auttaisko tämä unettomuuteen?

itse kyllä katson televisiota n. 21.30 ja vain tosi ohjellmia, en elokuvia katsele yömyöhään kun en niistä välitä. internettiä käytän myös melkosen vähän mutta uni ongelmat on. käytän nukahtamislääkkeitä ja olen tosi pirteä seuraavana päivänä.

Tuo, mitä kirjoitit infotulvasta tänäpäivänä, on yksi iso syy osalle ihmisiä, joka vaikuttaa unensaantiin. Pari tuntia ennen nukkumaanmenoa kannattaa olla tekemättä mitään, mikä stimuloi aivoja esim. netti, ristisanat ym. Rauhallinen istuminen ja rauhallisten tv-ohjelmien katseleminen ei varmaan vaikuta paljonkaan unensaantiin. Jos katselee actionia ja muuta kiihkeätahtista menoa, jää meno päälle aivoihinkin.

Myös raskasta liikuntaa kannattaa välttää ennen nukkumaan menoa. Liikunta on hyvä keino väsyttää itseään, mutta sekin kannattaa ajoitta aikaan muutama tunti ennen nukkumista.

Kaikenlaiset iltaruutiinit ovat hyviä keinoja valmistautua nukkumaan. Esim. pieni iltapala, koska nälkäisen mahan vieressä uni ei tule. Lämmin suihku, tuuletettu makuuhuone, kaikenlainen rauhoittuminen, ovat hyviä keinoja valmistautua nukkumaan. Kun näitä toistaa illasta toiseen, aivot "oppivat", että kyseessä on kohta nukkumaanmeno.

Jos ajatellaan pieniä lapsia, he rakastavat kaikenlaisia rutiineja, se luo turvallisuutta. Uskon, että se auttaa meitä aikuisiakin.

Aivan taatustihan näillä on suurikin vaikutus unen määrään laajemmaltikin katsottuna.

Mutta kuten itse olen muissakin ketjuissa mainostanut, armeijassa tuli opittua paljon myös omasta unettomuudesta. Ko. vuoden aikana katsoin televisiota kerran ja tietokonetta vain kotona lomilla. Ja vaikka elämä oli hyvin rytmitetty ja liikuntaa/ruokaa sai kunnolla, ei unta silti saanut normaalisti ennen klo. kahta yöllä. Muutamana yönä makasin sängyssä klo. 22-06 välisen ajan täysin hereillä (oli muuten helvetin pitkiä tunteja).

On tässä toki yritetty itsekin konetta ja vähän kaikkea nukkumisvaikeuksista syyttää, mutta näiden tietojen valossa se on vaikeaa. Ehkä olen saanut itselleni asennevamman nukkumista kohtaan, joka kostautuu niin etten nuku, tai ehkä en vain koskaan ole oppinut nukahtamisen saloja.

Nimittäin sanottakoon vielä perään, että kolmena jaksona olen elämässäni nukkunut kohtuullisen hyvin. Silloin kun olin vaahtosammuttimen kokoinen, silloin kun innostuin aivan täysin unien näkemisestä (kesti n. 2kk) ja silloin kun ihastuin melko voimakkaasti (kesti useamman kuukauden). Toisen kohdalla sain unta hyvin kun olin koko päivän odottanut vain pääseväni kotiin nukkumaan ja näkemään uusia unia. Kolmannessa tapauksessa taas heräsin useamman kuukauden ajan aikaisin aamulla lähes päivittäin ja painuin yhden tytön luokse herättämään tämän ja juomaan kahvia. Silloinkin illalla vain odotti aamua, että pääsisi taas näkemään ko. tytsyä.

Ehkä siis tässä tapauksessa vikaa pitäisikin etsiä omasta itsestään (vaikea ajatus), asenteista ja oletuksista. Tietäisi vain että mistä aloittaisi, niin olisi hyvä.