Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon säännöt paljastavat hyvin mitenkä pohjoismaissa suhtaudutaan suomenkielisiin pohjoismaalaisiin:
& 5. Ehdolle asettaminen:
"Jos ehdolle asetettua teosta ei ole saatavilla ruotsiksi, norjaksi tai tanskaksi, teoksen ehdolle asettaneen Suomen, Islannin, Färsaarten, Grönlannin ja saamelaisen kielialueen kansallisen lautakunnan tai kirjailijajärjestön on välittömästi käännätettävä se jollekin mainitusta kolmesta kielestä keskusteltuaan asiasta ensin kansallisen sihteeristönsä kanssa."
Suomen kieli rinnastetaan siis fäärin kieleen, grönlannin kieleen, islannin kieleen sekä saamen kieliin! Fääriä puhuu noin 50 000 , grönlannin kieltä 54 000 , islantia 250 000 ihmistä ja saamen kieliä 30 000-40000 pohjoismaalaista. Suomea puhuu sentään 5,5 miljoonaa pohjoismaalaista varovastikin arvioiden!
Olisi kiva tietää onko nordisti-rasistien mielestä suomenkielisiä "liikaa" vai "liian vähän", ruotsin, norjan ja tanskan puhujiin verrattuna, reilumman kohtelun saamiseksi, jotta suomen kieli voitaisiin nostaa samaan asemaan niiden kanssa edes Pohjoismaiden kirjallisuuspalkintoa jaettaessa.
§ 3. Palkintolautakunta:
"Palkittavan teoksen valitsee palkintolautakunta, jossa on kymmenen varsinaista jäsentä, eli kaksi jäsentä Suomesta (yksi kummaltakin kielialueelta), Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Islannista, sekä mahdollisia liitännäisjäseniä Färsaarilta, Grönlannista ja saamelaiselta kielialueelta."
Nordisti-rasistien pakkomatematiikassa 5,6 % = 50 %! Reilua vai mitä? Ja suomalaiset pelkäävät protestoida!
Suomen ehdokaskirjat:
Eva-Stina Byggmästar Älvdrottningen Runokokoelma, Söderströms 2006
Markku PaasonenLauluja mereen uponneista kaupungeista (Sånger om sjunkna städer)Proosarunokokoelma, Teos 2005, Occident 2006(Ruotsintanut Henrika Ringbom)
Oikeampi suhdehan olisi 1/20 eli kerran 10:ssä vuodessa yksi ruotsinkielinen kirja ehdolla Suomesta, mutta pohjoismainen germaanimatematiikka onkin eri asia.
Siinä 5,6 % = 50 %.
Lisää:
http://jami10.blogspot.com
& 5. Ehdolle asettaminen:
"Jos ehdolle asetettua teosta ei ole saatavilla ruotsiksi, norjaksi tai tanskaksi, teoksen ehdolle asettaneen Suomen, Islannin, Färsaarten, Grönlannin ja saamelaisen kielialueen kansallisen lautakunnan tai kirjailijajärjestön on välittömästi käännätettävä se jollekin mainitusta kolmesta kielestä keskusteltuaan asiasta ensin kansallisen sihteeristönsä kanssa."
Suomen kieli rinnastetaan siis fäärin kieleen, grönlannin kieleen, islannin kieleen sekä saamen kieliin! Fääriä puhuu noin 50 000 , grönlannin kieltä 54 000 , islantia 250 000 ihmistä ja saamen kieliä 30 000-40000 pohjoismaalaista. Suomea puhuu sentään 5,5 miljoonaa pohjoismaalaista varovastikin arvioiden!
Olisi kiva tietää onko nordisti-rasistien mielestä suomenkielisiä "liikaa" vai "liian vähän", ruotsin, norjan ja tanskan puhujiin verrattuna, reilumman kohtelun saamiseksi, jotta suomen kieli voitaisiin nostaa samaan asemaan niiden kanssa edes Pohjoismaiden kirjallisuuspalkintoa jaettaessa.
§ 3. Palkintolautakunta:
"Palkittavan teoksen valitsee palkintolautakunta, jossa on kymmenen varsinaista jäsentä, eli kaksi jäsentä Suomesta (yksi kummaltakin kielialueelta), Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Islannista, sekä mahdollisia liitännäisjäseniä Färsaarilta, Grönlannista ja saamelaiselta kielialueelta."
Nordisti-rasistien pakkomatematiikassa 5,6 % = 50 %! Reilua vai mitä? Ja suomalaiset pelkäävät protestoida!
Suomen ehdokaskirjat:
Eva-Stina Byggmästar Älvdrottningen Runokokoelma, Söderströms 2006
Markku PaasonenLauluja mereen uponneista kaupungeista (Sånger om sjunkna städer)Proosarunokokoelma, Teos 2005, Occident 2006(Ruotsintanut Henrika Ringbom)
Oikeampi suhdehan olisi 1/20 eli kerran 10:ssä vuodessa yksi ruotsinkielinen kirja ehdolla Suomesta, mutta pohjoismainen germaanimatematiikka onkin eri asia.
Siinä 5,6 % = 50 %.
Lisää:
http://jami10.blogspot.com
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinun logiikkasi mukaanhan näitä kirjojakin pitäisi saada mukaan oikeassa väestö/kielisuhteessa, eli laskettaisiin kiintiöt kuinka usein viisimiljoonainen Suomi saisi kirjoja mukaan ja kuinka usein yhdeksänmiljoonainen (tai what ever) Ruotsi saisi kirjoija mukaan, eikä suinkaan niin, että kukin maa saa joka kerta yhtä monta kirjaa mukaan...
Jos olisit suhtautunut vakavammin kieliopintoihisi, huomaisit, että norjan-, ja tanskankielisiä kirjoja pystyy ymmärtämään kouluruotsin perusteella. Äidinkielinään näitä kolmea puhuvat ymmärtävät toisiaan. Kyseessä ei todellakaan ole mikään salaliitto.