Löytyykö ketään yli 45-vuotiasta, joka on adoptoinut yksin? Olen tse yli 45 ja aloittanut juuri neuvonnan. Olen tutustunut netissä adoptiomaihin. Jos haluan adoptoida alle 4-vuotiaan terveen lapsen, ainut vaihtoehto kohdallani näyttäisi olevan Etiopia. Onko käytännön kokemuksia/tietoa adoptiomaista yli 45-vuotiaille yksin adoptoiville? Onko jollain kokemusta hieman isomman lapsen adoptoimisesta Etiopiasta? Kiitos jo etukäteen!
Löytyykö yli 45-vuotiasta?
yksin adoptoiva
81880
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei! Voit varmaan melko varhaisessakin vaiheessa jutella alustavasti tästä maa-asiasta sos.tt:n kanssa, kyllä sieltä varmaankin sopiva löytyy. Vaikka en olekaan samassa tilanteessa, toivon kovasti voimia neuvontaan, odotukseen ja tietysti sitten aikanaan lapsiperheen elämään :)
Lapsenlapsesi jäävät vaille isovanhempien rakkautta.
Jaksatko vielä 5-kymppisenä istuskella hiekkalaatikonreunalla 20 vuotta nuorempien äitien rinnalla ja juosta polkupyörän perässä, kun esikoisesi opettelee pyöräilemään?
Ymmärrätkö 6-kymppisenä vielä teinejä ja heidän villityksiään? Pääset eläkkeelle ennen kuin lapsesi kirjoittaa ylioppilaaksi ja ehtivätkö lapsenlapsesi edes tavata sinua, saati tutustua?
Eikö pitänyt tulla laki, joka kieltää yli 40 vuotiaana adoption?
Aika itsekästä lähteä adopitoon yli 45 vuotiaana.
AJTTELE LASTAKIN! EI ADOPTIO OLE MIKÄÄN HYVÄNTEKEVÄSISYYSPROJKTI VAAN IHAN SAMA KUIN SAISIT BIOLAPSEN! (tiiät kyllä mitä tarkotan)
Suomessa eletään keskimäärin 83 vuotiaaksi ja koko ajan tämä 'ikäraja' on nousussa. Nyt puhut kuin 60v. jo kuolisi.
JOS ikä ratkaisisi asian, eikun adoptoimaan vaan. Itse olen 50 ja 4vuotias lapsi pyörii ympärillä.
Minä jaksan leikkiä hiekkalaatikolla, juoksen lapsen mukana, pelataan jalkkista, pyöräillään.
Aivan varmasti 10v kuluttua ymmärrän teinejä ja heidän villityksiään.
Moni äiti ja isä on eläkkeellä jo parikymppisenä.
Jokainen lapsi ei näe isovanhempiaan, toisinaan ei edes vanhempiaan.
Voisin sanoa olevani pirteimpiä puistossa leikkijöitä, nuoret äidit seisoskelevat, eivät jaksa jne.
Ei näitä asioita lakimuutoksilla ratkaista,onneksi.
Onneksi ennen adoptiota selvitetään hakijaan / hakijoiden mahdollisuudet, yksinhakijan kohdalla nimenomaan painotetaan tukiverkoston eli läheisten ihmisten merkitystä. Myös mahdolliset sairaudet sekä niiden eteneminen tutkitaan. Jos on suht terve, elämäntavat ok ym niin hieman vanhemman lapsen adoptointi kai on mahdollista. On yksilöllistä tuo rapistuminenkin; moni 25-v. on paljon huonommassa kunnossa kuin joku toinen parikymmentä vuotta vanhempi :) Pelkkään ikään ei siis kannata tuijottaa. Mukavaa joulun odotusta!
Nykyään ei ole kovin tavatonta, että nainen synnyttää lapsen yli nelikymppisenä. Miksei siis yli 45-vuotias voisi adoptoida vaikka neljä vuotiasta, mikäli asiat ovat kunnossa. Onhan se eri asia saada lapsi kolmekymppisenä kuin yli 40- vuotiaana, mutta asioita ei voida yleistää. On sääli, että tällä palstalla kommentoidaan asiattomaan ja loukkaavaan tyyliin. Se kertoo enemmän kommentoijasta itsestään, kuin asiasta, jota yritetään kommentoida.
Ennen kuin adoptioneuvonta alkaa, pitää palauttaa neljä sivuinen lomake (Pela) koskien hakijoiden henkilötietoja, taloutta jne. ja liitteenä on lisäksi lääkärintodistus ym. Tuskin neuvonta edes alkaisi, mikäli sosiaalityöntekijät katsoisivat hakijan sopimattomaksi esim. ikänsä takia.
Toivotan sinulle tsemppiä prosessiin! Sinun kannattaa liittyä yksinhakijoiden suljetulle keskustelupalstalle, ymmärtääkseni siellä keskustelu on asiallista.
...noita törkeitä viestejä. Kukaan meistä ei ole niin täydellinen, että olisi varaa arvostella toisia. Aina elämä ei mene niin kuin sen itse haluaisi käsikirjoittaa, mutta onneksi asialle voi toisinaan tehdä jotain, kuten sinä olet tehnyt! Lapsen etua valvotaan adoptioprosessissa varsin tarkkaan ja sinuthan on jo hyväksytty kelpoiseksi adoptioneuvontaan. Onnea matkaan!