kertokaahan

en tuota ymmärrä. Valitettavasti se ei edes ole harvinaista. Ensi otetaan koira ja sitten kyllästytään siihen. Koira on elävä eläin, joka tarvitsee huomiota, tekemistä, toimintaa ja tuntee iloa, surua, kipua niin kuin me ihmisetkin. Monille tuon ymmärtäminen tuntuu olevan liian vaikeaa tai sitten ei vaan välitetä.
Kurjinta asiassa on se, että koira on todellakin ihmisen armoilla. Se saa elää, jos ihmiselle niin sopii ja ihmistä sattuu huvittamaan.

Ennen otin vastaan omaan rotuani, siis niitä koiria, joista haluttiin päästä eroon ja etsin niille uudet kodit. Nykyisin en sitä enää tee, koska koira tuli liikaa. Multa loppui aika ja tilat. Omista kasvateistani toki huolehdin edelleen.

Mulle jokainen koirani on todella tärkeä. Niiden hyvinvointi on aina etusijalla. Kun tulevat vanhaksi ja pissailevat sisälle, niin moppi on keksitty eikä sitä ole edes vaikea käyttää. Ei siis piikitetä sisälle pissailun tms. takia vaan vasta sitten, kun elämä ei ole enää koiralle elämisen arvoista.

vuonna 1977. Koira oli rescue-pentu, silloin ikää 2v. Uros, seropi. Se pelkäsi ja vihasi vieraita, eikä sitä näinollen voinut muualle sijoittaa.
Syy lopetukseen oli sisareni heikko terveys. Astman takia oli painokin pudonnut alle 30kg vaikka olisi pitänyt olla lähemmäs 50kg. Ei siinä voinut kuin valita sisko tai koira.

etsimään koiralle tai muulle lemmikille uuden kodin, kuin lopettamaan. Eläimen vikahan se ei ole, ettei sitä enään tarvita syystä tai toisesta. Itse en lopettaisi tervettä eläintä.
Mutta tiedän monta tapausta, joissa näin on tehty...monta on myös tullut lopetus uhan vuoksi meidän lemmikiksi ja elänyt elämänsä tappiin asti.. jollekin se tappi on ollut tappava sairaus ja toisille vanhuus...

koirastani jonkin todella pakottavan syyn vuoksi (lapsen allergia tms), veisin koirani piikille.

Sen menneisyys on sen verran vaikea ja luonne dominoiva (tuli mulle ongelmakoirana) etten laittaisi sitä enää kiertoon. Siitä niin helposti saisi taas agressiivisen kodin tyrannin, en ottaisi sitä riskiä että se jonkun ihmisen lasta purisi. Tai aikuistakaan. En siis luota ihmisten taitoon toimia laumanjohtajina vaikka koiraan luotan kyllä. Koira kun vielä on suloinen karvakasa, jollaisia monien tuntuu olevan vaikea komentaa. Koira huomaa sen heti ja siitä alkaa johtajuuden kyseenalaistaminen.

Mielestäni olisin vastuuton jos antaisin koiran pois enkä veisi lopetettavaksi!

toisen ottaisi varmaan kasvattaja mutta toisen veisin todennäköisesti piikille. Syy; en keksi yhtäkään niin luotettavaa ihmistä kenelle sen voisin luovuttaa. Tämä koira on jo toisessa kodissaan enkä tosiaankaan halua että se joutuisi kiertoon. Se on luonteeltaan hyvin herkkä sekä olemattoman turkkinsa vuoksi aina paleleva. joten siitä on paljon enemmän huolta kuin "normaalista" koirasta. Minusta piikki on paljon armeliaampi ja parempi vaihtoehto kuin kodista toiseen kiertäminen, vaikka koira olisi kuinka terve hyvänsä. Aloittaja ei ole ottanut huomioon että kaikki eivät suinkaan vie koiraansa piikille koska eivät viitsi sitä enää hoitaa! Joskus vaan on pakko valita!