Nyt tämä äiti tarvitsisi vähän neuvoa, kun meinaa karata mopo käsistä... Lapsen lahjatoivelista on loppumaton, mutta budjettimme on rajallinen :(
Mikä on sopiva määrä käyttää rahaa 4 vuotiaan lahjoihin? Onko 200-300€ sopivasti, liikaa vai liian vähän? (Lahjoja tietysti tulee enemmänkin, koska niitä tulee myös tädeiltä, sediltä ja isovanhemmilta.)
Minkä verran panostatte per lapsi muut ja entä te, joilla on vain yksi lapsi?
Joululahjoista
-Mouru-
48
2800
Vastaukset
- ehdottomasti
Mielestäni on ehdottomasti liikaa laittaa
yhden 4-vuotiaan lahjoihin 300-400 euroa!!
Jotain rajaa sentään!
Lapsihan oppii joka vuosi pyytämään enemmän ja enemmän.
Kun lahjoja tulee muualtakin,
niin luulisi niiden joukossa olevan edes
yksi mieluinen paketti. - frage
300€ oot sä ihan sekasin,mulla menee n 60€ yhteensä ja kaksi lasta,isovanhemmat ostavat vain yhden lahjan/lapsi,vanhemmat eivät keskenään osta mitään
- -Mouru-
Mitä ihmettä 60 eurolla saa? Suurin osa leluista on hintahaarukassa 30-100€, niin eihän edes tuolla 300€ kovin montaa lahjaa saa. No mutta sinä olet silti varmaan enemmän oikessa kuin minä, viime joulukin meni ihan överiksi, eikä lapsi raukka edes jaksanut aukaista kaikkia lahjoja.
- Äitikultanen,
-Mouru- kirjoitti:
Mitä ihmettä 60 eurolla saa? Suurin osa leluista on hintahaarukassa 30-100€, niin eihän edes tuolla 300€ kovin montaa lahjaa saa. No mutta sinä olet silti varmaan enemmän oikessa kuin minä, viime joulukin meni ihan överiksi, eikä lapsi raukka edes jaksanut aukaista kaikkia lahjoja.
Koska jollain muullakin on nähtävästi noin 60 euron budjetti, jota ihmettelet, pitää vielä kommentoida, että saahan 60 eurolla vaikka mitä. Et kerro, onko lapsesi tyttö vai poika (tuntuu, että poikien lahjat ovat kalliimpia), mutta meillä esimerkiksi palapeli hankittu kymmenellä eurolla, söpö nallekarhu 15 eurolla ja jäljelle jää vielä hyvin rahaa johonkin isompaan ja kalliimpaan. Mielestäni kaikissa lahjoissa ei tarvitse olla vilkkuvia valoja, liikkuvaa kuvaa tai ääntä - mielikuvitusta kehittää sen käyttäminen.
Edelleen iloista joulushoppailua! :) - -Mouru-
Äitikultanen, kirjoitti:
Koska jollain muullakin on nähtävästi noin 60 euron budjetti, jota ihmettelet, pitää vielä kommentoida, että saahan 60 eurolla vaikka mitä. Et kerro, onko lapsesi tyttö vai poika (tuntuu, että poikien lahjat ovat kalliimpia), mutta meillä esimerkiksi palapeli hankittu kymmenellä eurolla, söpö nallekarhu 15 eurolla ja jäljelle jää vielä hyvin rahaa johonkin isompaan ja kalliimpaan. Mielestäni kaikissa lahjoissa ei tarvitse olla vilkkuvia valoja, liikkuvaa kuvaa tai ääntä - mielikuvitusta kehittää sen käyttäminen.
Edelleen iloista joulushoppailua! :)Ja toivelistalla on lego-merirosvolinnaa ja -laivaa (joita muuten on jo 2 edellisjoululta), sitten pitäisi saada ohjattava auto, caribian pirates autorata, uusi robotti, prätkähiiriä motskareineen toimintakeskus, kaukoputki, kitara, rummut, kosketinsoittimet, action-figuureja, rooliasuja, pelejä, elokuvia jne..
että huh huh. - *n22
-Mouru- kirjoitti:
Ja toivelistalla on lego-merirosvolinnaa ja -laivaa (joita muuten on jo 2 edellisjoululta), sitten pitäisi saada ohjattava auto, caribian pirates autorata, uusi robotti, prätkähiiriä motskareineen toimintakeskus, kaukoputki, kitara, rummut, kosketinsoittimet, action-figuureja, rooliasuja, pelejä, elokuvia jne..
että huh huh.näitä nykyajan lapsia toiveineen...
Kysymys kuuluukin onko kaikkea pakko toteuttaa?
Sen saa jokainen päättää itse omalla harkinnallaan.
Jos nyt opetat lapsesi tuohon tavarapaljouteen jo tuossa iässä,mitä se onkaan 10 vuoden päästä?
Itse sain paljon lahjoja lapsena,myönnän sen. Mutta tiesin myös sen että kaikkea sai toivoa,maan ja taivaan väliltä,mutta kaikkia niitä vanhemmat (eivätkä sukulaisetkaan) voineet toteuttaa. Eikä se ollut/ole tarkoituskaan.
- jouluakka
Jos on satsannut lapselle johonkin hyvään ja toivottuun lahjaan, niin se riittää. Lahjoja tulee monta kuitenkin, mummoilta ja kummeilta, lapsi ei osaa laskea. Eikä hän muista toivomuslistansa enää joulahjojensa keskellä.
Kyllä saadut lahjat aina riittävät.- -Mouru-
.. mitä jos muistaakin ja lahjat saatuaan alkaa parkumaan, ettei saanut sitä tai tätä? Kun vaan osaisin valita ne oikeat ja tärkeimmät.
Muutama isompi toive on jo hankittuna, mutta monta puuttuu. On tämä vaikeaa :) - että saa AINA
-Mouru- kirjoitti:
.. mitä jos muistaakin ja lahjat saatuaan alkaa parkumaan, ettei saanut sitä tai tätä? Kun vaan osaisin valita ne oikeat ja tärkeimmät.
Muutama isompi toive on jo hankittuna, mutta monta puuttuu. On tämä vaikeaa :)kaiken mitä haluaa? Ei joulun tarkoitus olekaan se, että kaikki lahjatoiveet toteutetaan. Itse ainakin olen opettanut lapseni siihen, että aina ei saa kaikkea, mutta jos nätisti ollaan, niin pukki kyllä tuo ainakin yhden toiveen (kalliimman)!
Itselläni menee lahjoihin (kaksi lasta 6 ja 5v.) normaalisti 200e (joka on liikaa omasta mielestäni), nyt meni 100e ylimääräistä kun molemmille ostin yhden normaalia kalliimman lahjan. meilläkin toivottiin pirates of caribien autorataa ja sen pukki toteuttaa tänä vuonna, mutta se onkin sitten se kallein lahja.
Meillä lapset tietävät että ne on TOIVEITA ja tietävät myös sen, että missään nimessä kaikkea ei pukki voi tuoda. Paitsi tytölle, jonka toivelistaan kuului vain kolme toivetta. Ihan fiksua, kun tyttö (6v) tietää ettei kaikkea voi saada mitä haluaa, niin toivoi sitten niitä mitä OIKEASTI toivoi. Mukana oli sellainenkin (kallis) jonka toivoi jo viimevuonna, mutta jota ei saanut kun oli "liikaa toiveita" (kuten itse sanoi).
Eivät lapset suutu siitä etteivät kaikkea saa, jos vanhemmat kertovat lapselle toivelistan periaatteen! - sentään!!
-Mouru- kirjoitti:
.. mitä jos muistaakin ja lahjat saatuaan alkaa parkumaan, ettei saanut sitä tai tätä? Kun vaan osaisin valita ne oikeat ja tärkeimmät.
Muutama isompi toive on jo hankittuna, mutta monta puuttuu. On tämä vaikeaa :)On se kauheaa, jos lapsi alkaa parkumaan!
Mitä sitten?
Siitähän hän sitten oppii, ettei kaikkea voi saada!
Et kai sinä äitinäpelkää sitä, että lapsi pahoittaa mielensä?
Sekin on nimittäin ihan terveellistä joskus.
Siitä lapsi oppii käsittelemään pettymystäkin.
Ei sitä tavaroilla onnea hankita.
Älä ihmeessä anna ainokaisellesi kaikkea,
mitä hän toivoo.
Mulla on viisi lasta, ja uskon, että 300 euroa riittää heidän lahjoihinsa, ja vielä muutaman kummilapsenkin lahjoihin. - Läheskään kaikkia
-Mouru- kirjoitti:
.. mitä jos muistaakin ja lahjat saatuaan alkaa parkumaan, ettei saanut sitä tai tätä? Kun vaan osaisin valita ne oikeat ja tärkeimmät.
Muutama isompi toive on jo hankittuna, mutta monta puuttuu. On tämä vaikeaa :)Peruslähtökohta on se, että jos lapsi on toivonut 10 lahjaa, niin ehkä kaksi toivetta voi toteuttaa. Tässä on erittäin hyvä mahdollisuus harjoitella pettymyksen sietoa - ennemmin tai myöhemmin tulee joka tapauksessa päivä, jolloin lapsen toiveet ylittävät sinun mahdollisuutesi niiden toteuttamiseen ja elleivät ylitäkään, niin muut lapset/ihmiset eivät aina tule kohtelemaan lastasi pumpulihansikkain ja silloin olisi hyvä omata kokemusta ja keinot, joilla pettymyksistä selviää.
- kulutusyhteiskuntaa...
Mitä sinä tulla lahjamäärällä lapsellesi oikein viestität...? Teet lapsestasi vaativan materialistin tuolla menolla.
Muutama hyvä lahja riittää..valitse listasta jokin hyvä toive ja täytä se. Tosiaan 300 euroa on ihan liikaa, sata euroakin on jo paljon..
Minä sain neljä-vuotiaana vanhemmilta yhden isomman tarpeellisen lahjan esim. kasettisoittimen ja sitten vaatteita. Ehkä jonkun nuken taikka korurasian. yleensä myös kirjan taikka kasetin. Ja meillä oli hyvätuloinen perhe, mutta materiaa ei meillä ole arvostettu vaan aina pysytty kohtuudessa..- -Mouru-
..vahinko on jo tapahtunut :(
Olen käsittämättömän huono äiti siinä mielessä, että ostelen hänelle aivan liikaa kaikkea. Parempi olisi kai lopettaa hyvissä ajoin kun hän on vielä siinä iässä, ettei peli ole kokonaan menetetty.
Miten te perustelette lapsillenne, etteivät saa jotain mitä haluavat? Olen yrittänyt sitä linjaa, että hän joutuu ansaitsemaan haluamansa esim. keräämällä tarroja oman huoneen siivouksesta tms, mutta silti tuntuu, että koko ajan saa olla ostamassa jotain. Siksi kai tämä joulukin nyt meinaa karata käsistä, kun tuntuu että lahjoja pitäisi olla todella paljon, että eroaa jollain tapaa tavallisesta arjesta :(
Aargh, taidan tosiaan tarvita apua :) - äippä + kaksi mukulaa
-Mouru- kirjoitti:
..vahinko on jo tapahtunut :(
Olen käsittämättömän huono äiti siinä mielessä, että ostelen hänelle aivan liikaa kaikkea. Parempi olisi kai lopettaa hyvissä ajoin kun hän on vielä siinä iässä, ettei peli ole kokonaan menetetty.
Miten te perustelette lapsillenne, etteivät saa jotain mitä haluavat? Olen yrittänyt sitä linjaa, että hän joutuu ansaitsemaan haluamansa esim. keräämällä tarroja oman huoneen siivouksesta tms, mutta silti tuntuu, että koko ajan saa olla ostamassa jotain. Siksi kai tämä joulukin nyt meinaa karata käsistä, kun tuntuu että lahjoja pitäisi olla todella paljon, että eroaa jollain tapaa tavallisesta arjesta :(
Aargh, taidan tosiaan tarvita apua :)Itsekin syyllistyn samaan, ostelen liikaa kaikkea lapsilleni. Meillä kun on kerran kuukaudessa lelupäivä ja lapset saavat vaihtaa halutessaan viikottaisen karkkipäivän johonkin pieneen leluun tai kirjaan tai lehteen tvs.
Jouluna kerron heille joululahjatoivelistan periaatteen. Kaikkea ei voi saada, vaan jokin toive toteutetaan.
Kannattee todeellakin tehdä jotain nyt, kun toiveet ovat suht pieniä ;)! Tai kohta ostelet synttärilahjoiksi mersuja, kannettavia, taulutelkkareita, omakotitalija ynm ;) (kärjistettynä)! - huono äiti..
-Mouru- kirjoitti:
..vahinko on jo tapahtunut :(
Olen käsittämättömän huono äiti siinä mielessä, että ostelen hänelle aivan liikaa kaikkea. Parempi olisi kai lopettaa hyvissä ajoin kun hän on vielä siinä iässä, ettei peli ole kokonaan menetetty.
Miten te perustelette lapsillenne, etteivät saa jotain mitä haluavat? Olen yrittänyt sitä linjaa, että hän joutuu ansaitsemaan haluamansa esim. keräämällä tarroja oman huoneen siivouksesta tms, mutta silti tuntuu, että koko ajan saa olla ostamassa jotain. Siksi kai tämä joulukin nyt meinaa karata käsistä, kun tuntuu että lahjoja pitäisi olla todella paljon, että eroaa jollain tapaa tavallisesta arjesta :(
Aargh, taidan tosiaan tarvita apua :)lainkaan,jos huonoa äitiä haetaan,niin se on jotain muuta.Voihan rakkautta ja välittämistä osoittaa muutenkin kuin tavaran määrällä,ja lapsen tahtoa noudattaen aina.Ei ihme jos joulu ei arjesta eroa,kun aina vaan,pitkin vuotta ostellaan kaikkea krääsää.Pitäis vaan pysytellä siinä ajatuksessa että,jouluna on se päivä,kun saa jotain toivomaansa,ja synttärit on toinen.Lapset oppii kyllä lypsämään vanhemmiltaan aina vaan enemmän,ja kannattaa muistaa ja ajatella mitä tulee luvattua vuoden aikana,sillä aika hyvä muistisia ovat lapset.Voi olla vaikeaa muuttaa tuollaista tapaa,mutta pikkuhiljaa se varmaan onnistuu,ja itsehän sanoit huomanneesi että joinakin jouluina on liikaakin lahjoja tullut,eli vähempäänkin ois lapsi tyytynyt ehkä.Jos kerran on varaa 300-400 euroo lahjoihin,niin käytä vain murto-osa jouluna,ja loput jemmaan lapsen tulevia mahd harrastuksia tai muita juttuja varten.Joulu menettää merkityksensä antamisen ja saamisen juhlana tuollaisella tavalla,ja tarkoitushan olisi että,lapset oppisi arvostamaan saamiaan lahjoja,ja paremmin niitä arvostaa,mitä vähemmän on.Osta yksi tai kaksi oikein toivottua juttua,äläkä osta liikaa vain siksi että,itselle tulis hyvä mieli.
- -Mouru-
äippä + kaksi mukulaa kirjoitti:
Itsekin syyllistyn samaan, ostelen liikaa kaikkea lapsilleni. Meillä kun on kerran kuukaudessa lelupäivä ja lapset saavat vaihtaa halutessaan viikottaisen karkkipäivän johonkin pieneen leluun tai kirjaan tai lehteen tvs.
Jouluna kerron heille joululahjatoivelistan periaatteen. Kaikkea ei voi saada, vaan jokin toive toteutetaan.
Kannattee todeellakin tehdä jotain nyt, kun toiveet ovat suht pieniä ;)! Tai kohta ostelet synttärilahjoiksi mersuja, kannettavia, taulutelkkareita, omakotitalija ynm ;) (kärjistettynä)!Siitähän se alkoi, että kerran kuukaudessa lelupäivä.. (lapsilisäpäivänä) ja samalla tavalla olen antanut vaihtaa karkkipäivän karkit pieneen leluun.. Nyt sitten on mennyt siihen, että viikonloppuisin on aina lelupäivä, enkä tiedä miten sen saisin katkaistua.. Ihan järjetöntähän se on.
Eniten minua huolestuttaa ja surettaa se, että lapseni menettää kykynsä iloita uudesta, eikä tunne kohta enään mistään tyytyväisyyttä.
Yritän ottaa tiukan linjan nyt joulun kanssa.. kiva kun täältä saa vähän palautusta maan pinnalle :) - -Mouru-
huono äiti.. kirjoitti:
lainkaan,jos huonoa äitiä haetaan,niin se on jotain muuta.Voihan rakkautta ja välittämistä osoittaa muutenkin kuin tavaran määrällä,ja lapsen tahtoa noudattaen aina.Ei ihme jos joulu ei arjesta eroa,kun aina vaan,pitkin vuotta ostellaan kaikkea krääsää.Pitäis vaan pysytellä siinä ajatuksessa että,jouluna on se päivä,kun saa jotain toivomaansa,ja synttärit on toinen.Lapset oppii kyllä lypsämään vanhemmiltaan aina vaan enemmän,ja kannattaa muistaa ja ajatella mitä tulee luvattua vuoden aikana,sillä aika hyvä muistisia ovat lapset.Voi olla vaikeaa muuttaa tuollaista tapaa,mutta pikkuhiljaa se varmaan onnistuu,ja itsehän sanoit huomanneesi että joinakin jouluina on liikaakin lahjoja tullut,eli vähempäänkin ois lapsi tyytynyt ehkä.Jos kerran on varaa 300-400 euroo lahjoihin,niin käytä vain murto-osa jouluna,ja loput jemmaan lapsen tulevia mahd harrastuksia tai muita juttuja varten.Joulu menettää merkityksensä antamisen ja saamisen juhlana tuollaisella tavalla,ja tarkoitushan olisi että,lapset oppisi arvostamaan saamiaan lahjoja,ja paremmin niitä arvostaa,mitä vähemmän on.Osta yksi tai kaksi oikein toivottua juttua,äläkä osta liikaa vain siksi että,itselle tulis hyvä mieli.
Täytynee ottaa järki käteen :) Kohta muuttuu toiveet niin kalliiksi, että pitää hakea pankista laina, jos meinaa kaiken toteuttaa ja siihen en sentään aio alkaa :D
Näinhän se on, että pitkälti sen vuoksi haluan antaa mahdollisimman paljon, koska on ihana nähdä lapsen onnellinen ilme, mutta pidemmän päälle se ei kyllä tuota hyvää tulosta, tiedän sen..
Kiitos sinulle ja muillekin :) - Äitikultanen.
huono äiti.. kirjoitti:
lainkaan,jos huonoa äitiä haetaan,niin se on jotain muuta.Voihan rakkautta ja välittämistä osoittaa muutenkin kuin tavaran määrällä,ja lapsen tahtoa noudattaen aina.Ei ihme jos joulu ei arjesta eroa,kun aina vaan,pitkin vuotta ostellaan kaikkea krääsää.Pitäis vaan pysytellä siinä ajatuksessa että,jouluna on se päivä,kun saa jotain toivomaansa,ja synttärit on toinen.Lapset oppii kyllä lypsämään vanhemmiltaan aina vaan enemmän,ja kannattaa muistaa ja ajatella mitä tulee luvattua vuoden aikana,sillä aika hyvä muistisia ovat lapset.Voi olla vaikeaa muuttaa tuollaista tapaa,mutta pikkuhiljaa se varmaan onnistuu,ja itsehän sanoit huomanneesi että joinakin jouluina on liikaakin lahjoja tullut,eli vähempäänkin ois lapsi tyytynyt ehkä.Jos kerran on varaa 300-400 euroo lahjoihin,niin käytä vain murto-osa jouluna,ja loput jemmaan lapsen tulevia mahd harrastuksia tai muita juttuja varten.Joulu menettää merkityksensä antamisen ja saamisen juhlana tuollaisella tavalla,ja tarkoitushan olisi että,lapset oppisi arvostamaan saamiaan lahjoja,ja paremmin niitä arvostaa,mitä vähemmän on.Osta yksi tai kaksi oikein toivottua juttua,äläkä osta liikaa vain siksi että,itselle tulis hyvä mieli.
Meillä mennään samalla linjalla: lahja nimipäivänä, jouluna ja syntymäpäivänä. Koska tytön merkkipäivät ja joulu menee ajankohdallisesti samaan vuodenaikaan, kesällä saa yhden lelun esimerkiksi kesälomaretken kunniaksi.
- Äitikultanen
-Mouru- kirjoitti:
Täytynee ottaa järki käteen :) Kohta muuttuu toiveet niin kalliiksi, että pitää hakea pankista laina, jos meinaa kaiken toteuttaa ja siihen en sentään aio alkaa :D
Näinhän se on, että pitkälti sen vuoksi haluan antaa mahdollisimman paljon, koska on ihana nähdä lapsen onnellinen ilme, mutta pidemmän päälle se ei kyllä tuota hyvää tulosta, tiedän sen..
Kiitos sinulle ja muillekin :)Minulla on tuttu, jonka pojan kerrossänky on täynnä leikkiautoja ja poika nukkuu vanhempiensa välissä. Siis kaksi sänkyä täynnä tavaraa, pojalla ikää kuusi vuotta. Perhe ei saa asuntolainaansa maksettua ja äiti ostaa pojalle siitä huolimatta esimerkiksi Puuha Pete -pussilakanoita, jotka toki ovat kivoja, mutteivat toisaalta välttämättömiä. :/
On aivan luonnollista, että tahtoo lapselleen parasta, mutta kuten jo joku muukin totesi, vaatimukset kovenevat iän lisääntyessä. Totuus on myös se, ettei lapsi osaa enää leikkiä yhdelläkään lelulla oikeasti, jos valinnanvaraa on liikaa - on vaikea valita, minkä kuudesta punaisesta autosta valitsee. Ymmärtänet poitin. :)
Listasit toisaalla pitkälti pojan toiveita (itsellämme on tyttö), ja täytyy myöntää, että olin kuudenkymmenen euron kanssa itse ajattelematon - en ottanut huomioon kaikkia kalliimpia lahjoja. Sinuna kävisin listaa raa'alla kädellä lävitse: tarvitseeko neljävuotias oikeasti kiikareita? Kannattaa valita lelu, josta uskot olevan eniten iloa pisimmäksi aikaa. Tietysti kehittävyyskin on plussaa.
Mitä jouluun tulee, juhlan painopistettä kannattaa koettaa siirtää. Vaikka lapset ovat luonnollisesti innokkaita paketinavaajia, uudenlainen kokemus, vaikkapa jouluretki eväineen, voisi tuoda mukavan yhdessäolon lisän päivään, ja vähentää pakettien arvoa lapsen mielessä. Tuo toki vain on heitto ja oletus. :)
Joulun jälkeiseen aikaan annan vinkin: neljävuotias on vielä vilpittömän kiinnostunut vanhempiensakin tekemisistä. Ehkei meillä tarvita leluja niin paljon siksi, että lapsi ottaa osaa perheen yhteisiin puuhiin: neljävuotias osaa jo jossain määrin ripustaa pyykkiä, painaa tiskikoneen nappulaa ja ottaa osaa keittiön puuhiin. Toki itseltä se vaatii hermoja, kun jauhot ovat lattialla, mutta kantaa pidemmän päälle hedelmää osallistumisen oppimisena ja selvänä lelukustannusten säästönä.
Kun lapsi on jo oppinut viikottaisiin (sanoitkohan näin?) leluostoksiin, siitä on vaikea irtaantua. Pikkuhiljaa kannattaa kuitenkin koettaa edelleen yrittää - joko rahakirstun vartijana sanomalla, että ostetaankin pienemmät lelut tai sittenkin karkkia. Vaikeaahan lapsen on sitä ymmärtää, mutta ehkä se silti olisi hyödyllistä.
Hirmuisesti tsemppiä sinulle. Pidetään lastenhuoneet siisteinä. :) - äippä + kaksi mukulaa
-Mouru- kirjoitti:
Siitähän se alkoi, että kerran kuukaudessa lelupäivä.. (lapsilisäpäivänä) ja samalla tavalla olen antanut vaihtaa karkkipäivän karkit pieneen leluun.. Nyt sitten on mennyt siihen, että viikonloppuisin on aina lelupäivä, enkä tiedä miten sen saisin katkaistua.. Ihan järjetöntähän se on.
Eniten minua huolestuttaa ja surettaa se, että lapseni menettää kykynsä iloita uudesta, eikä tunne kohta enään mistään tyytyväisyyttä.
Yritän ottaa tiukan linjan nyt joulun kanssa.. kiva kun täältä saa vähän palautusta maan pinnalle :).. asioilla on aina kaksi puolta. Toisaalta on ehkä parempi että lapsi ostaa karkin sijasta esim. tarroja (tai jotain muuta pientä). Mutta mutta... se on niin vaikeeta tää äitinä olo =) toisaalta tekis mieli hemmotella lapsia tosi paljon silloin kun ovat kiltisti, vaikka tietääkin ettei siitä hyvä seuraa!
- väiti
-Mouru- kirjoitti:
..vahinko on jo tapahtunut :(
Olen käsittämättömän huono äiti siinä mielessä, että ostelen hänelle aivan liikaa kaikkea. Parempi olisi kai lopettaa hyvissä ajoin kun hän on vielä siinä iässä, ettei peli ole kokonaan menetetty.
Miten te perustelette lapsillenne, etteivät saa jotain mitä haluavat? Olen yrittänyt sitä linjaa, että hän joutuu ansaitsemaan haluamansa esim. keräämällä tarroja oman huoneen siivouksesta tms, mutta silti tuntuu, että koko ajan saa olla ostamassa jotain. Siksi kai tämä joulukin nyt meinaa karata käsistä, kun tuntuu että lahjoja pitäisi olla todella paljon, että eroaa jollain tapaa tavallisesta arjesta :(
Aargh, taidan tosiaan tarvita apua :)Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja lopetat sen ostelun! Kohta sulla tursuaa paikat joutavaa muovikrääsää,jolla kukaan ei tee yhtään mitään. Lapsi kasvaa ja toiveet suurenee,mitäs sitten ttet. Mikään ei merkitse sille lapselle enää yhtään mitään kun joka viikko saa jotakin.
HAnki lapsellesi jokin harrastus, ja siihen tarvikkeet.
Itse ostin joka kerta kirjan kun lapsi sitä pyysi. Kyniä ja paperia kannoin selkä vääränä kaupasta.
Nyt on jo melkein aikuinen,suunnittelee ja piirtää kaikennäköistä. Lukee vaikka mitä ja paljon. Urheilee jnejne.
Tunnistin itseni sinusta,mutta itse sain jonkin ahaa-elämyksen kun lapsi oli 4v. Halusin ostaa kaikkea roinaa sentakia,kun mulla ittellä ei ollut koskaan mitään, enkä koskaan saanut mitään, en edes sitä mitä toivoin. Omia täyttymättömiä lahjalistojani toteutin. Onneksi tulin järkiini.
Niin ja lahjavuorta pienensin vuosi vuodelta. Nyt ei enää saa kuin niitä parempia piirustusvälineitä ja papereita sekä n. 50e lahjakortin jonka saa käyttää mihin haluaa.
Teeppä vielä hyvän joulun mieli lastenkotiin,raivaa sitä lelukaappia ja vie lastenkotiin. Otat lapsen mukaan siihen hommaan ja sanot, että tontut pyysi apua, että on osattomia ja annetaan näitä liikoja pois.
Voit tehdä myös "salaa" ei taatusti muista mitä on kadonnut.
- Äitikultanen.
Meillä on kolmen paketin linjaus. Nyt ja aina. Lisää lahjoja lapsi saa sitten isovanhemmilta ja tädeiltä. Käytännössä kolmen paketin linjaus tarkoittaa noin 60 euroa, teini-iässä sitten enemmän lahjojen parantuessa.
Ei ole syytä opettaa lasta materialistiksi. Lisäksi neljävuotias lahjalistaa tehdessään ei edes ymmärrä, millaisesta tavarakeosta on kyse: kaikkeahan neljävuotias luonnollisesti tahtoo, kun lelukirjanen annetaan eteen. Jos tuntuu, ettei mieluisimpia lahjoja erota muista, kannattaa kysellä, minkä lahjan ottaisi mieluiten, jos pukki ei jaksakaan poroineen kaikkea kantaa mukanaan. Lahjatoivelista on kuitenkin toivelista, ei vaatimuslista.
Iloista joulushoppailua! :) - tarja 2
kun pyydän lapsilta toivelistaa niin kerron jo alussa ettei joulupukilla ole postissa tulleita lelukirjoja eikä telkkaria joten turha listata pelkästään näitä vaan täytyy miettiä mitä "ihan itse" haluaa.
Tänä jouluna kohta 10v tyttö toivoo tatuointikonetta(ei saa)bratzin(saa) ja Katri Ylanderin levyn (saa ehkä tammikuussa synttärilahjaksi)listan ulkopuolelta olen ostanut Tiina-sarjan ekat osat kirjan ja jotain pientä.
4v tyttö on toivonut baby bornia,saa jäljitelmän joka tekee myös noita joitain juttuja mitä baby born.Satukirjoaja ja vaatteita saa myös kotonta.
14v poika ei ole toivonut juin tietokonepeliä jonka saa ja sitten olen ostanut pimeässä hohtavan päiväpeiton ja harrastukseen liittyvän kirjan,eli akvaario sellaisen.
Tiedän sukulaisilta ja kummeilta tulevan myös jotain tosi kivaa mitä eivät ole älyneet noiden lelukirjojen huumassa edes toivoa.
Karaokelaite ostettiin sitten kaikille yhteiseksi.
Meillä ei ostella leluja ympäri vuoden kuin ehkä kirppareilta tosi löytöjä tyyliin poikabarbi 20 snt....
Ja tuohon rahasummaan vielä että kyllä meilläkin tuo 200 - 300 euroa taitaa riittää melkein koko perheen lahjoihin...- -Mouru-
Alan todellakin tuntea itseni perin huonoksi ihmiseksi :(
- tarja 2
-Mouru- kirjoitti:
Alan todellakin tuntea itseni perin huonoksi ihmiseksi :(
tämän asian takia pelkästään,huono ihminen,vaan ehkä kasvatuksessasi on hieman hiomista.
Lapsellahan saa olla paha mielikin joskus ja varsinkin tälläisessa asiassa missä hän ei jää mistään perustarpeesta paitsi on ihan tervettäkin että lapsi oppii ettei kaikkea voi saada.
Tsemppiä vaan äläkä jouluasi pilaa,toisaalta jos sinulla on varaa tuollaiseen niin anna palaa,mutta voisithan aloittaa sillä että annat sellaista mitä lapsi ei olekaan toivonut ja ehkä samalla "tarpeellista"...
- Tapiiri
Meillä 7 v poika. Pienestä pitäen ollaan pojalle sanottu että yhtä kallista saa toivoa (se ollaan yleensä aina toteutettu) ja yhden kalliin lisäksi saa sitten isältä ja äidiltä 3-4 pakettia. Tähän ollaan oltu tyytyväisiä koska meidän ostamien lahjojen lisäksi tulee isovanhemmilta ja kummeilta. Se on ihan totta että mitä enemmän lapselle ostaa/toiveita toteuttaa, niin tulevina vuosina listat ovat loputtoman pitkiä ja poika toivoo kaikkee mahdollista. Meillä poika ehdotti ensin Batman legopakettia joka maksoi reilusti yli 100 e! Sanoin heti että sen voi unohtaa samantien. En näe mitään ideaa laittaa yli 100 e johonkin legoon. Narinoita ei tullut. Kaikki tekee tyylillään, joka tapauksessa mukavaa joulua.
- meillä toisin
Meillä on tapana ollut antaa omille alle kouluikäisille vain pari lahjaa, juuri sen vuoksi, että niitä lahjoja sataa muistakin suunnistakin. 200-300 tuntuu aika kovalta summalta 4-vuotiaalle, mutta onhan noista paapotuista lapsistakin kai tullut joskus onnellisia. Jokainen arvojensa mukaan!
- -Mouru-
Enpä nyt tiedä, oliko tuo ihan reilu kommentti. Eikä kyllä kerro arvomaailmastamme mitään muuta kuin, että en pidä rahaa niin suuressa arvossa, että viitsisin kovin kitsastella, kun pystyn lapselle jotain antamaan.
Hän saa myös todella paljon aikaa, huomiota ja yhdessäoloa, en todellakaan yritä korvata näitä aineettomia hyviä tavaralla, vaikka joku niin saattaisi luulla.
Sitähän tulinkin täältä kysymään, että mikä on kohtuullista. Ei ole aavistustakaan, minkä verran muut lastensa lahjoihin käyttävät, koska ainoa johon voin verrata, on tuttavaperheemme, joilla on aivan liikaa rahaa ja lapset hukutetaan lahjoihin. Heidän lahjabudjetissaan on varmaan vielä yksi nolla perässä ja se on jo minunkin mielestäni ihan naurettavaa ylilyömistä. - jouluakka
-Mouru- kirjoitti:
Enpä nyt tiedä, oliko tuo ihan reilu kommentti. Eikä kyllä kerro arvomaailmastamme mitään muuta kuin, että en pidä rahaa niin suuressa arvossa, että viitsisin kovin kitsastella, kun pystyn lapselle jotain antamaan.
Hän saa myös todella paljon aikaa, huomiota ja yhdessäoloa, en todellakaan yritä korvata näitä aineettomia hyviä tavaralla, vaikka joku niin saattaisi luulla.
Sitähän tulinkin täältä kysymään, että mikä on kohtuullista. Ei ole aavistustakaan, minkä verran muut lastensa lahjoihin käyttävät, koska ainoa johon voin verrata, on tuttavaperheemme, joilla on aivan liikaa rahaa ja lapset hukutetaan lahjoihin. Heidän lahjabudjetissaan on varmaan vielä yksi nolla perässä ja se on jo minunkin mielestäni ihan naurettavaa ylilyömistä.Omassa suvussa oli aikanaan vain yksi alle kouluikäinen lapsi. Kaikki häntä lahjoilla muistivat, ja koko ilta meni lahjoja availlessa.
Itsekin lapsi sanoi ihmetellen:"Kai minä sitten olen ollut kauhean kiltti, kun pukki näin paljon lahjoja toi."
Seuraavana vuonna annettiinkin jo ohjeita, mitä lahjoja ostettaisiin ja mitä ei. Myöhemmin olikin jo saajia enemmän, niin että sukulaisten ostovimma jakaantui useampaan suuntaan.
Turhaa tavaraa kuitenkin oli vuosikausia kaapit täynnä, vaikka vanhimmasta päästä annettiin leluja pois kierrätykseen.
Minusta olisi aikamoista, jos lapsi alkaisi huutaa ja mouruta lahjavuoren keskellä, jos huomaa, ettei joka toivetta olekaan täytetty. Siinä olisi vakavan keskustelun paikka lapsen kanssa, koska ei ahneutta pidä hyväksyä.
Kyllä lapsen pitää jo pienestä ymmärtää, että kaupan tavarat maksavat, eikä jokaista voi saada. - :-)
-Mouru- kirjoitti:
Enpä nyt tiedä, oliko tuo ihan reilu kommentti. Eikä kyllä kerro arvomaailmastamme mitään muuta kuin, että en pidä rahaa niin suuressa arvossa, että viitsisin kovin kitsastella, kun pystyn lapselle jotain antamaan.
Hän saa myös todella paljon aikaa, huomiota ja yhdessäoloa, en todellakaan yritä korvata näitä aineettomia hyviä tavaralla, vaikka joku niin saattaisi luulla.
Sitähän tulinkin täältä kysymään, että mikä on kohtuullista. Ei ole aavistustakaan, minkä verran muut lastensa lahjoihin käyttävät, koska ainoa johon voin verrata, on tuttavaperheemme, joilla on aivan liikaa rahaa ja lapset hukutetaan lahjoihin. Heidän lahjabudjetissaan on varmaan vielä yksi nolla perässä ja se on jo minunkin mielestäni ihan naurettavaa ylilyömistä.No kertoohan se arvoistanne, jos käytätte monta sataa euroa muovisiin leluihin. Se kertoo, että ette niin välitä ympäristön suojelusta ja kestävästä kehityksestä, tai ette ainakaan sitä omassa elämässänne toteuta. Ja että opetatte lapsenne siihen, että tavaraa pitää olla paljon ympärillä.
Ei se teistä huonoja vanhempia tee, tietenkään. Ei tämä liiity mitenkään siihen, kasvaako lapsestanne onnellinen ja tasapanoinen yksilö. Mutta kyllä minusta tuntuu aika pahalta, jos lasta ei yhtään kasvateta elämään maapallon kantokyvyn rajoissa.
- yksi vastaus
Meillä on neljä lasta ja jokainen saa tehdä joulupukin listan....josta sitten kolme neljä toivetta toteutetaan ja sitten pari kolme lahjaa ostetaan ihan oman mielen mukaan.
Mun mielestä yksi kunnon lahja on parempi kuin se että lahja menee heti rikki(kokemusta on)
Minä mieluummin ostan vaikka sen 100 e lelun ennemmin kuin jonkun semmoisen lahjan mikä menee kättelyssä rikki.
Me ollaan aina pienestä lähtien lapsille kerrottu että ei se joulupukki voi kaikkea tuoda,mutta jotain kuitenkin tuo.
Meillä kaikki lapset tuonikäisenä kuin sinun lapsesi on, ovat toivoneet melkein koko lelukirjan lelut itselleen...mutta hänhän on vasta pieni...meillä esikoinen jo 13 v ja ymmärtää kohtuuden,ei toivo mitään järisyttävän kallista vaikka ovat aina pienempänä saaneet vaikka kuinka tavaraa ja lahjoja,ja sama pätee meidän 9 vuotiaaseen,hänkin osaa pysyä kohtuudessa(kummallakin oli 3 toivetta)
Ollaan opetettu lapset kiittämään lahjoista joita kummit,enot,sedät,tädit,isovanhemmat ovat joulupukilta ja tontuilta toivoneet.
Tietävät jo meidän 5v poikakin että kaikkea toiveita ei pukkikaan voi toteuttaa,eli listalta ei saa kaikkea.Yksikään lapsistani ei ole itkenyt jouluaattona kun ei ole jotain toivetta kuulunut vaan ovat olleet iloisia saamistaan paketeista...turhaan pelkäät poikasi reaktiota,luulen että on iloinen kun jotain toiveleluja kuitenkin tulee:)
Tehkääpä vaikka yhdessä joulupukin kirje ja laittakaa toiveet järjestykseen(ensimmäiseksi se mitä toivoo eniten jne)
Jos haluat laittaa tuon summan rahaa lapseesi niin siitä vaan,kukas sen kieltää :)
Minä en ajattele koskaan paljonko meillä menee rahaa yhden lapsen joululahjoihin,ostetaan se mikä tuntuu kivalta.Mielelläni ostankin heille lahjoja ja jokainen meidän neljästä lapsesta saa toivomiaan leluja ja jokaiselle myös samanverran lahjoja ostamme :) - mitata rahassa
eikä lasta saa opettaa tuijottamaan lahjahevosta suuhun ja vähättelemään tai hyljeksimään "halpaa" lahjaa. Nykyään on oikein opetettu nuoret siihen, että tehkää häälahjatoivelistat ym kaupungin kalleimmassa liikkeessä ja valitkaa sieltä vain kaikkein kalleinta. Ei enää kelpaa, mitä vieraat itse tahtovat tuoda.
Omat mieleenpainuvimmat lahjat lapsuudesta on se, kun mummo ja pappa toi oman pulkan ja kun mummolta sai joka joulu oman ison nimikko-sydänpiparin sokerikoristeltuna sellofaanissa ja lahjanarulla koristeltuna.
Kalliita lahjojakin tuli ja kymmenittäin, mutta eipä niitä muista edes.- köyhä 8x täti
Mennyt ihan älyttömäksi tämä "lahjakulttuuri".
Olin tänään toiseksi vanhimman siskoni lapsen synttäreillä 2 -v täytti ja olisi yksi ainut lahja riittänyt, vaikka yhteisenä kaikilta. Oli kyllä ihana antaa tälle muksulle lahja, kun ei odottanut mitään. Hauska oli seurata sivusta, kun ei kiinnostui heti ekasta avatusta ja oli niin kiitollinen. Ei millään olisi halunnut avaa toisia paketteja.
Aitous, välitti enemmän siitä, että tuli paikalle.
Vanhimman siskoni muksut ovat toista maata. Ärsyttää mennä kutsuille, kun aina olettavat saavansa jotain ja paljon ja kallista. hohhoi. Olen monesti miettinyt skipata kutsut vaan, koska ovat niin materialisteja. Ei kiinnosta muu kuin määrä. Mielestäni typerää ja teennäistä, mutta tasan tarkkaan opittu käytäntö ja tapa.
Nuorimman sisareni lapset ovat taas aivan ihania. Välittävät siitä, että kunhan tulen paikalle. Yhdessä välissä tein yö-töitä ja nukuin usein siihen aikaan, kun kutsut olivat. Olivat pettyneitä, jos en tullut. Tärkeintä on heille, että tulen käymään, vaikka illalla sitten ja ei tarvi olla lahjaa mukana laisinkaan. Ei ole moksiskaan tulenko lahjan kanssa vai ilman. Sinne kehtaa mennä, vaikka ei olisi lahjaa, ei tule kiusallista oloa.
Heistä välittyy taas aitous, ettei ne lahjat ole niin tärkeitä.
En kyllä enää kehtaa ostaa muuta kuin ehkä synttäri-lahjoja sisarten lapsille. Kun on kahdeksan kertainen täti, käy kukkarolle liiaksi. Yleensä lahjon antamalla aikaa, mikä vaikuttaisi kaikille heille olevan se tärkein lahja/lupaus. ...Eikä maksa mitään... mutta antaa paljon...
vähän ahdistaa, kun odotan ekaa muksua ja tavaraa, lahjoja ja muuta tulee joka suunnasta. Positiivista on, ettei ole tarvinnut ostaa mitään... mutta kun tulevan mummin luona käytiin kylässä tulee säkki kaupalla vaatetta yms. tavaraa. Toivon, että tämä on vain alku-huumaa, kun mieheni puolella on ensimmäinen lapsenlapsi. On vaikea opettaa lasta kiitolliseksi siitä mitä on, jos muilta saa kaiken mitä vahingossa mainitsee ääneen. Sinäänsä ei kehtaisi kieltääkään, ettei loukkaisi.
- äiti 46v.
Tuo 7v. kun ymmärtää jo että Pukki tuo lahjoja jos vanhemmat antavat rahaa Pukin tilille.
Eli ei ole ilmaista.
No kuitenkin.
7v. on toivonut hoito-pöytää Baby born nukelle maksaa 44,50
Nuorempi taas prinsessa mekkoa ja siipiä.
Eli yhteensä noin 150e koska ostan askartelu juttuja mitä tarvitsevat.
suklaata ja herkkuja.
Meillä on tapana kun on lapsilisä päivä ostaa kummallekkin lelu mitä toivovat mikä saa maksaa 20e per nuppi.
se mitä lapset eniten odottavat on että Pukki tulee.
Tietävät (luulen) että olen minä.
Kun lähden joka joulu "Lenkille".
Se että ei tule lahjoja mitä myös mummu ja muu suku antavat, ennenkuin Pukki on kahvitettu jne...
Tosi hauskaa ,
en tiedä kenellä on hauskinta minulla vaiko lapsilla.
Kiva vaan "pössöttää" kerran vuodessa.
Mutta kuitenkin 50e per lapsi on meillä tapana.
Saavt katsoa lehtiä joita latelee posti-laatikosta ja valita.
Ei tule pettymyksiä.
Tonttuhan vierailee silloin tällöin.
Ennen joulua.
Ottivat tosissaan kun tuli yön aikana Riisi-frutti jääkaappin,
mitä ei illalla ollut.
Siinä sitten aamulla pohdittiin misten pääsi sisälle?
Mutta tonttu on tonttu ja keksii keinot!! - maan tavalla..
Olen etelä-Amerikassa työharjottelussa. Juttelin tässä vähän aikaa sitten parin 6-vuotiaan kanssa niiden joululahjatoiveista. Toinen sanoi, ettei itse tarvitse mitään, mutta toivoi, että pikkusisko saisi jonkun nuken ja että pukki toisi äidille lääkkeitä, joihin perheellä ei ole varaa. Toinen muksuista toivoi, että koko perhe voisi syödä tukevasti jouluna ja joku pieni lelu olisi mukava saada.
Kyllä on toiveet suhteessa siihen mihin on totuttu.. Ei ole tietenkään kenenkään vika, että Suomessa asiat on hyvin, mutta jotenkin tuntuu absurdilta, että Suomessa lasten lahjalistat on metrin pituisia ja mikään ei tunnu riittävän.
Toivottavasti joskus tulevaisuudessa, jos on perhe ja lapsia, minulla on mahdollisuus asua täällä. Toivon, että lapseni oppisivat miten elämä voi olla rikasta ilman kaikkea meitä ympäröivää materiaa, ja oppisivat miten antamisen ilo voi usein olla se kaikkein palkitsevin tunne.- äiti 46v.
On oikein!
Lapsi tottuu siihen mihin suuntaan aikuinen tien näyttää.
Meillä esim.uimahalli menee karkki-pussin edelle.
Saavat viikonloppuisin valita.
Pieneksi jääneet vaatteet varsinkin kurahousut, haalarit menee Tarhalle.
Siellä niitä tarvitaan.
Lapsen täytyy oppia heti että on myös antamisen ilo, ei vain vastaanottamisen.
Meillä on tiukka "pudjetti" ja jokaisen menon ja oston funtsimme kumpi?
tytöt ymmärtävät että mitään ei saa ilmaiseksi.
Se jos mikä on mielestäni erittäin tärkeää.
- asiallinen_tuntija
Piti oikein useampaan kertaan lukea viestisi jotta varmasti ymmärsin oikein.
300-400 euroa??? Älä nyt hulluja puhu!
Aikuisen tehtävä on opettaa lapsi sietämään elämän kolhuja ja pettymyksiä. Rakkauttaa voi antaa rajattomasti, tavaraa ei. Ei lapsi osaa nauttia lahjakasasta enempää kuin yhdestä toivotusta, tärkeästä lahjasta. Tärkeimmän toiveen valitseminen opettaa priorisoimaan ja miettimään mitä todella tarvitsee ja haluaa. Jos saa aina kaiken mitä tahtoo ei mikään yksittäinen lahja tunnu enää miltään ja lapsi oppii odottamaan saavansa aina tahtonsa läpi.
Se, että saa kaiken mitä joululahjoina pyytää voi kuulostaa vaarattomalta ja idylliseltä, mutta voi siinä piillä aika kauaskantoisia seurauksia kuten moni tässä jo esille toikin.
1-3 lahjaa joista kaikkien ei ole syytä olla lapsen itsensä valitsemia. Ei joulu ole postimyyntikuvasto, vaan perhejuhla johon pikku ekstrana kuuluu toisen muistaminen lahjalla. Jos joulu menee kakaralta pilalle koska ei saa kaikkea mitä halusi niin ovat vanhemmat jo aika karhunpalveluksen lapselle tehneet opettamalla odottamaan kaikkea mitä tahtoo.
Vähän järkeä päähän! - dlkjfsaaldsf
Meillä on kaksi poikaa 11v ja 6v, joka jouluinen ongelma on se että heillä ei ole oikein mitään toivottavaa. Peruslelut heillä on, siis legot ja joitain playmobil-ukkeleita, askarteluvälineitä...Heidän mielikuvitus on ollut aina mahtava ja rakentelevat kaikista pahvilaatikoista ja purteleista kaikenlaisia hökötelmiä. Täksi jouluksi he keksivät pyytää karaoke kasetin, että voitaisiin sitten jouluna koko perhe lauleskella, hauska idea, aion toteuttaa.
Useana jouluna ollaan annettu jotain tekemistä, lahjakortti kylpylään, risteilylle tms. koska ovat sanoneet ettei halua leluja kun on ja luonto kuormittuu turhasta tavarasta...
En mittaa lahjoja rahassa, joskus jollain itsetehdyllä tai halvalla voi ilahduttaa suuresti. Itsekkin sain mieheltäni "lahjakortin" mikä oikeutti hänen valmistamaan gurmee illalliseen. Idea oli mielestäni hauska ja toteutus onnistui hyvin.
Jokaisella perheellä on tietenkin omat tapansa. Myöskin kummeilta pojat ovat usein toivoneet yhteistä elokuvakäyntiä tms. Hauskaa joulua kaikille!- Ei aina krääsää
elämysten antaminen (ja saaminen) on monesti paljon mukavampaa kuin turhat krääsävuoret. Suurin osa niistä kalliista leluista meidän kokemuksen mukaan (autoradat, radio-ohjattavat...) ovat sellaisia, jotka ilahduttavat kyllä muutaman päivän/kerran, mutta jäävät sitten kaappiin pölyttymään. Ja rahat menivät taas hukkaan...
Jos ostan lapselleni tavaraa, ostan mieluiten sellaista, mikä tukee luovuutta, oppimista, harrastamista ja tekemistä: pelejä, piirustusvälineitä, rakennussarjoja, kirjoja, urheiluvälineitä jne. tai muuta hyödyllistä, kuten vaatteita, uuden kännykän (jos tarvis sellaiselle) tms. Hyötytarvikkeiden lisäksi ostan sitten yhden hupijutun, esimerkiksi jonkun lelun. Sukulaiset ja kummit pitävät huolen siitä, että lapsi saa leluja riittävästi (liikaa) muutenkin :)
Mielestäni hieno lahja on sekin, että ostaa esim. viikonloppumatkan jostakin kivasta paikasta ihan vaan kotimaasta ja menee sinne sitten koko perheen voimin nauttimaan toisistaan. Lapselle siihen voi sitten liittää elämyksiä, että siitä tulee hänelle erityinen ja odotettava juttu. - Joulupukkkki
No niin se n ne lelut hetken hauskoja ja sitten tylsiä ehkä pitäs ostaa jotain kallista yks kallis lahja esim. Ps 4 399€ maksaa tai jotain semmosta mä osin ps 4 mun verorahoilla ja mulla on ollu todella hyötyä siitä joka päivä pelaan sillä gta v:tä suosittelen ps 4:sta
- Aimo Aikuinen
En suostu uskomaan, että Suomessa oikeasti olisi noin tyhmiä vanhempia.
- Joulupukkkki
No eihän tuo oo tyhmää jos on rahaa niin voi ostaa "rahalla saa"
- lahjalista
Minulla ollut jo vuosia käytössä helppolahjalista
lapsille (nyt poika 10, tyttö 12). Osan ostan itse - osan listan lahjoista vinkkaan mummeille.
1. toivelelu
2. ikäryhmän mukainen kirja
3. seurapeli (perinteinen lautapeli tai PS2)
4. pehmeä paketti (siis vaate)
5. joku harrastuksiin liittyvä varuste
Toimii kuin häkä ja tyytyväisä ovat olleet.
Jouluna lahjat avataan vuorotellen ja jännitys säilyy kaikilla loppuun asti. - äitee-05
meillä lahjoihin meni joku 70-80e, leluihin meni suurin osa, vaatteet ostan joulun jälkeen alennus mynneistä. monesti oon miettiny et miten hullua kun ihmiset "sekoo" yhden päivän takia. Itselläni ei tosiaankaan olisi varaa pistää jotain 300e lahjoihin, huh huh
- kahdelle lapselle
Olen ostanut n.200 eurolla/lapsi.
- Joulupukkkki
Ehkä liikaa riippuu toki miten paljon rahaa teillä on jos ootte rikkaita nii sitten voi ostaa kalliita leluja jos ei niin halvempia meillä oli siis 100€ per lapsi ja meitä on 2
- Kulttuurin.kääntöpuoli
Ainahan sitä saa toivoa vaikka kuun taivaalta. Toive on kuitenkin vain haave, eikä määräys/vaatimus siitä, mitä on saatava lahjaksi. Vanhemmat päättävät, mitä lapsi saa lahjaksi.
Jos lapsi kysyy, miksei saanut jotakin mitä toivoi, vanhemman täytyy kertoa ettei vanhemmilla/Joulupukilla ole varaa sellaisiin lahjoihin.
50 euroa on minusta maksimihinta lahjoille. Sillä saa jo yhden laadukkaan lelun tai monta pienempää sälää - ja sen enempää ei kukaan tarvitse. Jos vielä sukulaisilta tai muilta tuttavilta tulee lisälahjoja, niin ei mene montaakaan vuotta, kun lastenhuone pursuaa ylimääräisestä tavarasta. - Kulttuurin.kääntöpuoli
Leluja ja koriste-esineitä kannattaa katsella myös kirpputoreilta. Kääri ne vain kauniisti sellofaaniin ja laita tarvittaessa muutama karamelli tai yksi karkkipussi mukaan, niin lahjan saaja ei edes tajua lahjan olevan käytetty. Kirpputorit pursuavat uudenveroista tavaraa pilkkahinnalla ja kierrätys säästää niin luontoa kuin kukkaroa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitä hittoa tapahtuu nuorille miehillemme?
Mikä on saanut heidän päänsä sekaisin ja kadottamaan järjellisyytensä normaalista elämästä ja ryhtymään hörhöiksi? https3734674En sitten aio sinua odotella
Olen ollut omasta halustani yksin, mutta jossain vaiheessa aion etsiä seuraa. Tämä on aivan naurettavaa pelleilyä. Jos e861894Martina jättää triathlonin: "Aika kääntää sivua"
Martina kirjoittaa vapaasti natiivienkusta suomeen käännetyssä tunteikkaassa tekstissä Instassaan. Martina kertoo olevan671631- 441566
Persut vajosivat pinnan alle
Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson (ps) tietämättömyys hallinnonalansa leikkauksista on pöyristyttänyt Suomen ka2251445En vain ole riittävä
Muutenhan haluaisit minut oikeasti ja tekisit jotain sen eteen. Joo, ja kun et varmaan halua edes leikisti. Kaikki on o291410Oon pahoillani että
Tapasit näin hyödyttömän, arvottoman, ruman ja tylsän ihmisen niinku minä :(601386Kuka sinä oikeen olet
Joka kirjoittelet usein minun kanssa täällä? Olen tunnistanut samaksi kirjoittajaksi sinut. Miksi et anna mitään vinkkej541367- 281235
Hei, vain sinä voit tehdä sen.
Only you, can make this world seem right Only you, can make the darkness bright Only you and you alone Can make a change81228