USKO TAI ÄLÄ!

Nuorempana olin vankien mielestä lievä ongelmatapaus, johon suhtautuminen oli sen mukaista. Varsinkin yksi vanki otti asiat liian henkilökohtaisesti ja siitä seuraavaa:

"Vartija, tule mukaan niin hoidetaan pikkujuttu", kuului pyyntö. Olin kerrosvartija muistaakseni. Menimme porttivartijan kopin lähelle jossa tuo vanki viipyi kauan. Siitä sitten hän sanoi: "Ota tuo matto". Lähdimme ulos vankilan portista. Siinä ihan lähistöllä oli jotain asuntoja, mm johtajan talo ja jotain muuta. Puitten alla oli vanha sauna ja vanki sanoi: "Odotapa tässä, menen käymään sisällä saunassa". En liikahtanut paikoiltaan mihinkään ja mieleen hiipi ajatus; vanki kyttää pakoon lähtöä saadakseen ampua minut. Viipyi saunassa jonkun aikaa ja arvatenkin 7.65 taskussa panos piipussa. Kun en ollut liikkunut mihinkään lähdimme kävelemään rakennusten takaa ja tulimme verstaiden takaovelle mennäksemme siitä sisään. Tuota kautta läpi työverstaiden tulimme vankilan pihalle ja siitä kävelimme vankilanosastolle, jossa olin töissä.

En voinut välttyä ajatukselta: Lavastettu vartijan karkaaminen ja siitä hyvästä kuulaa ei kinttuihin vaan keskiruumiiseen. Suoraan sanoen olin ollut todellisessa hengenvaarassa. Vangin pelkuruus esti lavastuksen toteuttamisen.
Jos olet lukenut tähän asti hiukan hymyillen mainitsen seuraavaa kertomukseni tueksi. Tuo samainen vanki pyysi minua putsarin huoneeseen ja sanoi kahden kesken: "Kun näen sinunkaltaisia henkilöitä uimarannalla usutan kunnolla, että pääsen ampumaan!". Mitäpä tuohon oli itsellä lisäämistä. Ainoastaan tieto siitä, että tuo vangin puvussa oleva hyypiö tuskin käy uimarannoilla. Tai osaa edes uida.

Frutti di Mare, solo bene!