Ei helvetti :/

Tänään bussipysäkillä ollessani sinne tuli poikajoukko ja meni erään pojan luo joka seisoi hiukan kauempana minusta. He siis näyttivät tuntevan tämän pojan (Samalla luokalla?), yksi poikajengistä kutsui häntä idiootiksi, homoksi ja ties miksi sekä puhui jostain läksyistä, mutta en saanut tarkemmin selvää, ja sitten tuuppaisi päin bussikatosta. Näin jotain sellaista tämän katseessa, mitä en koskaan ole nähnyt, niin ahdistava katse, siinä oli niin paljon pelkoa ja surua. Ne kaikki jätkät oli ihan tosissaan, kylmänä ne vaan töni sitä poikaa ja kutsui kaikenlaisilla nimillä. En heti puuttunut tähän, vaikka mieleni teki, mutta en saanut itseäni liikkeelle, mutta kun pojat alkoivat repiä häntä hupusta, oli mun pakko mennä väliin. Mua pelotti niin helvetisti, mutta menin poikien luokse ja huusin, että nyt loppuu tuo. Ja pojat vaan katto hetken mua ja sitten totes ''okei kun tyttö kerran pyytää, et lopetetaan tälläkertaa tähän''. Miten niin tälläkertaa!? Olisi tehnyt mieli huutaa mitä silloin ajattelin, mutta en tietenkään pystynyt. Jätkät lähti meneen ja olin jo kysyä, että onko se poika kunnossa, mutta en saanut sitä sanotuksi kun hän katsoi suurilla silmillään minua nopeasti ja laski katseensa maahan. Tämä samainen poika tulee kanssani samalla bussilla arkisin, en millään olisi aavistanut, että häntä kiusattaisiin.. muutamaan otteeseen olen nähnyt hänen kasvoissaan ruhjeita ja mustelmia, mutta en niistä ole ajattellut sen kummempaa.

Itse en ole koskaan nähnyt kiusaamista, meidän koulussamme sitä ei tapahdu kenenkään kohdalla, paitsi syrjimistä välillä. Itse jouduin ala-asteella syrjityksi ja välillä haukuttiin, mutta se oli aika lievää kiusaamista, tosin sai minut muuttumaan hiljaiseksi ja sisäänpäinsuuntaununeeksi.
Mä en voi tajuta miten ihmiset on näin typeriä, en koskaan ole kuvitellut, että jollain asiat on niin huonosti, kuin nyt näin. Sekä minua jäi mietityttämään, että olisiko minun pitänyt tehdä siinä tilanteessa jotain enemmän?
Luulen poikien olevan n. 9 luokkalaisia, voipi olla että jopa lukiossa (!!!) , itse olen kasilla. Entä kannattaako minun antaa asian vain olla kun nyt tiedän, että tätä poikaa kiusataan? Voinko tehdä asian hyväksi jotain? Vai esimerkiksi tuntuisiko se pojasta ahdistavalta jos yrittäisin lähestyä häntä?(joka jo vaikeaa omallakin kohdalla, koska olen ujo, hiljanen, ei ole kavereita, joten ihmisille en ole tottunut puhumaan) Hänen itsetuntonsta vaikuttaa aika olemattomalta...