Lapset ikävöivät isäänsä monta vuotta, kun isä oli työmatkoilla ja paljon poissa kotoa. Kertaakaan isä ei ole itse lapsilleen vapaaehtoisesti soittanut, vaan minä olen joutunut soittamaan isälle, kun lapsilla oli asiaa ja ikävä. Isä petti lapsilleen (ja minulle) antamansa lupaukset. Eron jälkeen luopasi katsoa lapsia kun olivat kipeitä ja minun piti mennä töihin. Ihmettelin monet kerrat, kun isää ei aamulla näkynytkään, ei vastannut puhelimeen. En sitten päässytkään töihin, vaan jäin kipeiden lasten kanssa kotiin. Myöhemmin AINA selvisi, että isä oli ollut ryyppäämässä. Aina oli syitä olla olematta lastensa kanssa. työ, kaverit, viina (eniten viina), tyttöystävät jne. Tiesi että lapsilla ikävä, mutta hänellä oli omat tärkeysjärjestyksensä.
Nyt, lapset eivät hänestä enää välitä. Jos kysyn heiltä että haluavatko mennä isälleen, vaikka vain päiväksi, nousee siitä hirveä itku etteivät he halua! Isä mesoaa oikeuksistaan saada lapsensa luokseen. Sydäntäni riipii lasten itku ja ahdistus kun he eivät halua.
Miksi isän oikeudet ovat tärkeintä? Vaikkeivat velvollisuudet ole kiinnostaneet. Miksei lapsilla ole oikeuksia? Heillä ei ollut oikeutta isään silloin kun tätä olisi tarvittu ja heillä oli ikävä. Nyt kun isällä on "ikävä", hänellä on siihen kuulemma oikeus!
Mihin tämä maailma on menossa? Äitinä tunnen tuskaa lasteni vuoksi. Iltaisin itken kun sattuu ja ahdistaa lasten kokema vääryys. Aina olen lapsiani muistuttanut isän läsnäolosta. auttanut tekemään isälle synttäri-, isänpäivä- ja joululahja ja kortit kun ovat halunneet.
Pitääkö minun oikeasti olla niin julma, että laittaa itkevät lapset pakolla isänsä mukaan?
Nyt, lapset eivät hänestä enää välitä. Jos kysyn heiltä että haluavatko mennä isälleen, vaikka vain päiväksi, nousee siitä hirveä itku etteivät he halua! Isä mesoaa oikeuksistaan saada lapsensa luokseen. Sydäntäni riipii lasten itku ja ahdistus kun he eivät halua.
Miksi isän oikeudet ovat tärkeintä? Vaikkeivat velvollisuudet ole kiinnostaneet. Miksei lapsilla ole oikeuksia? Heillä ei ollut oikeutta isään silloin kun tätä olisi tarvittu ja heillä oli ikävä. Nyt kun isällä on "ikävä", hänellä on siihen kuulemma oikeus!
Mihin tämä maailma on menossa? Äitinä tunnen tuskaa lasteni vuoksi. Iltaisin itken kun sattuu ja ahdistaa lasten kokema vääryys. Aina olen lapsiani muistuttanut isän läsnäolosta. auttanut tekemään isälle synttäri-, isänpäivä- ja joululahja ja kortit kun ovat halunneet.
Pitääkö minun oikeasti olla niin julma, että laittaa itkevät lapset pakolla isänsä mukaan?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kun lapset ikävöivät aikanaan, ei mies välitä, mutta KUN mies huomaa jäänensä yksin ja kaipaa lapsiaan, alkaa ihmetys miksei lapset muista! Muitaahan he, eivät hyväällä mutta pahalla. Pakolla ei lapsia saa laittaa, ei jos isän välinpitämättömyys on siihen syy. Joe ei silloin, miksi nyt?
Suomessa laki sanoo, jotta lähivanhemman tulee toimia siten, että etävanhemman rooli vanhempana säilyy (täysin idioottimainen laki!). Sitä paitsi, vanhemmuus ei lopu avioeroon, isä on isä eron jälkeenkin.
Kuitenkin kerran lapsia yhdessä hankkineiden puolisoiden tulisi jatkossa kyetä ottmaan vastauunsa ja toimimaan lastensa parhaaksi. Isä, joka jättää lapsia tapaamatta (mistä syystä tahansa) on yhtä paha kuin äiti, joka tukee lasten huonoa käsitystä isästä tai jopa yllyttää siihen.
Ihan itsekö ajattelit nuo rivit? Hämmästyttävän fiksua tekstiä. Olen sanaton.
"..isä on isä eron jälkeenkin.."
Jos isästä tulee eron jälkeen äiti, mitä sitten..
Tuo ei päde minuun. Minä en ole ikinä mitään huonoa enkä negatiivista lapsilleni heidän isästään sanonut, päinvastoin. kokoajan plen pyrkinyt siihen, että lapset muistaisivat isänsä hyvät puolet jne. Olen auttanut muistamaan isänpäivänä, syntymäpäivänä, jouluna.. vaikkei minun olisi tarvinnut. Minä olen kehottanut isäänsä olemaan yhteydessä lapsiinsa jne. Kun minä en enää jaksanut olla se, jonka piti pitää löapsiensa puolia jotta heillä olisi välit isäänsä, ne katkesivat. Voimat voivat loppua äidiltäkin. Minulla on työtä siinä, että kasvatan lapseni, hoidan kodin ja käyn töissä. Tämän lisäksi on lasten harrastukset jne. Miksi yhteiskunta olettaa, että minun pitäisi jaksaa pitää yllä lasten ja isänsä välejä jos isä ei sitä itse tee?
Minä vain en jaksanut enää! Ja nyt.. kun lapset eivät halua isänsä luokse, heidät pitäisi siihen pakottaa (isänsä mukaan).
kohtuuttomia on vaatimukset meille äideille nykyään...täällä yksi kiyllästynyt AINUT vanhempi femakko, joka on kyllästyntyt paikkaamaan isän mokia
Mikä AINUT?
Kyllä naisen vaisto on se mihin minä olen aina luottanut. Jos minun järki sanoo että joku asia on väärin,, niin en laita lapsia suonsilmään siksi, että suomen laki niin sanoo!
Lata pitää suojella, ei altistaa vaaroille. Vaaraa tarkitan sillä, että jos isä on holtiton ja välinpitämätön, niin lapsi ei ole silloin turvassa. Kumpi on silloin tärkeempää, suomen laki vai lapsen turvallisuus?
Ja isän on kyettävä näyttämään se että häneen pystyy luottamaan ja lapset luoksensa päästämään! Miksi heittää lapset väkisin jos mies ei halua heitä? On kumma että suomen laki sanoo että lapselle on luotava turvallinen ja rakastava ympäristö, mutta kuitenkin sitä pitäisi kiertää, jos äiti huomaa että isän luona ei ole hyvä olla, niin hänet on vietävä väkisin, tai äiti muuten estäää!!! Rikollisiakin suojellaan paremmin kuin pieniä lapsia!
Jos ovat jo isoja heidän mielipidettään tulee kuulla. Vai pitäisi lapset pakottaa menemään isän luo, ei tule onnistumaan ainakaan meidän perheessä