Sinä aamuna

Sinä aamuna
hyvä henki liukui vetten päällä,
niin kuin rakastelun jälkeiset
vielä sumuiset silmäsi liukuivat
ihoni pintaa, tyyntä,
tyynnyttävää.

Minä näin sen väistyvänä usvana,
ennen kuin mikään rikkoi
tyynen pinnan,

ennen kuin ensimmäinen
lokki kirkaisi,
ensimmäinen saalis nousi
esiin pinnan alta,
minä näin sen

ja rakastelun jälkeiset.
Tyynnyttävää;
vettä piiskanneet siivet kannattivat,
ensimmäinen saalis nousi ilmaan,
pieni aalto seurasi jo pientä aaltoa,
elämä jatkuisi...

ja juuri silloin
ennen kuin mikään rikkoi
tyynen pinnan,
minä näin sen –
hyvä henki liukui vetten päällä,
väistyvänä usvana.
4337
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Tämä oli aivan ihana!! :)

Kiitos sinulle!

Äänestä
  • Ole hyvä!

    Äänestä

Usva ennen pimeyttä

Niin viaton sielu
ihmisten maahan laskeutuu,
vielä utua aroissa silmissään
katsoo ihmistä ihmeissään.

Hän leijailee rinnalla naisen,
olkaa kuultavaa koskettaa.
Ihon lämmön kämmentään vasten
tunteeks syväksi tallettaa.

Niin viaton sielu
hallan maassa vaeltaa.
Vielä utua aroissa silmissään
katsoo naista ihmeissään;

vaikka ihostaan säteilee lämpö,
kylmää iljaa huokuu tuo nainen?
Sanoin pehmeinkö palvoo saatanaa?
Kämmenelläin kalma vain mainen?

Niin viaton sielu
usvan silmistään karistaa;
musta rumuus maahan tän naisen
kutsuttuna, usvan takaa leuhahtaa.

Nainen kätensä liittää käteen
itse puhtaan pahuuden?
Antais itsensä alkaa päteen?
Ei, vielä katsoo eteensä katsoo
ja taakseen, usvahunnun tavoittaa.

(aikaisempi versio oli osoitettu eräälle tietylle henkilölle, jolla on tapana harrastaa denim-kudelmia)

:)

Äänestä
  • Ei, vielä eteensä katsoo
    ja taakseen, usvahunnun tavoittaa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


hyvä henki... kirjoitti:

Sinä aamuna
hyvä henki liukui vetten päällä,
niin kuin rakastelun jälkeiset
vielä sumuiset silmäsi liukuivat
ihoni pintaa, tyyntä,
tyynnyttävää.

Minä näin sen väistyvänä usvana,
ennen kuin mikään rikkoi
tyynen pinnan,

ennen kuin ensimmäinen
lokki kirkaisi,
ensimmäinen saalis nousi
esiin pinnan alta,
minä näin sen

ja rakastelun jälkeiset.
Tyynnyttävää;
vettä piiskanneet siivet kannattivat,
ensimmäinen saalis nousi ilmaan,
pieni aalto seurasi jo pientä aaltoa,
elämä jatkuisi...

ja juuri silloin
ennen kuin mikään rikkoi
tyynen pinnan,
minä näin sen –
hyvä henki liukui vetten päällä,
väistyvänä usvana.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu