Tervehdys

tänne inkeripalstalle. Seuraan suurella mielenkiinnolla tämän palstan keskustelua. Syynä on varmaankin se, että vanhempani olivat Terijoelta kotoisin, isän kotitila oli Rajajoen rannalla. Isän puolelta ensimmäinen minunkin sukuniminen oli muuttanut jo 1500 luvulla sinne Rajajoen rantatöyräälle. Muistan lapsuudestani, että Rajajoen toisella puolella olisi ollut joitain sukulaisiakin (inkerikkojako?). Olisikohan ollut matkanvarrella poikkinaintia mokoman 'puron' yli. Joku sukulainen oli tavannutkin erään näistä rajan taakse jääneistä 70-luvulla salaa jossain Leningradin puistossa?? Vanhemmat ovat jo mullan alla ja muistot pikku hiljaa haalenevat. Silti koen suurta sympatiaa kaikkia inkerilaisiä kohtaan. Olin silloin aikoinaan presidentti Koiviston lausahduksen suuri kannattaja. Ja voin mainita, että virkavapaatani hoitamaan 90-luvun puolivälissä valittiin nimenomaan nuori paluumuuttaja (puoli)inkeriläinen Virosta. Kuulin äskettäin hänen olevan hyvin menestynyt työsaralla täällä Suomessa.