TAPAHTUU SYDÄNYÖN LENTOMATKALLA
JOSSAIN LÄHELLÄ PARIISIA
08 12 VUONNA 2006
1.
Linnut, sinun kätesi
ruumiini päällä suloisesti lentävät
Sormenpäiden tanssi
ilmavirrassa,
putoilevat vatsalle ja olkapäihin
nousevat taas lentoon
Syöksyvät alas huulilleni
käsiesi linnut
Kevein, hipaisevin siiveniskuin
leikkivät
2.
Avaan silmäni
Olinko unessa
Verhot liikkuvat
Nousen ylös
Suljen ikkunan
Kirjoitan
3.
Mustat lauseet
Paperin odottavaan pintaan
Kuin korpit putoavat
Noustakseen
Lentoon ohimoidesi läpi
Ojenna kätesi
Tartu
4.
Kaukaa ja toisillemme vieraina
Jos ehkä ymmärrämme
Edes jotain siitä miltä tuntuu
Rohkaistumme ystävän
Katseesta
Nyt irrotan käteni:
Hyvää matkaa, hyvää yötä, ystäväni
Menemme kait maailmoihimme
5.
Paperilla lepattavat korpit nielaisee
se kaikkipimentävä
laupias yö
Palloni kanssa tähtien valossa
kun kaikki nukkuvat, karkeat sanat ovat vaienneet
Minä lennän
6.
Hetken aikaa ajatukseni
hymyilevät
hiljaa tässä rannattomassa avaruudessa
Kaupungin yllä
Siellä ovat nukkuvat kasvosi
niin kauniit
Ja jos en pelkäisi häiritseväni untasi
toivottaisin leikkivin sormin
tai ehkä vain yhden lempeän hipaisun lailla
hyvää yötä
Heräsitkö
7.
Nousitko sulkemaan ikkunan
Kysytkö, niin kuin minäkin kysyin
hengitys lasia huurtaen
Onko tämä vain
sykkivän ruumiini kaipaava huokaus
joka rakkaan kasvot
kipeästi odottavan sieluni ylle
öiselle taivaalle heijastaa
Katso tänne, ojenna kätesi
Tartu minuun
8.
Ei vastausta, ei vastausta
Vain pallo
jossain tähtien välissä
liikkuu
JOSSAIN LÄHELLÄ PARIISIA
08 12 VUONNA 2006
1.
Linnut, sinun kätesi
ruumiini päällä suloisesti lentävät
Sormenpäiden tanssi
ilmavirrassa,
putoilevat vatsalle ja olkapäihin
nousevat taas lentoon
Syöksyvät alas huulilleni
käsiesi linnut
Kevein, hipaisevin siiveniskuin
leikkivät
2.
Avaan silmäni
Olinko unessa
Verhot liikkuvat
Nousen ylös
Suljen ikkunan
Kirjoitan
3.
Mustat lauseet
Paperin odottavaan pintaan
Kuin korpit putoavat
Noustakseen
Lentoon ohimoidesi läpi
Ojenna kätesi
Tartu
4.
Kaukaa ja toisillemme vieraina
Jos ehkä ymmärrämme
Edes jotain siitä miltä tuntuu
Rohkaistumme ystävän
Katseesta
Nyt irrotan käteni:
Hyvää matkaa, hyvää yötä, ystäväni
Menemme kait maailmoihimme
5.
Paperilla lepattavat korpit nielaisee
se kaikkipimentävä
laupias yö
Palloni kanssa tähtien valossa
kun kaikki nukkuvat, karkeat sanat ovat vaienneet
Minä lennän
6.
Hetken aikaa ajatukseni
hymyilevät
hiljaa tässä rannattomassa avaruudessa
Kaupungin yllä
Siellä ovat nukkuvat kasvosi
niin kauniit
Ja jos en pelkäisi häiritseväni untasi
toivottaisin leikkivin sormin
tai ehkä vain yhden lempeän hipaisun lailla
hyvää yötä
Heräsitkö
7.
Nousitko sulkemaan ikkunan
Kysytkö, niin kuin minäkin kysyin
hengitys lasia huurtaen
Onko tämä vain
sykkivän ruumiini kaipaava huokaus
joka rakkaan kasvot
kipeästi odottavan sieluni ylle
öiselle taivaalle heijastaa
Katso tänne, ojenna kätesi
Tartu minuun
8.
Ei vastausta, ei vastausta
Vain pallo
jossain tähtien välissä
liikkuu
Vastaukset 18
Vanhimmat
on monta nimeä.
Esimerkiksi vaikka Gustave Doré joka useissa tiedoissa on mainittu nimellä Gustav Dore ja joissain vanhoissa merkinnöissä jopa Gustaf Dore.
Joten d'Arlandes tai d'Arlanges. Samapa tuo. Kun samasta henkilöstä kuitenkin on kyse.
Laitan nämä muutkin d'Arlandesit ja d'Arlangesit tähän.
Ilmestymisjärjestyksessä.
:-)
( kirjoittanut Bobby d'Arlandes 14.11.2006 klo 13.29 )
PINGFINES
Näyttöruudun yli katsoessani
näen todellisen ikkunan, vastapäätä taloamme
asuu ihmisperhe
Ne eivät ole pingviinejä
eivätkä ilmapalloja
tai hauskoja lauserakenteita
Joista voi muodostaa hullunkurisen perheen
purjehtimassa pallonsa kanssa
napajäätikölle
Tai ampua alas, jos huvittaa, pudottaa hyiseen mereen
pahvinaamaisine matkustajineen
kaasulla täytetty kupla
Siellä varmaan ikkunassaan
tähyää näyttöruudun yli naapuri,
jos ehkä koneen kanssa nyhrätessään
Hetkeksi katseensa nostaa, ja sattumalta kirjoittaa hän:
näen todellisen ikkunan, vastapäätä taloamme
asuu ihmisperhe
Jos olisimme kovin rakkaita, hän ajattelee,
kaiken päivää toisillemme
lähettäisimme kiihkeät lemmenviestit: söpöliini, mussukkani
Voi sinua, naapurini!
Hymyilen haikeasti kun ajattelen
mitä kaikkea ajatteletkaan ikkunaani katsoessa
Vai vielä kiihkeitä lemmenviestejä, oletpa aika kulta -
ihan tässä punastun, ja vilkutan sinulle
näyttöruudun virtuaaliselta ikkunalta
Kaiken päivää kirjoitettuamme,
vuolain sanoin toisillemme kertoen
kuinka tärkeää on kohtaaminen ja viestintä
Illalla satumme vastakkain
jalkakäytävällä,
murahdamme tervehdykset
katse maahan luotuna -
kuin olisimme outoja hahmoja
kiusallista rekvisiittaa
Olen matkalla napajäätikölle
huiskutan korkealta, jos ehkä jonain päivänä
kaasupalloni puhkeaa, joudunko hyiseen mereen
Ja nyt, näyttöruudun yli katsoessani
näen todellisen ikkunan, vastapäätä taloamme
asuu ihmisperhe:
Ne eivät ole pingviinejä
eivätkä ilmapalloja
tai hauskoja lauserakenteita
( Kirjoittanut roost or straw 14.11.2006 klo 14.39 )
ROZIER JA D'ARLANDES PARIISIN YLÄPUOLELLA
Mutta Rozier, tiedätkö,
mitä tapahtui ankalle, kukolle ja lampaalle?
Maailman ensimmäiset aeronautit
brasilialaisen Bartolomeu Lourenco de Gusmäon
uhmatessa painovoiman siteitä
Tiedänhän toki, rakas ystäväni Francois Laurent d'Arlandes,
lennon jälkeen ne tulivat eläimiksi jälleen
Rozier, katsopa alas, kuinka pieniltä
näyttävät ihmiset tuolla,
vääristyvätkö mittasuhteet vai alammeko
vasta taivaasta
nähdä asiat oikeassa valossa?
Niin ystäväni d'Arlandes, näin korkealla
uskallamme toki puhua
kun sanamme eivät kiiri ihmisten korviin:
kuningas ja kuningatarkin ovat kuin muurahaisia
Hohoo, ystäväni Rozier, täältä katsottuna
kuningasparin vaateloisto kutistuu heidän iholleen
enkä erottaisi valtiaitamme kansanjoukosta
elleivät he seisoisi niin erillään muista
d'Arlandes, minusta melkein tuntuu
kuin olisimme ankkoja, kukkoja ja lampaita,
kuka milläkin paikalla!
Henkivartiostokaartin sapeleista valo välkkyy
Malta mielesi, Rozier,
sanasi ovat kohta sekapäiset
Niin, ystäväni d'Arlandes, niinpä niin:
Nyt meille hetken aikaa hurrataan
kuin kuninkaallisille, vaan kerran portugalilainen pelto
sulkee syliinsä meidätkin
- - -
copy paste:
> Ilmapallolla teki ensimmäisenä kokeiluja brasilialainen Bartolomeu Lourenço de Gusmão Portugalissa 1709. Ensimmäiselle kuumailmapallolennolle lähetettiin ankka, kukko ja lammas, koska kukaan ei tiennyt selviäisikö ihminen moisesta.
Ensimmäisen miehitetyn lennon kuumailmapallolla tekivät 21.11.1783 ranskalaiset Jean-François Pilâtre de Rozier (1756–85) ja François Laurent d'Arlandes (1742–1809). Pallon olivat rakentaneet paperista ja palttinasta ranskalaisveljekset Joseph ja Étienne Montgolfier.
Ranskan kuningaspari sekä tuhannet katsojat seurasivat, kuinka kaksi ensimmäistä aeronauttia nousi ilmaan ja lensi Pariisin yli. Heidän lentonsa kesti noin 20 minuuttia ja päättyi pellolle Pariisin ulkopuolelle. <
Hyvää päivänjatkoa, toivoo
lentävä kalakukko (sometimes too far out)
Elämä on.
- kommenttina Aimon runoon -
( Kirjoittanut d'Arlandes 14.11.2006 klo 15.54 )
ON NIITÄ NAISIA, AIMO, KATOPPA
Olen kovasti suosittu poikamies.
Tänäänkin sain viestin Kathielta, Katyltä, Alexandralta,
Eveliinalta, Roselyniltä peräti kolme viestiä, Mariannelta
ja vielä yksi joltain Ursulalta, kuka lienee.
Ovat varmaan mustasukkaisia toisilleen,
kilpailevat minusta?
Laitan venettä vesille, yöpakkasen jäljiltä
veden pinnalla riitettä, näistä syksyisistä souteluista
nautin kuin hullu puurosta, olisipa tässä vierellä
kultaseni Beatrice
ja keskellä järvenselkää
kun saaressa haukkuisi koira
ottaisin kasvonsa käsiini, suutelisin häntä hellimmästi.
Hihii, onpas kumma!
Jos eivät tälläisestä miehestä kilpaile,
syksyisestä soutajasta.
Kaivan nenääni, ja taitaa pierukin päästä -
venettä ei ole minulle koskaan ollut, naapurin venettä
joskus lainasin, mutta soutaminen liian työlästä
näillä vinkuvilla keuhkoilla, astmani kanssa.
Mitäpä siitä.
Kathielle, Katylle, Alexandralle,
Eveliinalle, Roselynille ja Mariannelle ainakin kelpaan.
Sitten kait jollekin Ursulalle, kuka lienee?
Yksi ikävä puoli
tässä suosittuna olemisessa.
Kun ei uskalla avata viestejä – olisiko niissä ehkä kuviakin?
Sellaisista voi tulla viruksia, mitä lie tauteja.
Ja kuinkas sitten suu pannaan, jos vaikka
kovalevy poksahtaisi?
Siihen loppuisi elämä ja rakkaus kaikki.
Hyvät luojat, minua sellaiselta kohtalolta varjelkaa!
Veneideni murskautumiselta,
puurolautasen putoamiselta tuvan lattiaan,
haaveellisen sieluni särkymiseltä –
yksinjäämisen tuskalta.
( Kirjoittanut d'Arlanges 28.11.2006 klo 21.55 )
kuvia pallossa 1 / 3 ( 28 11 06 )
Hiljaisin askelin
Sade kävelee ruutuun
Asettuu
Mielen liitutauluun
Ensin usvaisesti
Esiin piirtyvänä ajatuksena
Kunnes selkeytyy
Nähdessäni lasissa kasvosi
Havahdun ikävään ja kaihoisaan kipuun
Kuinka monta päivää siitä on
Läpi ikkunan katsoen nyt pihamaalle
Jota keltaisena lamppu
Valaisee yön tultua
Kysyn itsekseni
Jos ehkä jo kuukausi
( Kirjoittanut d'Arlanges 28.11.2006 klo 22.00 )
kuvia pallossa 2 / 3
JOS SAISIT PÄÄSYN UNIINI
( 28 11 06 )
Jos saisit pääsyn uniini
Mitä tekisit siellä
Loihtisitko mieleeni suurta tunnetta
Sinua kohtaan
Koskettaisitko hellästi
Avointa maisemaa
Puhuisit nukkuvan alitajuntaan
Syvän rakkauden sinua kohtaan
Vai väistyisitkö sivummalle
Äänettömin askelin
Antaisit sielussani syntyä kaiken sen
Mikä syntyy itsekseen ja manipuloimatta
Mietin hiljakselleen
Ylittäessämme kuohuvaa merta
Ja tuolla rannikko jo näkyykin
Onko rakkautesi aitoa
Antaako halusi sijaa
Hänelle jota luulet rakastavasi
Ja onko suhteessamme ilmatilaa ihmiselle
Vai kiertääkö kaikki sinussa napasi ympärillä
Jos saisit pääsyn uniini
Kunnioittaisitko minua niin että antaisit luvan
Vapaasti rakastaa tai olla rakastamatta
Mietin
Odotatko minua vai kosketustani
Väistytkö sivummalle
Rakkaudesta minua kohtaan
Kun saavun
( Kirjoittanut d'Arlanges 28.11.2006 klo 22.03 )
kuvia pallossa 3 / 3 ( 28 11 06 )
Ikkunat ovat särkyneet.
Liitutaulu mutkille vääntyneenä kivikossa
makaa,
huohottava mieli.
Suussa veren maku, koko keho kipeillä naarmuilla
rakastavien kosketustesi jäljiltä.
Vaikka ikkunat ovat särkyneet
sanat elävät vielä.
Sanoilla muotoilen ikkunoita, teen kirjaimista
kuvia lasiin ja sen läpi:
liitutaulu mutkille vääntyneenä kivikossa,
huohottava mieli, suussa veren maku.
Muotoilen tarinan,
kuin katselisin sateista ruutua,
tavallaan katselenkin, kuvitelmana, ajatuksena kuinka
katsotaan -
joku katsoo, hän lukeva mieli,
suuri yleisöni.
Rakkaus ja sen päättyminen
satuttaviin, traagisiin tapahtumiin!
Erään ihmissuhteen haaksirikko.
Sanojen putoillessa
pisaroina ruutuun
on värikäs palloni riekaleina,
Rozier.
Rantaan iskeytyvät kuohuisat aallot - -
Niiden tuhannet pärskeet.
Saitko kuvasta kiinni, rakkaani?
Jos sanon eläväni,
sekin on vain sanoja.
Niinkö?
Mutta kaikkien sanojen tuolla puolen
nostan nämä ylistävät käteni.
Kun paperit heittelee kämmenistäni tuuli
pitkin nurmikenttää
ja puiden oksat muutamia sivuja keihästävät
kirjoitettu tarina hajoaa
ja lakkaa olemasta.
Näistä sanoista huolimatta.
Annan avointen kasvojeni laulaa
meren pärskeitä vasten:
riekaleinakin minä vielä olen
ja ylistän taivasta siitä.
Minä ylistän siitä!
Runosi ovat niin hyviä, etten oikein niitä edes ymmärrä. Hyvä että vähän selität. Alentuvaa tuntea itsensä tyhmäksi lukiessaan jotain.
ei nuo mustat korppikotkat jotka lentelevät yön pimeydessä saalistaen, vaan herkkä pieni kosketus siipien jotka vievät mukanaan maan ja taivaan yläpuolelle, ajatukset hellien käsien muistosta jotka kerran koskettivat loputonta rakkaudennälkäistä olemustani
Olipa kaunista ja herkkää mutta vaikeatajuista luettavaa
Huomenta sinne avaraan maailmaan!
palautteeni kanssa; toistan vanhan vitsin:
Pakahdun..
luurangot riitelevät ...
Isän ja lapsen, Isän ja lapsen.
Äidinrakkautta ja alkaa pakkaan?
EI NÄIN!
Linnut. Hyvää yötä!
Kato perkelettä!
En pyydä sulta paljon - Hyvää yötä?
Rakkauden tumma tahra?
Onko liikaa? Saisinko?
Mitä rakkaus on?
Pieni muulivauva? Tuhansia?
Romantiikan nälkä?
Tuoksut ,,,halut?
Huomenna on kaikki paremmin?
Et milloinkaan saa tietää –
Uni -elämän odotus...
Ruusu ja lumihuitale?
Näin runoja: minä rakastan!
Tiinalle joulukorttini: "Voi halavattu"
Kauneimpia joululauluja - uusi alku?
Kun rakkaus loppuu - kuppi kahvia;
miehellä seisoo, yllätin itseni..?
Ruusuja!
KAKS = YKS!
Ja aamulla:
Au or Eu –
käsissäs?
---
Näidenkään tekstiesi kohdalla ei tarvitse sanoa, missä on runostas flash:)
Hmmmmmm. Taidanpa minäkin tehdä saman tempun. Mutta erona on että en poimi sanoja palstan otsikoista vaan omista runoistani. Tehdäänpä sanakollaasi niin. Vaikka:
Sinä olet menossa
Ja minä pidän kasvoistasi kiinni
Pidän sinua hellästi käsieni välissä
Katson silmiisi ja silmäni huutavat kaiken
Sieluni syvyyksistä saakka
Älä lähde
Silmistäsi näen
Että olet menossa
Vaikka olet yhä siinä
Voin jo kuulla askeleesi
Pihatiellä etääntyvät
Etääntyvät
Ja minä katson silmiisi
Kuin huutaisin etääntyvän selkäsi perään
Älä lähde, rakkaani
Yritetään vielä
Jos ehkä
Vielä
Se on turhaa
Sillä silmissäsi silmieni kuva on kuollut
Pyyntöni ei synnytä sinussa mitään
Irrottaudut otteestani
Nyt se tapahtuu
Nyt
Se tapahtuu
Ei, se ei saa tapahtua
Kuitenkin
Se tapahtuu
Ovi käy
Olet poissa
Ja minä katson tyhjiä käsiäni
Nostan kädet kasvoilleni
Pidän päästäni kiinni
En koskaan enää voi kantaa sinua sisälläni
Sellaisena joka olit kesäisinä öinä
Kun ruusut tuoksuivat
Nyt kannan sinua
Hänenä joka lähti
Hänenä joka käänsi selkänsä
Hänenä joka kylmästi katsoo minussa
Silmiini ja sanoo minulle
Joka päivä
Sinä et ollut tarpeeksi
Et ollut minulle
Tarpeeksi
Ja kiinni kolahtava ovi
Korvissani soi
Askelten rahina soratiellä
Kaikuu seinällä roikkuvasta hääkuvasta
Jossa katsot minua silmiin hymyillen rakastuneesti
Joka päivä se tapahtui
Ruusujen tuoksu pilkkaa hajuaistiani
Ovi kävi
Sinä olet poissa
Ok. En ryhtynyt käymään vanhoja runoja läpi, mutta kaikki käytetyt sanat saattaisivat olla poimintoja runoistani sieltä täältä. Varmaan olen käyttänyt sanaa "sinä", sanaa "olet", sanaa "jo", sanaa "menossa", sanaa "ja" ja sanaa "minä". Jne.
Tällä tavalla niitä voi poimia ja asettaa uusiin järjestyksiin joilla luodaan uudenlaisia kuvia ja mielleyhtymiä.
( ainoastaan sanaa "hajuaistiani" en liene käyttänyt ennen, joten se pitäisi kollaasista poistaa )
Hän on lähtenyt. Hylkäämisen kokemus muuttaa menneisyyden: kaikki kauniit ja suloiset päivät, ruusujen tuoksu puutarhassa, rakastavat suudelmat, hyväilyt - niissä kuuluu nyt oven kolahdus, askelten rahina on läsnä läpäisten jokaisen muiston - ruusujen tuoksu pilkkaa.
Mitä eroa sanakollaasissa oli sinun sanakollaasiisi? Ei välttämättä mitään. Ero on vaan siinä että käytit materiaalina palstalta poimittuja lauseita minä olin käyttävinäni materiaalina omista runoista poimittuja yksittäisiä sanoja.
flash backing ideas
sailing on the sea of mind
red moon like a blood becoming
out of my eye
frozen dreams
Hups. Tuli enklantia. Ju sii. Liian pitkissä runoissa ajatus ei pysy koossa vaan hajoaa, joten tiivistämme.
Taidanpa minäkin tehdä saman tempun.
Nostan kädet kasvoilleni.
Pidän sinua hellästi käsieni välissä.
Sinä olet poissa.
Tiivistämme edelleen:
Ajatus ei pysy koossa vaan hajoaa,
joten tiivistämme.
Sinä.
Tiivistämme yhä:
Sinä.
Ja yhä edelleen:
S.
Siinä kaikki on. Siinä se on sanottuna.
Paina se korvallesi ja kuuntele.
Kaikki sisältyy siihen.
Ravista sitä. Siinä se on. Kaikki asuu siinä.
S.
hieno tiivistelmä, oikeesti!
Kiitos sinulle. Vastaahjaksi ystävällisistä sanoistasi annan vielä yhden. :-)
- - -
taasko kaipaus johonkin
Kirjoittanut: äitiparta 8.12.2006 klo 23.08
Sähköistetyt kynttilät ikkunoissa loimottavat
keltaista valoa, joissain ikkunoissa välkkyvät valonauhat
tai parvekkeiden kaiteisiin kiedottuina
sykkivät talviseen yöhön.
taasko kaipaus johonkin
Kirjoittanut: äitiparta 8.12.2006 klo 23.12
Kaipaan vuosikymmenten taakse, aikaan jossa en ole elänyt:
kun kynttilät valmistettiin itse
ja asukkaita valaisi päreen lämmin, luonnollinen valo.
Voisinpa asua siellä!
taasko kaipaus johonkin
Kirjoittanut: äitiparta 8.12.2006 klo 23.19
Istuisin taloni rauniolla, tuhkakasassa
raapimassa nokeentunutta ruumistani ruukunsirulla:
miksi kukaan ei keksi sähköä,
saataisiin talot valaistua
ilman jatkuvaa tulipalovaaraa?
taasko kaipaus johonkin
Kirjoittanut: äitiparta 8.12.2006 klo 23.28
Voisinpa asua siellä, ajassa jota en osaa
edes aavistaa, kun kynttilöitä ei enää tarvitse tehdä itse
ja talot valaistaan päreittä, enkä istuisi tässä tuhkakasassani
raapien itseäni ruukunsirulla.
taasko kaipaus johonkin
Kirjoittanut: äitiparta 8.12.2006 klo 23.37
Niin.
Istun lattialla
näiden sekalaisten papereideni keskellä, ja mietin
läpi kirjainröykkiöideni, voisinpa olla lähellä
sinua.
Voisinpa asua siellä.
taasko kaipaus johonkin
Kirjoittanut: äitiparta 8.12.2006 klo 23.41
Aina jossain mitä ei
ole.
kiitos 'lahjasta', hieno!:)
Hyv'Yötä!
Kirjoitin ensin "lahjaksi" mutta älysin että kiitokseksi annettava ei ole mikään lahja vaan palkkio. En kuitenkaan voinut kirjoittaa "palkkioksi" koska se olisi tuntunut röyhkeältä. Ikäänkuin sinä olisit minun palkintojani tai palkkioitani vailla tai niin kuin runostani voisi joksikin palkkioksi olla. "Vastalahjaksi" saattaa olla korrekti sana? No niin, muutin sanan "lahjaksi" sanaksi "vastalahjaksi". :-)
Vaan enpäs muuttanutkaan.
Tuli kirjoitusvirhe.
Runoa kirjoittaessa aloin haistella, käryääkö tietokoneeni, ylikuumenee tai jotain. Selvä palaneen käry. Nuuh nuuh. Yritin kirjoittaa nopsasti loppuun ennen kuin koko kone kärähtää ja tilttaa. Jostain nousi aivan selvästi käryä. Saatuani runon valmiiksi juoksahdin keittiöön. Huh. Olin unohtanut että vesikattila on hellalla. Tietysti kaikki vedet olivat kiehuneet kuiviin kirjoittaessani ja nyt pannu krääsäsi punaisena.
Hyvää yötä kaikille tasapuolisesti.
kovin koukeroiselta;)
OK. Pidempiäkin tekstejäsi on mielenkiintoista lukea.
Joskus meno täällä on melkoisen vitsikästä: Siellä kolisee, missä luurangot...:D
kenenkään muun tekstistä, paitsi saamaani palautteeseen:)
Eihän tiivistämesi tarkoitus voinut olla lievä rikin katku? En jaksa millään uskoa...
Naiset johtaa 3-0