Yksi keinu ja tähdet. Lähdet taas vaeltamaan, nähden näkyjä pienen elämäsi, keinut iltojen viilentyessä. Eikä kukaan tiedä kaikkia salaisuuksiasi, et itsekään. Aavistatko jo jotain olevan vialla, muttet voi siitä kysellä, vaikka kaikki sen salaisuuden tietävät? Armo tulee luovuttaessasi esityksen, se armo on tähdissä, keinussa, ruumiissasi. Se kaikki on elämää, se on sinussa hetken.
Tyttö pieni, kaikkeni antaisin. Kunpa sinä et humaltuisi, sairastuisi kuten minä. Tai jos, niin olisit vahvempi. Tarpeeksi vahva kysymään mikä on vialla, ymmärtäisit lakata esittämästä, tekemästä muuria. Jotta et sairastuisi vaan uskaltaisit vain olla. Niin kuin olet, ruumiissasi, keinuen, tähtiin katsellen.
Tyttö pieni, kaikkeni antaisin. Kunpa sinä et humaltuisi, sairastuisi kuten minä. Tai jos, niin olisit vahvempi. Tarpeeksi vahva kysymään mikä on vialla, ymmärtäisit lakata esittämästä, tekemästä muuria. Jotta et sairastuisi vaan uskaltaisit vain olla. Niin kuin olet, ruumiissasi, keinuen, tähtiin katsellen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei!
Hyvää tekstiä. Eräällä tavalla puhuttelevaa. Mutta..mutta mutta mutta! Mikä on se salaisuus? Ja mikä on tarinan minän ja puhuteltavan välinen suhde? Ovatko he rakastavaisia, jotka ovat jostain syystä joutuneet toisistaan erilleen? Joka tapauksessa, good writing. Keep it up.
Sitäpä ihmettelen vaan?