahdistaa niin paljon...
Kiitos vastauksista.
131318
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 13

Vanhimmat

Itse kirjoitin tuossa viimekeväänä, ja, niin. Tällä hetkellä opiskelemassa, viikossa tunteja noin 40 ja tahti tappava. Joten enää ei tuo lukio niin pahalta tunnu vaikka se silloin itseäkin hirvitti. (ei tainnut kuulostaa kovin piristävältä?)
Aloita vaikka siitä että karsit kursseja. Älä yritä tavoitella kohtuutonta kurssimäärää. Tai siirrä seuraavalle vuodelle muutama ettei alku tunnu ylivoimaiselta. Käy taideaineet tasaisesti muiden lomassa. jne jne... Hyväksi todettua on myös kokoontua tunniksi koulun jälkeen ja lukea läksyt porukalla, oppii paremmin ja saa unohtaa kirjat loppuillaksi...
Kokemuksen ääni sanoo myös, että kannattaa lukea jakson aikana niin ei iske stressi koeviikolla. Ja hmm, taitavat ne projektit iskeä vaikka et tunnille menisikään;)
Kokemuksen ääni lisää perään, että käyhän puhumassa opon kanssa, meillä oli mahtava opo ja apua varmasti löytyi silloin kun tarvitsi.

Toivottavasti auttoi edes hieman!

Äänestä

Oota kuhan tuut kolmoselle ja on vika jakso ennen lukulomaa: kertauskurssit tyyliin kertaile 10 pitkän matikan kurssia jne yhen jakson aikana ja lue ylppäreihin...

Äänestä

ensinnäkin sullahan on enää kaksi vuotta, koska abivuonna vaan kolme jaksoo kouluu. itellänikin oli paljon kursseja eka ja toka vuonna, mutta nyt nää pari jaksoo vaan kaks kurssii per jakso. mutta siis en itekään tiedä miten oon jaksanu nää vuodet, mutta kai sitä mennä eteenpäin sosiaalisen verkon avulla. mutta hei, jos oikeesti et jaksa, niin neuvoisin sua puhumaan koulupsykologille tahi sitten meet opon luo. ensin kannattaa miettii kevyempien kurssien valitsemista ja "ei niin tarpeellisten" kurssien vähentämistä. ja voit käydä lukion myös 3,5 tai 4 vuoteen! eli ei mikään pakko käydä lukiota läpi kolmessa vuodessa, jos tuntuu, ettei vaan yksinkertaisesti jaksa. et sä laiska oo, jos päätät käydä lukion 4 vuodessa, jos se tuntuu sun tilanteessa ihanteellisimmalta vahtoehdolta. toivottavasti oli apua:)ja vielä yks juttu. älä mene vessaan itkemään ruokiksilla vaan meet syömään ja juttelet ihmisten kanssa, koska se on todellakin parempi vaihtoehto, vaikken ite henk.koht. oo kokenukaan tuollaista. jakselehan:)

Äänestä

Jos keskiarvosi on tosiaan noin hyvä, mieti mitkä kaikki aineet ovat sinulle tärkeitä jatko-opintojen kannalta ja jätä kylmästi läksyt tekemättä itsellesi turhien aineiden osalta ja mene kurssit rimaa hipoen lukematta läpi.

Ei se keskiarvo kohtuuttomasti putoa ja loppupeleissä keskiarvolla ei ole paskaakaan merkitystä jos haet yliopistoon. Ammattikorkeaan tuskin haet noin hyvillä papereilla.

Keskitä siis voimasi tärkeisiin asioihin ja unohda turhat.

Äänestä
  • että jos on esim. 9 tai parempi ka. niin ei pidä hakea ammattikorkeakouluun? Yliopistoon vaikka siellä ei mikään kiinnostaisi? No joka päivä oppii uutta, vaikka lukiosta on kohta 5 vuotta.

    Äänestä

  • Juhaaa. kirjoitti:

    että jos on esim. 9 tai parempi ka. niin ei pidä hakea ammattikorkeakouluun? Yliopistoon vaikka siellä ei mikään kiinnostaisi? No joka päivä oppii uutta, vaikka lukiosta on kohta 5 vuotta.

    Ne, joilla on ka yli ysi, pyrkivät automaattisesti yliopistoon. Ne taas, jotka eivät vain osaa/jaksa panostaa, hakevat ammattikorkeakouluun (uskottelevat itselleen, että amk on sama kuin yliopisto).

    Äänestä

  • että.............. kirjoitti:

    Ne, joilla on ka yli ysi, pyrkivät automaattisesti yliopistoon. Ne taas, jotka eivät vain osaa/jaksa panostaa, hakevat ammattikorkeakouluun (uskottelevat itselleen, että amk on sama kuin yliopisto).

    "Ne, joilla on ka yli ysi, pyrkivät automaattisesti yliopistoon."

    No eivät nyt automaattisesti, mutta useimmiten kyllä. He ovat panostaneet opiskeluunsa ja haluavat ilmiselvästi jollekkin teoreettiselle/vaikeapääsyiselle alalle (joita on enemmän yliopiston kuin ammattikorkean puolella).


    "Ne taas, jotka eivät vain osaa/jaksa panostaa, hakevat ammattikorkeakouluun"

    Ammattikorkeaan ovat hakeneet ne, jotka sieltä ovat löytäneet oman alansa. Omassa aloitusryhmässänikin on useampi tyyppi joilla on lukion keskiarvo ysin pintaan tai yli. Osa on käynyt yliopistoa, osa on jättänyt amk:n kesken, osa opiskelee siinä missä muutkin. Ei ne ysin tyypit mitään yli-ihmisiä ole, jaksavat vaan lukea enemmän kuin muut keskimäärin, ja yleensä myös keskimääräistä parempi muisti. Ainakin heillä jotka olen itse tavannut.


    "uskottelevat itselleen, että amk on sama kuin yliopisto"

    Ööh...?


    Vittu kun alkaa kyllästyttää vastailla trollien viesteihin. Jonkun sitä on vaan kerrottava totuus ettei joku nalikka saa täällä päähänsä jotain vääristyneitä käsityksiä amksta ja yliopistosta.

    Äänestä

kannata niin vakavasti ottaa, jos ei sitten halua yliopistoon pyrkiä

Äänestä

Yli ysin keskiarvoa lukiosta et tarvitse ellet nyt ole hakemassa jonnekkin todella vaativalle yliopiston linjalle. Esimerkkinä vaikka lääkis, mutta jos sinne aiot hakea, niin ei kannata hirveästi stressata vaikkapa historiasta tai maantiedosta...

Pointtini on kuitenkin se, että kannattaa alkaa miettimään mitä haluat tulevaisuudessa opiskella. Oletko menossa ammattikorkeaan vai yliopistoon? Mille alalle ja mille linjalle? Kannattaa ottaa jo nyt selvää, vaikka se aika aikaista onkin, sellaisista aloista jotka vaikuttavat mielenkiintoisilta. Sitten keskityt lukemaan niitä kursseja, joita tarvitaan kyseisellä alalla/aloilla, ja jätät muiden kurssien lukemisen vähemmälle.

Mieti nyt. Et sinä niille opettajille opiskele, vaan itsellesi. Tottakai kaikki haluavat vaatia sinulta parasta kaikessa, mutta jos menet muiden tahtojen mukaan, löydät itsesi vielä hermoromahduksen saaneena, mielialalääkitys päällä, opinnot keskeyteneenä.

Jos nyt haluat välttämättä saada hyvät arvosanat kaikista kursseista ilman loppuunpalamista, niin sitten kannattaa käydä lukio 3,5 tai 4 vuodessa läpi.

Äänestä
  • aineen lopulta YO-kirjoituksissa kirjoittavat pystyvät opiskelmaan kurssin mahdollisimman hyvin ja kattavasti. Kurssia ei oikeastaan voi eikä saisikaan opettaa heikoimpien tai keskitasoistenkaan oppijoiden mukaan. Ja ykkösellähän sinäkään et vielä aidosti tiedä MITKÄ aineet sinä lopulta kirjoitat.

    Opettaja (ainakaan kokeneempi ope) ei "toivo" tai "luule", että sinä panostaisit juuri hänen aineeseensa. Hän vain tarjoaa siihen mahdollisuuden ja tukee opiskelumotivaatiota.

    Ja jos jotkut opettajat panostavat aineeseensa täysillä, niin usein juuri ne aineet ovat lukion kirjoitetuimpia. Silloin nimittäin mahdollisimman moni on tullut opiskelleeksi aineen kunnolla alusta asti ja siitä se innostus on kasvanut.

    Opettajan liian välinpitämätön suhtautuminen aineeseensa ja opiskelijoihinsa sekä liian alhainen vaatimustaso ei ole hyödyksi kenellekään.

    Jos olet todella noin ahdistunut, ota yhteyttä ryhmänohjaajaan, opoon, rehtoriin, terkkariin, koululääkäriin, kuraattoriin tai koulupsykologiin - kenet heistä sitten koetkaan sopivimmaksi itsellesi. Kouluissa toimii oppilashuoltotyöryhmä, johon yllä olevat henkilöt kuuluvat tarvittavissa kokoonpanoissa. Heidän kauttaan se apu alkaa löytyä. Ei sinun yksin kannata missään nimessä sen opiskeluahdistuksen kanssa pyöriskellä. Siitä ei ole varmasti mitään hyötyä.

    Meillä on järjestelty loppuunväsähtäneelle opiskelijalle esim. ns. lepojakso, jossa on vain todella pakollista opiskeltavaa (esim. 1.-3 kurssia tai jopa tyhjä jakso, jos tilanteesi on todella vakava). Tämä on helpointa hoitaa koulun avustamana, koska silloin saat myös tuen koulun aikuisilta. Jos ryhdyt vain itse järjestelemään lepojaksoa, et saa ehkä kipeästi tarvitsemaasi tukea, olosi on epävarma, muut (opettajatkin) epäilevät motivaatiotasi (pitävät laiskana...) ja se taas vain lisää paineitasi. Ja paluu suunnitellulta lepojaksolta on myös mukavampi ja hallitumpi.

    Voimia ja Toimia!

    Opettaja

    Äänestä

Moi! En ole enää lukiossa, mutta nyt yliopistossa minultakin oli menossa voimat loppuun. Tuntui, kuin ei olisi saanut mitään aikaiseksi (enkä saanutkaan), pelkästään luentomonisteisiin vilkaiseminen riitti pahoinvointiin enkä oikein mitenkään pysynyt missään perässä. Teki mieli paeta maan alle tai vähintään Ruotsiin tai jonnekin ulkomaille.

Itse päätin sitten tosissani, etten satsaa enää yhtään mihinkään ja pidän kevään vapaata silläkin kustannuksella, että opiskelu venyisi. Se on helpottanut oikeasti, en enää tunne suurta vastenmielisyyttä yliopistoa kohtaan ja keskittymiskykyni vähitellen palaa.

Lukio-opiskelu on rankkaa, eikä siellä varmaan voi yhtä helposti pitää vapaata. Mutta oletko miettinyt, että voisit vaikka suorittaa neljässä vuodessa, niin jää enemmän vapaa-aikaa, kun ei tarvitse paljon kursseja ottaa?

Toinen vaihtoehtohan olisi, että sinäkin ottaisit oikeasti lomaa ja aloittaisit taas ensi vuonna uusin voimin. Tosin se hidastaa paljon enemmän oppimista, varsinkin lukioaikana, ja opiskeluun saattaa olla vaikea tottua taas, kun koulut alkaa.

Itselläni oli ensimmäisenä vuonna joko 7-8 kurssia, vähempi olisi ehkä riittänyt, mutta tuli sitten lukio käytyä muita nopeammin. Loppuunpalaminen on vakava juttu, olen saanut läheltä seurata sitä, ja siitä toipumiseen voi kestää monta vuotta. Joten älä missään nimessä tee yli voimiesi!

Ja kuten ylhäällä mainittiin, ehkä kannattaa päättää, mitkä kurssit on sinulle tärkeitä ja mitkä eivät. Kannattaa valita myös liikuntakursseja, jos mahdollista, ne tuovat lisää puhtia ainaiseen lukemiseen. Joskus on hyvä mennä kurssiin vain sillä tunnelmalla, että kunhan läpi pääsee. Itselläni olisi varmaan mennyt myöskin kaikki voima, vaikka keskiarvo olikin yli 9.

Ja jos on mahdollista, älä tee kaikkia läksyjä/tehtäviä yksin. Jos sinulla on kaveri samalla kurssilla, tehkää vaikka yhdessä. Ja jos oikeasti tunnet palavasi loppuun, niin katso joululoman jälkeen, millainen olo on. Jos yhä tuntuu siltä, ettet kestä, niin saattaa olla oikeasti niin, ettet kestä. Mutta voi olla myös, että kun olet tehnyt sen yhden vuoden, on helpompi aloittaa toinen ja jatkaa kolmanteen.

Ja mikä tärkeintä, älä kuuntele minua vaan omaa itseäsi. Toivon sinulle voimia.

Äänestä

Heips,

Hienosti sinä olet pärjännyt mutta olet tehnyt jotankin väärin.

Liikutko ulkona, tapaatko kavereita, onko sinulla sosiaalista elämää ?

Miten voit olla syömättä koko päivän - eihän sillä jaksa.

Tunnut olevan liian "hyvä" amikseen. No sekin on vaihtoehto mutta yritä jaksaa ja jos todella et, miin sitten sun on tehtävä jotain.

Mikä sinua oikeasti ahdistaa ???? Miksi olet ruokavälkät yksin????

Vastaa please, yritän taas ymmärtää.

Kakkonen

Äänestä

Onko tilanteesi yhtään parempi ? Olen itse vähän samassa jamassa mutta yritän sitli eteenpäin.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Toivoton... Snif... kirjoitti:

Olen lukion ykkösellä ja melkein loppuun palanut. Tuntuu, että koko ajan vaaditaan liikaa. Jaksot kestää vaan vähän aikaa ja opittavaa on enemmän kuin tarpeksi. Tunneille pelottaa mennä, kun ei ikinä tiedä, minkä projektin se opettaja seuraavaksi keksii. Tuntuu, että kaikki opettajat luulevat, että haluamme panostaa juuri heidän aineisiin. Projektia projektin perään. Lukuläksyjä koko ajan, rajattomasti tekemistä jne. Tosin ihme kyllä keskiarvoni on noussut yli 9...
Voisitteko jakaa omia kokemuksianne lukiosta. Tai sanoa jotain muutakin positiivista, kuin että kolmen vuoden pääst se loppuu, koska tässä kohtaa se ei enää todellakaan lohduta, kun ei jaksais enää seuraavaan aamuunkaan herätä, puhumattakaan kolmesta vuodesta. Ja ruokavälitunneillakin istun joskus vessas itkemäs, kun ahdistaa niin paljon...
Kiitos vastauksista.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu